Neuleblääh iskee..

Palmikkopusero Mambosta valmistui lauantaina. Sain jopa langanpäät pääteltyä, niin vastenmielistä hommaa kuin se onkin.

En noudattanut ohjetta (Designer Knitting, Fall 2009, #21) aivan täysin: helmassa ei ole halkiota edessä. Oli siinä ensiksi, mutta eipä näyttänyt hääviltä. Joten purkuun meni ja toisella yrityksellä päätinkin tehdä puserosta huomattavasti pidemmän, koska Mamboa riitti. Jäi sitä vieläkin, kun en tuosta puserosta sentään nilkkapituista halunnut. Enpä oikein tiedä, mitähän niistäkin vajaasta kolmesta kerästä vielä keksisi. Ainahan voisi tehdä kaulurin tai kaulahuivin.. Niitä vaan on jo ennestäänkin aivan tarpeeksi (l. liikaa), kun olen joskus ennenkin keksinyt, että ylijäämäkeristä riittää juuri passelisti kaulahuiviin ;)

Hieman häiritsee tuo helmajoustimen päättely, kun se saa helman kevyesti liekottamaan. Toisaalta päättelykerroksen pitää joustaa kunnolla, koska pusero ulottuu polviin ja olisi suotavaa, että puserossa (vai onko se nyt pikemminkin neulemekko?) pystyy myös kävelemään. Saahan tuon purettua vielä myöhemminkin, jos alkaa häiritä yöunia.

Lankaa kului noin 950g. Väri on erittäin mieluinen ja mielestäni sopii minulle. Neule valmistui nopeasti, kun pääsin sitä viimein jatkamaan viikon lopulla. Olin viikko sitten leikkauksessa, ja niinpä viime viikko kuluikin pääosin sohvaan juurtuneena. Sairasloma olisi kyllä kulunut rattoisammin, jos kutominen olisi onnistunut, vaan kun en osaa neuloa makuuasennossa!

En ole kovin montaa neuletta uskaltautunut tekemään englanninkielisistä ohjeista, vaikka minulla onkin englanninkielisiä neulekirjoja (kuten ne joulukuussa tilatut!) ja DK on tullut postilaatikkoon vuosikerran verran. En oikeastaan tiedä, miksi olen englanninkielisiä ohjeita niin arastellut, koska tähän asti yhdenkään ohjeen kanssa ei ole ollut ongelmia. Lyhenteetkin alkavat olla selvillä, vaikkeivat kaikki vielä selkäytimestä tulekaan.

Ohjeista tulikin mieleen, että siinä on taas yksi asia, missä minä yritän aina oikaista! Ainahan pitäisi lukea ohje ajatuksella ennen aloittamista ja tehdä se mallitilkku ja ties mitä. Ei jaksa. Käyn suoraan toimeen ja puolihuolimattomasti silmäilen ohjetta sitä mukaa kuin työ etenee. Siitä saattaa seurata hyytävä rangaistus: pakkopurkua vähintään kymmenen senttiä. Ovat ansoittaneet ohjeensa ihan piruuttaan!

Tällä hetkellä ei oikein mikään lanka tahi ohje puhuttele. Selviä neulebläähin oireitahan nämä. Onko sitä vastaan olemassa mitään kunnon troppia???

Aina myöhässä

En näemmä saa koskaan blogattua valmistuneista töistä ajallaan, vaan aina vähintään kuukauden myöhässä.

Joululomalta palatessani huomasin, että oikeaan ranteeseen, peukalon "juureen" puskee taas gangliota, ja joudun hieman rajoittamaan kutomista! Hiiren käyttöhän sujuu jo vanhasta kokemuksesta vasemmalla kädellä. Ganglio tekee siis paluuta viiden vuoden jälkeen. Lääkäri kyllä sanoi, että tulehduskipulääkettä ja normaalia käyttöä vaan. Mutta hän ei tainnut ihan ymmärtää puikoissa vietetyn ajan määrää..

Joulukuussa neuloin Kalajoki-sukat valkoisesta vuosikerta-Nallesta. Sukat ovat valmistumisen jälkeen olleet kovasti käytössä. Malli on yksinkertaisen kaunis ja ohjetta on kokemattomankin sukankutojan helppo seurata. Todennäköisesti näitä tulee tehtyä vielä toisetkin.

Jossain höperyyden puuskassa tilasin joulukuussa itselleni kolme sukkakirjaa Amazonista. Piti tilata vain pari kalenteria ja ehkä jokin inspiroiva neulekirja. Mutta että kolme sukkakirjaa! Tämä huvittaa ja hirvittää itseäni siksi, että kudon sukkia todella vähän. Lisäksi tilasin Jane Sowerbyn Victorian Lace Todayn. Ihania ohjeita, ei siinä mitään. Vaan kun täytyy rehellisesti todeta, että vielä vähemmän kuin sukkia, minä teen mitään pitsihuiveja! Olen kyllä monesti aikonut, koska niissä olisi varmasti haastetta. Vaan aina jää aloittamattakin, koska alan miettiä, mitä ihmettä minä jollakin pitsihuivilla tekisin. Tietysti niitä voisi lahjoittaa sukulaisille ja ystäville, mutta miten pystyisi aina varmistamaan, että lahjoitettu huivi pääsee hyvään ja rakastavaan kotiin, niin että siitä jaksetaan huolehtia vielä sittenkin, kun se ei enää ole suloinen ja ihana, vaan vaatii pesua ja pingotusta.

Viikko sitten valmistui Iceland-pusero Rowan Cocoonista, väri bilberry.
Kun näin tämän mallin Suuressa Käsityölehdessä 10/2007, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Silti kului reilu 2 vuotta ennen kuin aika oli kypsä toteutukselle.

Lankaa kului n. 850g, vaikka SK:n ohjeen mukaan 500g olisi pitänyt riittää jopa isoimpaan kokoon. Onneksi olin varautunut ja tilannut Cocoonia kokonaisen kilon. SK:n ohjeessa on muutenkin virheitä, mutta onneksi neuleesta on tarpeeksi iso kuva, josta näkee, miten kuvio oikeasti menee. Lehtikuvio jäi päähän helposti, joten sen jälkeen, kun uskoin, että vikaa on ohjeessa, eikä ymmärryksessä, työ edistyi nopeasti kipuilevasta kädestä huolimatta.

Tällä hetkellä työn alla on ylhäältä alas neulottava palmikkopusero, Designer Knitting, Fall 2009 #21. Lankana viimeinkin se aivan ihanan violetti Novita Mambo, joka meinasi päästä puikoille jo syksyllä. Eikä tässä malta nyt tälle päivää enempää kättä lepuuttaa -- kutomisiin!