lauantai 12. joulukuuta 2009

Eilen: Mitä?! Joulukuun 11?

Vaikka viime sunnuntaina Linnan juhlia seuratessa tapahtuikin jonkinlainen ensimmäinen havahtuminen, niin vasta eilen oikeasti kolahti tajuntaan, että viikon päästä olemme jo Pohojammaan lenkillä, ja että alkaa siis olla myöhäistä tikuttaa joululahjoja kaikille kivoile ja kilteille.

Juurihan se oli marraskuun alku ja aikaa oli vaikka kuinka! Ravelrystakin löytyi vaikka mitä ihanuuksia, joita piti loihtia lahjoiksi, mutta näemmä niiden tekemiseen ei ollutkaan aikaa. Olen omasta mielestäni kyllä kutonut paljon, tuntitolkulla joka viikko, mutta en tiedä, mitä oikein olen tikuttanut, kun mitään uutta neuletta ei missään näy.

Muistikorttia tyhjentäessä löysin muutaman kuvan marraskuun tekeleistä, onneksi olen sentään ottanut kuvia, koska muuten en ehkä olisi edes muistanut näitä ja olisivat saattaneet jopa unohtua joulupaketeista!

Kuvia selatessa selvisi, että olen näemmä jossain raossa neulonut itselleni myös Noro Kureyonista Baktuksen.  Minulla oli Kureyonia noin kaksi kerää, jääneet jäljelle puserosta, josta bloggasin huhtikuussa.

Koska aika on siis vain kadonnut johonkin, useat lahjottavat joutuvat tänä vuonna tyytymään ostolahjoihin, mistä toki saattavat ollakin vain ilahtuneita (vaikkei sitä kukaan kehtaakaan myöntää :)


Jotain itsetehtyä lahjapaketeista tulee löytymään, etenkin äidin ja anopin paketeista. Anopin torkkupeitehän valmistui jo hyvissä ajoin heinäkuussa.

Lisäksi hänelle valmistui välityönä myös kauluri Novitan Tempo -langasta. Etsin sopivaa violetin sävyä, ja Tempossa löytyi passeli. Lisäksi se on tarpeeksi paksua lankaa, niin että kaulurista tuli tarpeeksi muttei liian muhkea. Samankaltaisia kaulureita olen tehnyt myös Eskimon jämistä ja jostain punaisesta langasta, jolle en oikein keksi muuta käyttöä.




Äiti saa perinteisen Budapest-konvehtirasian lisäksi myös torkkupeiton, kirjoneulelapaset sekä lämpimät töppöset.

Kirjoneulelapasten tarina on sellainen, että kun äidinäiti kolme vuotta sitten nukkui pois, häneltä jäi jälkeen useita keskeneräisiä töitä, niin neuleita kuin nypläyksiä ja ties mitä muuta. Yhdestä pussukasta löytyi mustavalkoiset keskeneräiset kirjoneulelapaset; toinen lapanen oli jo peukaloa vaille valmis, toisessa oltiin vasta peukalokiilaa aloittamassa. Äiti ei enää itse juurikaan pysty neulomaan, joten tänä kesänä hän kaivoi tuon pussukan jostakin kätköistä ja antoi pussukan minulle, että voisin neuloa lapaset valmiiksi.

Itse kudoin lapaset loppuun hieman isommilla puikoilla kuin mitä mummu oli käyttänyt, joten lapasista ei tullut keskenään ihan samannäköisiä Toisaalta se on kivakin niin, koska nyt pystyn aina erottamaan mummun tekemän lapasen. Mummun tekemä on se kauniimpi!

En miltei raaskisi antaa näitä lapasia äidille, vaan haluaisin pitää ne itselläni muistona mummusta. Kuitenkin tuntuu, että äiti on lapasten ainoa oikea omistaja. Mummu ja äiti ovat syy, miksi käsillä itse tekeminen on aina tuntunut luontevalta. Kun olin pieni, "tilasin" neuleeni aina äidiltä, mutta tiesin, että sitten isona teen neuleeni itse :) koska niin sen vaan kuuluu mennä.


