En ole kyllä ihan hirveää määrää ehtinyt neulomaankaan. Jotain pientä ja aivotonta kyllä aina välillä. Pitkän aikaa on kyllä ollut hinku aloittaa jotain ihanaa ja haastavampaa, mutta en ole osannut päättää, mitä se voisi olla. Jotenkin ahdistaa, kun kauheasti haluaisi ehtiä kaikkea ja on niin rajatusti aikaa.
Syksyllä ehdin vielä vähemmän, koska odotamme toista lasta ja laskettu aika on syyskuun lopulla. Saa nähdä, ehtiikö sitten päivittämään blogia enää vain parin vuoden välein.
Viime syksynä olin kansalaisopistossa korukurssilla, valokuvauskurssilla ja huovutuskurssilla. Valokuvauskurssilla keskityttiin henkilökuvaukseen ja se olikin hyvin mielenkiintoiset pari viikonloppua. Vaan en usko, että kuvani ovat yhtään kehittyneet. Päinvastoin, opin vaan paremmin näkemään vikoja kuvissani.
Korukurssilla hurahdin ihan täysin.. Joten nyt on laatikoissa melkoinen määrä helmiä ja muuta tarviketta. On noita koruja silti tullut tehtyä ihan riittävästi, siis en niitä kaikkia ehdi varmaan ikinä käyttämään. Joululahjoiksikin annoin itsetehtyjä, enemmän koruja ja vähemmän neuleita.
Joten kun ei nyt ole neulekuvia, niin laitetaan pläjäys korukuvia :) Kaikki kuvat on otettu kännykällä ja enimmäkseen vielä talvella eli huonossa keinovalossa. Kaikkia koruja en edes yrittänyt saada kollaasiin, enkä kaikkia koruja ole tullut edes kuvanneeksi.
Ongelmana onkin nyt korujen säilytys. Nykyinen ratkaisu ei oikein toimi..
Tuossa tietenkin roikkuvat vain kaulakorut, korvakorut ja rannekorut lojuvat yhtä tyylikkäästi vanhassa modeemin pahvilaatikossa.
Jotain pientä on sentään neulottukin. Siitä pitsihuivista en koskaan saanut kuvia laitettua viime kesänä, joten laitetaan se nyt viimeinkin esille alla olevassa kollaasissa. Muut työt on valmistuneet viime kesän jälkeen. Osa tietenkin on tähdätty jouluksi.
Ravelryyn olen sentään saanut suurimman osan valmistuneista projekteista kirjattua, muuten en edes muistaisi.. Kaikista ei ole kuvia, tai jos onkin, niin niitä ei löydy mistään. Samassa kollaasissa on myös parin ompeluksen kuvat, koska käväisin ompelukurssilla alkuvuodesta. Valitettavasti en voinut osallistua kuin yhtenä kertana, kun sitten tuli tärkeämpiä asioita hoidettavaksi.
Sillä yhdellä kertaa ehdin ommella yhden trikoopaidan tyttärelle. Kotona kurssin jälkeen ompelin yhden trikoopipon vanhasta Nanson kietaisumekosta, jota en koskaan tullut käyttäneeksi. Kyllä oma ompelukone tuntui ihan surkealta verrattuna niihin kurssilla olleisiin Berninoihin.. Ja saumurikin olisi aivan ihana! :D Vaan ei, ei passaa edes haaveilla, kun kuitenkin taitaa ompeluille olla aika vähän aikaa, ja mahtaisiko innostuskaan riittää kovin pitkään.
Ala-asteella ja yläasteella ompelin tietysti koulussa, mutta myös kotona jonkun verran ja äiti osasi opastaa. Kotoa löytyi ompelukone ja saumuri, koska äiti ompeli välillä hyvinkin paljon. Silloin homma sujui minultakin ihan mallikkaasti, eikä ompelukoneen tai saumurin kanssa ollut ongelmia. Langoitin saumureita usein koulussakin (myös ala-asteella 5. & 6. luokilla), kun muut luokkakaverit eivät sitä osanneet, eikä käsityöopettajakaan joka välissä ehtinyt. No, ala-asteella luokanopettajamme ei itse oikein osannutkaan saumuria käyttää, joten siksikin olin vakioapuri langoittamisessa.
Nykyään en usko, että osaisin saumurin lankoja laittaa, ainakaan ilman kunnon kuvia. Ompelukoneen langoitus onneksi on helppoa, mutta sitten sen tikin saaminen hyväksi.. Ei meinaa onnistua. Syytän edelleen huonoa konettani! Tilaahan tuo ompeluharrastus myös vaatisi. Itse en kuitenkaan jaksa joka välissä kerätä kaikkia tarvikkeita kasaan, joten keittiönpöytää ei voi hommaan varata.
Niinpä olenkin viime aikoina kauheasti kaipaillut itselleni kunnon työhuonetta, missä mahtuisi levittämään koruvärkit yhdelle pöydälle, massailutarvikkeet yhdelle, ompelukoneet yms yhdelle ja sitten olisi vielä vesipiste ja oma alueensa huovutushommille ja ja ja.. Jossain siinä keskellä voisi sitten olla kunnon nojatuoli neulomiseen (ja virkkaamiseen) ja tietysti yksi seinä olisi pelkkää hyllykköä täynnä tarvikkeita ja lankaa!
Mies varmaan huokaa tyytyväisyydestä, kun en ole vielä saanut päähäni osallistua kudontakurssille :D :D
Tosiaan, korukurssilla kokeiltiin myös massailua yhdellä kertaa ja sekin oli tietenkin todella koukuttavaa. Olenkin kotosalla väkertänyt hirvittävän määrän massanappeja ja käyttänytkin niitä sukissa ja mm. kummitytön neuletakissa, josta ei näemmä ollutkaan kuvaa ollenkaan. Myös koruissa olen käyttänyt tekemiäni massanappeja. Lisäksi olen tehnyt massasta muutaman riipuksen, vaikka olen aina ollut todella huono kaikessa muotoilussa. Silti sain aikaan ihan kelpoiset Pikku ilkimykset -riipukset veljenpojille ja kummitytölle dinosaurus-riipuksen. Riipukset laitoin ihan nahkanauhaan.
Niin, että ei tässä nyt ihan laiskana ole oltu, vaikka siltä vielä tätä tekstiä aloittaessani tuntuikin. Päivät kun kuluu tietysti tyttären kanssa touhuillessa, mutta iltaisin on kuitenkin ollut aikaa käsityölle, tyttären mentyä nukkumaan. Paitsi nyt keväällä. Aikaahan toki olisi. Yhtä toukkapussia olen neulonut jo ties kuinka kauan ja puuduttaa. Luulin kaipaavani aivan aivotonta neulottavaa, mutta olenkin puutunut! Nyt yritän saada sen toukkapussin valmiiksi, että voisin aloittaa sen jonkun mielenkiintoisemman ja haastavamman projektin. Kun tosiaan keksisin, mitä se voisi olla. Ehkä jotain ihan turhaa ja ihan vain itselle. Itsekkäästi.
Toivottavasti saan palattua asiaan ennen 2015 toukokuuta. Mä yritän. Ihan tosissani!