Arpa on nostettu

Ei mulla muuta kuin että lankalauvantain arvonnassa sukasta nousi Huopatossusen arpa.

Meinasi unohtua koko arpominen, kun koko päivä ja iltakin on kulunut siivoten. Nyt ikkunoista näkee ulos! Aurinko paistaa kirkkaammin!

Voittajalle lähtee vyyhti Cascase Heritagea värissä 5643 sunflower, sekä vyyhti Malabrigo Lacea, väriltään 148 holly hock. Toivottavasti näille löytyy käyttöä ja värit kelpaavat.

Pupuja

Nämä hassut puputohvelit Dropsin Pääsiäistyöpajasta oli aivan pakko tehdä kummitytölle hänen ensimmäiseksi pääsiäiseksi.

Omistani ei tullut ihan samannäköiset kuin ohjeessa ja hiukka muhkuraisiltakin ne näyttää (täytteenä paperitolloja), mutta toivottavasti ne kummitytön jaloissa näyttää hauskemmilta.

Työn alla on jotain Drops Alpacasta. Lanka on mukavaa ja silti se on marinoitunut lankavarastossa jo vuositolkulla, kun en ole osannut tehdä siitä oikein mitään. Jonkinlainen talvimekko siitä todennäköisesti tulee ja siinä lieneekin syy, miksi se ei nyt yhtään edisty näin kesän lähestyessä.

Pitäisikin keksiä joku kesäisempi projekti.. Toisaalta pitäisi viimeinkin innostua virkkaamaan sängynpeittoa valmiiksi, äiti jo hieman puhelimessa hätyytteli tarttumaan virkkuukoukkuun :)
Minun osuuteni on tehdä enää vain kaksi palasta valmiiksi. Mutta kun ei millään..

Toisaalta kyllä tiedän, että kun virkkaamisen makuun pääsee, siihen jää koukkuun! Ja niin rupeaa syntymään pitsiliinoja ym. joilla en tee yhtään mitään. Silti niitä on niin kiva väkertää.. Ja pistää kaappiin. Siksi yritän pysytellä neulomisessa, kun neulomuksiani yleensä pystyn käyttämään itsekkäästi itse! Vetäisisin nuo puputohvelitkin jalkaan, mutta kun ei ne mahu :D

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, miten paljon yksi pala kutistuu pesussa ja kuinka paljon kalalanka myös vaalenee jo parissa pesussa. Koska alkuperäinen sängynpeitto on 80cm leveään sänkyyn ja se on jo jonkun kerran pestykin, täytyy kaikki uudet palat pyrkiä kutistamaan ja vaalentamaan edes likimain samannäköisiksi. Siitä siis vielä lisähommaa tähän projektiin, uh-huh.

Alkuperäinen kapea sängynpeitto on äitini tekemä ja hän on virkannut suurimman osan näistä uusistakin paloista. Äidin sisko oli myös auttanut muutamalla palalla, koska äiti taitaa olla jo hieman leipääntynyt tähän projektiin :)

Valmiilla peitolla tulee olemaan kokoa n. 250x280cm. Yksi pala on n. 21cm irtaallaan, mutta peiton painon takia se tulee venymään jonkin verran isommaksi. Oikein hirvittää, kun tiedän että minun pitää kaikki ne palat virkata yhteen. Tai voisihan ne ommellakin, mutta virkkaamalla se sujuu kuitenkin nopeammin.

Nypläykseen tulee muuten vielä pahempi himo kuin virkkaamiseen. Itse tosin jouduin lopettamaan harrastuksen niin alkuunsa, että perusteet eivät ehtineet kunnolla asettua selkäytimeen. En osannut pysyä kohtuudessa, nypläsin samassa asennossa vailla ajantajua tuntitolkulla. Lisäksi töissä vielä 8h päivässä tietokoneella, samalla tavalla ajantaju hukassa mielenkiintoisen ongelman parissa.. Seurauksena järkyttävät päänsäryt niska-hartia-jumituksen takia. Joten nypläysharrastus on säästössä eläkepäiviä varten :)

Neulominen taas on minulle usein myös käsien "pakkoa" saada jotain tekemistä. Nautiskelen toki syntyvästä jäljestä ja kauniista langasta, mutta silti se on paljon myös käsien automatiikkaa. Vaikka tekisin jotain sellaista, missä täytyy seurata ohjetta, ajatus ei ole siinä kauheasti tai ainakaan pitkiä aikoja mukana.. :) Ehkä teen liian helppoja neuleita.