Äidin uudet töppöset on tehty Kauhavan Kangas-aitan Melli-langasta. Tein samasta langasta aika samanlaiset töppöset viime jouluksi ja ne hiepuivat todella äkkiä kantapäästä puhki ja olivat kuulemma myös petollisen liukkaat.  Joten, kakkosversiot on kevyesti huovutettu, mikä toivoakseni hieman lisää kestävyyttä. Lisäksi näissä on nyt liukuesteet pohjassa, toivottavasti liukuestekuviot nekin hieman hidastavat kantapään puhkikulumista.


Torkkupeitto on  Kauhavan Kangas-Aitan Villamattolankaa kuten se aiemmin valmistunut lahjapeittokin. Lankaa kului kaksi kartiota, eli n. 2kg. Mallineuleen otin Novita syksy 2009 -lehdestä, missä sitä oli käytetty kaulahuiviin ja baskeriin. Peitto on lämmin ja punainen, joten olen aika varma, että äiti tulee tykkäämään siitä kovasti.




Marraskuun lopulla valmistui myös miehen mummalle neuletakki, malli Drops 115-1, lankana ohjeen mukainen Drops Karisma, väri 53.

Toivon suuresti, että neuletakki on sopiva. Se oli jo kerran hihoja vaille valmis, mutta kun pääsin sitä hieman sovittamaan, totesin, että se on aivan liian pieni, joten ei muuta kuin takaisin langaksi. Mies pääsi ensimmäistä kertaa käyttelemään Royalin kerijälaitetta ja oli aivan innoissaan  siitä, miten äkkiä takki muuttui takaisin lankakeriksi. :)

Minä taas en ollut niin innoissani, koska purkuoperaation jälkeen tuntui todella tylsältä aloittaa sama uudestaan. Aika kivuttomasti se sitten kuitenkin valmistui, televisiota katsellessa.

Eihän tuo saldo nyt niin huono ollutkaan! Ja.. onhan tässä vielä viikko aikaa ennen kuin pitää lähteä tien päälle! ;)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Koiralle lämmikettä

Minulta ei useinkaan tilata neuleita, vaikka ystävät, tuttavat ja työkaveritkin tietävät kyllä neulomisharrastuksestani. Ja JOS joku uskaltautuu jonkin työn tilaamaan, se tapahtuu hyvin nöyrästi ja aina korostaen sitä, että tilaaja kyllä ymmärtää, miten kauheasti neuletilauksesta on minulle työtä ja vaivaa. Minä tietysti aina yritän selittää, että kutominenhan on suosikkiharrastukseni, joten ei siitä ole minulle vaivaa. Onhan välillä aikoja, jolloin en edes keksi mitään hauskaa tai käyttökelpoista neulottavaa itselle, joten tilaustyöt pitävät hyvin kädet kiireisinä sen aikaa.

En ole pyytänyt työstäni tekopalkkaa, koska vähäiset tilaajat ovat aina olleet ystäviä tai läheisiä sukulaisia, ja olen halunnut antaa työpanokseni lahjana. Jos niitä tilauksia tulvimalla tulisi, joutuisin todennäköisesti kieltäytymään, koska en usko, että voisin neuloa maksusta. Nimittäin jos joku maksaisi minulle neulomisesta, sitten kaiken täytyisi olla 100% virheetöntä, tai ainakin 99,999%.

En minä leipätyössänikään voi hyväksyä virheitä, vaan ne pitää kaikki korjata, jos ja kun niitä löytyy. Joten kutomisesta taitaisi hävitä ilo, jos lopputuloksen pitäisi olla niin virheetön. Tietysti nykyäänkin herkästi puran tekeleitä, jos niissä aivan selviä ja helposti havaittavia virheitä on, mutta jotain armoakin täytyy itselleen antaa, tässähän pitäisi sentään olla rentouttavasta harrastuksesta kyse! (huom: tätä asennetta on kylläkin pitänyt ahkerasti harjoitella :)

No mutta asiaan. Kun nyt alakaa olla kylymää ja koliaa, käly toivoi koiralleen jussipaitaa. Jussipaita oli aivan itsestäänselvä valinta, he kun asuvat Etelä-Pohjanmaalla.

Jussipaidan kuvioihin, eli raitoihin ja salmiakkeihin otin mallia Novita Syksy 2005 -lehdestä. Puseron perusohjeena käytin Dropsin "Koiran norjalaisneule" -ohjetta. Lankana Novitan 7 veljestä, jonka katsottiin olevan sopivan edukas lanka tällaiseen käyttöön.

