Nelijät sukat, yksi liivi sekä arvonta

Aattelin tännään kokkeilla kirijottaa omalla murteella, ko näin kevväisenä päivänä ja pääsiäisen lähestyesä on vähä ikävä Pohojos-Pohojammaalle. Täälä Etelä-Suomesa rullitki kiertää vääränä päivänä! :D Onneksi tänä vuonna taas muistin, nii osattii varata huomiselle palakkaa mahollisesti meillekin osuville virpojille.

Huomasin että mun blogisahan on taas menny synttäripäivä ohi aiva huomaamatta. Kaks vuotta laiskaa päivittelyä takana, saavutushan se on seki ;)

Vaikka en kovin hyvin tiiäkkään, onko tällä blogilla montaakaan lukijaa, niin sen tiiän, että pari ystävää käy täälä säännöllisesti kyttäämäsä, että mitä mää oon saanu valamiiksi ;) Ja tilaston mukkaan täälä on käyny joskus joku muuki. Onpa muutama ihana jättäny kommenttejakin. Joten kai sitä kelepaa hieman juhulistaa tätä blogin 2v-synttäripäivää ja niinpä piän yhistetyn synttäri- ja virpomisarvonnan.

Eli, jätä kommentteihin ihtellesi tuttu virpomisloru ja joku tunniste (sähköposti, ravelryId tms), mistä sut tavottaa, jos arpa ossuu kohalle. Olis myös mukava kuulla, ookko täälä visiitillä ensimmäistä kertaa vai ollaanko me jo vanahoja tuttuja :)

Arvonta suoritetaan lankalauvantain iltana.
Virpomispalakaksi onnekkain saa tietenki -- yllätys yllätys -- lankaa!

No mutta nyt asiaan ja valamiita tekeleitä esittelleen..

Niinku näkkyy, mää sain ne helekutan polovisukat viimeinki valamiiksi melekeen heti eellisen postauksen jäläkeen, ko otin ne oikeen asiaksi. Olin ensin ihan innoisaan, että nynne on valamiit, mutta sittekö vetäsin ne sukat jalakaan, niin oli kyllä melekonen pettymys. Ne on ihan huonot. Kyllä ne jalasa näyttää ihan kivoilta, mutta ei ne näisä pohkeisa pysy ylyhäällä ko ehkä lekkinsien päällä.

Lankana oli Schoppel Wolle Zauberball, 1872 viinimarja. Sukat on valamiiksi kulahtanneen näköset, en oo lankaan yhtään tyytyväinen. Oon tainnu valittaa samasta aiheesta ennenki, joten ei siittä sen enempää.

Sittekö sukat oli valamiit, niin eikö tietenkin sen silke-tweed -liivin kimppuun. Otin senki oikeen asiaksi, joten tämäki valamistu loppujen lopuksi meleko nopiasti. Siittä tuli lyhythihanen, ku niinku pelekäsin, lanka ei ois riittäny kunnollisiin hihoihin.

Yläosa on ihan aina-oikiaa, raglan-hihoilla (tai niitten aluilla). Alaosasa on sitten tuommosta heleppua mallineuletta, johon lisäsin sopivin väliajoin silimukoita, että riittäs tämänkin lantion ympärille paremmin. Lisätyillä silimukoilla jatkoin sammaa mallineuletta.

Lankana Garnstudio Drops Silke-tweed, 24 tumma lila. Nappi puuttuu vielä.

Tykkään väristä ja perusideasta. Mutta en ollenkaan tuosta etureunan ainaoikiasta, joka rupes lerputtaan jo parin päivän käytön jäläkeen meleko rumasti. Ehkä tämän saa vielä pesun jäläkeen palautettua muotoonsa, tai ehkä tuohon vois ommella jotaki kanttinauhaa tm. vahavikkeeksi. En tiiä, pittää kahtella, miltä se rupiaa näyttään. Mukava se on päällä ja oikiastaan hyväki, että siihen ei ny saanu niitä hihoja, ko nytten se ei oo liian kuuma.

Ko nuo mieltä vaivanneet tekeleet viimeinki oli valamiit, ja mää en keksiny mitä ihimettä mää seuraavaksi tarttisin, nii otin hyllystä Wendy D. Johnsonin sukkakirijan Socks from the Toe Up. Päätin tehä perussukat slip-stitch heel -ohojeella, ko sitä en oo sattunu aikasemmin kokkeileen.

Ekkoihin sukkiin valihtin langaksi sinisen Colinette Jitterbugin, jonka olin alunperin ostanu että tekisin siittä miehelle sukat. Ihte en oo niin sinisen ystävä. Näistä sukista tuli sitten ihtelle aivan liian isot, joten annoin ne miehelle, että kastele ja venytä vähäsen. Ko ne oli kuivunu, ne oli miehelle passelit. Lanka siis tais tietää ketä varten se oli ostettu! Ne on nyt tuommoset sneaker-sukat, eikä mieskään halunnu, että tekisin niihin pitempää vartta. Nehän onkin aika hyvät kevätsukat. Eli vaikka miten koittaa tehä tavallista, niin priimaa tullee, niinku ne Etelä-Pohojammaalla ossaa kehua. :)

Jitterbugia oli kyllä ilo kutua. Oonki ny sen takia eksyny jo monta kertaa Colinetten nettikauppaan, saa nähä millon houkutus käy ylivoimaseksi.

No muttako nuo sukat meniki sitten miehelle, niin olin vielä ihte vailla sukkia. Lankahyllystä löyty sopivasti kaks kerrää punakirijavaa Drops Fabelia, joten tein siittä ihtelle sukat samalla ohojeella. Niistä sukista en viihtiny ottaa ees kuvvaa, ko ne meni hetken käytösä aivan nyppysiksi. Aikasemmin tehyt vaalianviheriät fabel-sukat on vieläki melekeen ko uu'et, joten tää punakirijava on palijo huonomman olosta.

Siittä punakirijavasta Fabelista riitti vielä toisiinki sukkiin. Niihin päätin sitten kokkeilla saman kirijan gusset heel -ohojetta. Se kantapää näytti kirijan esimerkkisukisa vähä omituiselta, mutta näisä omisa sukisa se näyttää hyvältä. Lisäksi se oli niin heleppo ja nopia tehä, että tuun varmasti käyttään tätä tekniikkaa toistekki.

Sen sijaan en taija jatkosa ees yrittää kirijottaa murteella, ko tää on aivan mahottoman vaikiaa.

Nyt kun on perussukkien teko hallussa, mun taitaa olla pakko tehdä kummitytölle yhdet.. Vaan niistä ei passaa paljastaa vielä tän enempää.