perjantai 27. tammikuuta 2012

Hiljainen neule-elämä

Lokakuussa oli vielä hyvä kutomisinto päällä. Ilmoittauduin Lapaskuuhunkin mukaan, tarkoituksena oli saada useat lapaset valmiiksi marraskuun aikana.

Sitten elämä heitti taas lumipallon päin pläsiä. Kutomisintokin siinä meni.

Viime postauksessa valmistuneet Circle socksit olivat lähdössä isälle isänpäivälahjaksi, kun ajattelin että niille olisi varmasti käyttöä jo ennen joulua. Sukat jäivät minulle, kun isä nukkui pois kolme päivää ennen isänpäivää. Isä oli vasta 60-vuotias, eikä me oltu ollenkaan valmiita luopumaan hänestä vielä. Sairaus vei hänet niin äkkiä. Vaikka arki vie eteenpäin, ei paljoa tarvitse raapaista, kun suru on pinnassa yhtä raakana kuin ensihetkinä. Elämä jatkuu, mutta ikävä on varmaan ikuinen.

Sain lapaskuun aikana valmiiksi kahdet kirjoneulelapaset, kummatkin Eeva Haaviston kirjasta Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia. En vaan jaksanut raportoida mitään minnekään, saati ottaa kuvia lapasista.

En tiedä, mistä sain päähäni alkaa kutoa kirjoneulelapasia, koska kuten olen varmaan ennenkin todennut, en erityisemmin pidä kirjoneuleen kutomisesta. Ehkä siksi, kun se on minulle niin haastavaa; saan langat solmuun, ja langanvaihdot ovat rumia, aina jostain kiristää ja jostain on liian löysää jne.. Mutta näitä kutoessa oli  hauska seurata kuvion muodostumista, ja ihan salaa pidin kirjoneuleen kutomisesta. Kun nyt kirjoitan, että mitään kirjoneulepuseroa en kuitenkaan ala ikinä kutomaan, niin varmaan ensi vuonna tähän aikaan esittelen sellaista :)

Kummassakin lapasessa kuvio jää kärjessä vähän kesken. Pakko oli tehdä näin, muuten lapasista olisi tullut aivan liian pitkät. Varmaan käyttämäni Nalle-lanka oli hieman paksumpaa kuin mille ohjeet on suunniteltu. Molemmat lapaset ovat lähteneet lahjoina eteenpäin, sain niistä hätäiset kuvat otettua ennen paketointia.

Ensimmäisenä valmistuivat Jalasjärvi-lapaset, malli no 81.


Seuraavaksi, erittäin hitaasti valmistuivat Rovaniemi-lapaset, malli no 89.


Lapasten jälkeen otin työn alle kesältä jääneitä kyhäilyjä.. Onneksi niitä oli aika monta, koska käsille piti saada välillä tekemistä, mutta en tosiaan olisi jaksanut keksiä mitään uutta projektia.

Joulukuussa sain valmiiksi KYH-7:n eli pitsipoolon (#58 Novita Talvi 2010), josta tuli ohjeesta poiketen lyhythihainen, kun lanka (Rowan Cocoon 00813 Seascape) ei riittänytkään pidempiin hihoihin.

En ole käyttänyt tätä kertaakaan, ja syykin olisi ilmeinen, jos olisin laittanut tähän kuvan sivuprofiilista.. :) Lämmin kyllä ja mukava päällä, mitä olen sitä kotona sovittanut.

En enää muista, montako kerää minulla oli tätä lankaa, mutta kaikki ne hupenivat tähän pooloon. Lankaa kului mielestäni yllättävän paljon. Mallineule oli helppo oppia ulkoa ja pidän puserosta itsessään aika paljon.

Seuraavaksi, tammikuun puolivälissä valmistui KYH-20, Teddy-torkkupeitto, josta en viitsinyt ottaa edes kuvaa, niin tylsän näköinen se on. Lankaa sain siihen kulutettua noin 800g, peitto on neliö ja sivun pituus on reilut 150 cm. Tylsyydestä huolimatta peitto on lämmin ja pehmeä, joten sille on näin talvella käyttöä.

Samoihin aikoihin torkkupeiton kanssa valmistui myös KYH-12:na aloitettu Saroyan-huivi (rav).
Lankana Noro Kureyon S188, jota kului n. 1,05 kerää.

Lanka on minusta todella kauniin väristä, ja jääneestä 0,95 kerästä täytyy tehdä jotain muuta ihanaa.

Pidän tästä huivistakin aika paljon, mutta aika paljon häiritsee tuo yläreunan aina-oikea reunus, joka huivissani rullautuu todella pahasti. Pingotus ei auttanut siihen mitään, eikä myöskään silitysraudalla "prässäys".

KYH-5:ia eli säärystimiä jatkoin tammikuun alussa palan matkaa, mutta en tykännyt kädenjäljestäni yhtään, joten purin ne kokonaan enkä aio aloittaa alusta. Malli sinänsä olisi ihan jees, mutta jostain toisesta väristä ja toisesta langasta.

Lisäksi olen kutonut lapasia veljenpojille, mutta ne eivät ole valmistuneet. Toinen kaksospojista on tilannut myös rakkaalle Nallelleen housut ja sukat, kun Nallea kuulemma palelee. Yhden villaliivin ja kaulahuivin olen Nallelle syksyn aikana jo tilauksesta neulonutkin, mutta Nallella on edelleen vilu.

Tiedän kyllä, että jotain muutakin olen tässä lokakuun lopun jälkeen puikoilla pyöritellyt, mutta en yhtään muista mitä! Varmaan olisi pitänyt penkoa eteisessä oleva kori tarkemmin. Niin, minulla on nyt sellainen todellakin ISO kori eteisessä huiveille, lapasille yms. Kori on pursuavan täynnä ja sieltä ei koskaan löydä mitään, joten otan aamulla aina ne samat lapaset, saman pipon ja saman huivin siitä korin päältä. Se kori on nimittäin niin iso ja niin täynnä, että sieltä löytää jotain tiettyä vain kumoamalla koko sisällön lattialle..

Toissapäivänä aloitin itselleni jonkinlaista keeppiä Noro Yuzenista. Eilen purin sen kokonaan ja aloitin alusta, mutta senkin ehdin purkaa jo eilisillan aikana. Tänään alusta.

3 kommenttia :

Huopatossunen kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Kokemuksesta voin sanoa ettei ikävä lopu ikinä. Oman isäni kuolemasta tulee kohta 33 vuotta ja vieläkin ikävöin häntä.

Puikkosi ovat olleet ahkerasti liikkeellä ja hienoa jälkeä on syntynyt :)

A-L kirjoitti...

voimia ja jaksamista! ja pakko kommentoida että saroyan näyttää ihan mielettömän hyvältä... ja iso hatunnosto kirjoneulelapasista - olen moisia suunnitellut tekeväni jo pidemmän aikaa mutta aina se vaan jotenkin jää.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Eilen tänne blogiisi löysin, kun etsin blogilistalle uusia suosikeita (pääsit heti sinne ;oD ).

Otan osaa suruusi.

Kauniita neuleita olet tehnyt joka tapauksessa!