Arvonta on tietysti yhä käynnissä. Myös tähän postaukseen kommentoimalla voi osallistua, ei se niin nöpönuukaa ole. Palkintolangat postitetaan kodista, jossa niitä on kohdeltu rakkaudella, ja jossa ei asu kissoja tai muita lemmikkejä, lukuunottamatta villakoiranpentuja pölynimurin viettäessä ansaittua lomaviikkoa.

Vaikka pidänkin talvesta, kun silloin saa lämmittää takkaa ja pitää pehmeitä, paksuja neuleita, niin kyllä täälläkin nautiskellaan lämmöstä ja auringosta, yhdessä tohvelipupujen kanssa..

Nelijät sukat, yksi liivi sekä arvonta

Aattelin tännään kokkeilla kirijottaa omalla murteella, ko näin kevväisenä päivänä ja pääsiäisen lähestyesä on vähä ikävä Pohojos-Pohojammaalle. Täälä Etelä-Suomesa rullitki kiertää vääränä päivänä! :D Onneksi tänä vuonna taas muistin, nii osattii varata huomiselle palakkaa mahollisesti meillekin osuville virpojille.

Huomasin että mun blogisahan on taas menny synttäripäivä ohi aiva huomaamatta. Kaks vuotta laiskaa päivittelyä takana, saavutushan se on seki ;)

Vaikka en kovin hyvin tiiäkkään, onko tällä blogilla montaakaan lukijaa, niin sen tiiän, että pari ystävää käy täälä säännöllisesti kyttäämäsä, että mitä mää oon saanu valamiiksi ;) Ja tilaston mukkaan täälä on käyny joskus joku muuki. Onpa muutama ihana jättäny kommenttejakin. Joten kai sitä kelepaa hieman juhulistaa tätä blogin 2v-synttäripäivää ja niinpä piän yhistetyn synttäri- ja virpomisarvonnan.

Eli, jätä kommentteihin ihtellesi tuttu virpomisloru ja joku tunniste (sähköposti, ravelryId tms), mistä sut tavottaa, jos arpa ossuu kohalle. Olis myös mukava kuulla, ookko täälä visiitillä ensimmäistä kertaa vai ollaanko me jo vanahoja tuttuja :)

Arvonta suoritetaan lankalauvantain iltana.
Virpomispalakaksi onnekkain saa tietenki -- yllätys yllätys -- lankaa!

No mutta nyt asiaan ja valamiita tekeleitä esittelleen..

Niinku näkkyy, mää sain ne helekutan polovisukat viimeinki valamiiksi melekeen heti eellisen postauksen jäläkeen, ko otin ne oikeen asiaksi. Olin ensin ihan innoisaan, että nynne on valamiit, mutta sittekö vetäsin ne sukat jalakaan, niin oli kyllä melekonen pettymys. Ne on ihan huonot. Kyllä ne jalasa näyttää ihan kivoilta, mutta ei ne näisä pohkeisa pysy ylyhäällä ko ehkä lekkinsien päällä.

Lankana oli Schoppel Wolle Zauberball, 1872 viinimarja. Sukat on valamiiksi kulahtanneen näköset, en oo lankaan yhtään tyytyväinen. Oon tainnu valittaa samasta aiheesta ennenki, joten ei siittä sen enempää.

Sittekö sukat oli valamiit, niin eikö tietenkin sen silke-tweed -liivin kimppuun. Otin senki oikeen asiaksi, joten tämäki valamistu loppujen lopuksi meleko nopiasti. Siittä tuli lyhythihanen, ku niinku pelekäsin, lanka ei ois riittäny kunnollisiin hihoihin.

Yläosa on ihan aina-oikiaa, raglan-hihoilla (tai niitten aluilla). Alaosasa on sitten tuommosta heleppua mallineuletta, johon lisäsin sopivin väliajoin silimukoita, että riittäs tämänkin lantion ympärille paremmin. Lisätyillä silimukoilla jatkoin sammaa mallineuletta.

Lankana Garnstudio Drops Silke-tweed, 24 tumma lila. Nappi puuttuu vielä.

Tykkään väristä ja perusideasta. Mutta en ollenkaan tuosta etureunan ainaoikiasta, joka rupes lerputtaan jo parin päivän käytön jäläkeen meleko rumasti. Ehkä tämän saa vielä pesun jäläkeen palautettua muotoonsa, tai ehkä tuohon vois ommella jotaki kanttinauhaa tm. vahavikkeeksi. En tiiä, pittää kahtella, miltä se rupiaa näyttään. Mukava se on päällä ja oikiastaan hyväki, että siihen ei ny saanu niitä hihoja, ko nytten se ei oo liian kuuma.

Ko nuo mieltä vaivanneet tekeleet viimeinki oli valamiit, ja mää en keksiny mitä ihimettä mää seuraavaksi tarttisin, nii otin hyllystä Wendy D. Johnsonin sukkakirijan Socks from the Toe Up. Päätin tehä perussukat slip-stitch heel -ohojeella, ko sitä en oo sattunu aikasemmin kokkeileen.

Ekkoihin sukkiin valihtin langaksi sinisen Colinette Jitterbugin, jonka olin alunperin ostanu että tekisin siittä miehelle sukat. Ihte en oo niin sinisen ystävä. Näistä sukista tuli sitten ihtelle aivan liian isot, joten annoin ne miehelle, että kastele ja venytä vähäsen. Ko ne oli kuivunu, ne oli miehelle passelit. Lanka siis tais tietää ketä varten se oli ostettu! Ne on nyt tuommoset sneaker-sukat, eikä mieskään halunnu, että tekisin niihin pitempää vartta. Nehän onkin aika hyvät kevätsukat. Eli vaikka miten koittaa tehä tavallista, niin priimaa tullee, niinku ne Etelä-Pohojammaalla ossaa kehua. :)

Jitterbugia oli kyllä ilo kutua. Oonki ny sen takia eksyny jo monta kertaa Colinetten nettikauppaan, saa nähä millon houkutus käy ylivoimaseksi.

No muttako nuo sukat meniki sitten miehelle, niin olin vielä ihte vailla sukkia. Lankahyllystä löyty sopivasti kaks kerrää punakirijavaa Drops Fabelia, joten tein siittä ihtelle sukat samalla ohojeella. Niistä sukista en viihtiny ottaa ees kuvvaa, ko ne meni hetken käytösä aivan nyppysiksi. Aikasemmin tehyt vaalianviheriät fabel-sukat on vieläki melekeen ko uu'et, joten tää punakirijava on palijo huonomman olosta.

Siittä punakirijavasta Fabelista riitti vielä toisiinki sukkiin. Niihin päätin sitten kokkeilla saman kirijan gusset heel -ohojetta. Se kantapää näytti kirijan esimerkkisukisa vähä omituiselta, mutta näisä omisa sukisa se näyttää hyvältä. Lisäksi se oli niin heleppo ja nopia tehä, että tuun varmasti käyttään tätä tekniikkaa toistekki.

Sen sijaan en taija jatkosa ees yrittää kirijottaa murteella, ko tää on aivan mahottoman vaikiaa.

Nyt kun on perussukkien teko hallussa, mun taitaa olla pakko tehdä kummitytölle yhdet.. Vaan niistä ei passaa paljastaa vielä tän enempää.