Lankaa jäi jäljelle tietysti paljon, joten niistä tuli vielä toinenkin koiranpusero. Perusohje sama, ideana tehdä harmaata raitaa mustalla pohjalla niin pitkään kuin mustaa lankaa riitti :)

Jussipaidassa on myös heijastinlankaa resoreissa, hieman lisäturvaa tuomassa, mutta kunnollista heijastinta ne eivät korvaa.

Koskapa puseroiden uusi omistaja ei ole kauheasti vastustanut paitojen pukemista & pitämistä, voitaneen olettaa, että tilaustyöt onnistuivat ihan ok :) Jussipaita on kuvien perusteella hieman paremmin istuva, se onkin enemmän mittojen mukaan tehty. Raitapaitaa tehdessä olin viikonloppureissussa ja mitat jäivät kotiin.. Joten oli luottaminen vain tuohon perusohjeeseen.

Itsellä ei ole lemmikkieläimiä, joten oli mukava saada vaihteeksi tällainen tilaustyö. Tulipahan tehtyä piiiitkästä aikaa hieman kirjoneulettakin, vaikkei sitä tuossa salmiakkikuviossa niin kauheasti olekaan. Minä en koskaan ole erityisesti innostunut kirjoneuleista, osaamattomuuttani ja laiskuuttani varmaan.

Näet minulle kirjoneule on sitä, että langat ovat solmussa muutamassa minuutissa ja rentouttava kutomishetki muuttuu kirosanojen parveksi. Vaan nyt olen tässä tuumaillut, että pitäisi hommata sellainen langanohjain (esimerkkikuva GetKnittedin sivuilta) tuohon etusormelle, niin ehkä sen avulla kirjoneuleiden kutominenkin voisi luonnistua hieman vähemmällä sadattamisella! Onko kokemuksia kellään (ex-)kirjoneulekammoisella?

Taas yksi tunika/liivi/mikälie

Viime postauksessa aioin rueta tekemään jotain Novitan Mambosta, violetista sellaisesta. Vaan sepä jäi aikomukseksi. Idea kuihtui jonnekin, kun yritin saada langanpäästä kiinni.

Syys- ja lokakuu oli sen verran kiireistä työn puolesta, että kutominen tahtoi jäädä vähiin. Tai ainakaan valmista ei ole juurikaan syntynyt, vaikka mielestäni olen kyllä ollut aivan normaaliin tahtiin puikoissa :)

Jotain raportoitavaa sentään on! Tulisi vain soppelit pakkaset, että pääsisin testaamaan! Eli sain noin kuukausi takaperin valmiiksi tunikan/puseron Ecologico Colorista, väri "brazil". Mieheni lahjoi minua 500 grammalla kyseistä lankaa viime talvena, ja kerät ovat odotelleet lankahyllyssä inspiraatiota.


Halusin neuloa työn ylhäältä alaspäin, että saisin hyödynnettyä langan mahdollisimman hyvin, ja halusin puserosta mahdollisimman pitkän. En kuitenkaan uskaltautunut aloittamaan neuletta pääntieltä alaspäin, joten päätin aloittaa keskeltä; ensin ylös ja sitten alas.

Joten tein 3 erillistä ketjusilmukkaketjua, 2 kädenteitä varten ja yhden vartalo-osaa varten, josta aloitin neulomisen.
Neuloin pyörönä noin 3-4 cm, ja sitten päätin kummastakin sivusta muutaman silmukan kädenteille ja keräsin ketjusilmukkaketjuilta kädentien silmukat. Parin kierroksen päästä aloitin raglankavennukset palmikoiden kummallakin puolen.
En useinkaan tee palmikkoneuleita, koska mielestäni palmikot korostavat liikaa juuri ei-haluttuja muotojani, mutta tuossa kohtaa yksinkertainen palmikko on ihan ok, koska ne korostusta kaipaamattomat muodot alkavat vasta noin 20 cm alempaa :D

Lanka kärsi kovia, kun purin tekeleeni yläosan monta kertaa ennenkuin lopulta olin edes likipitäen tyytyväinen. En ollut tyytyväinen, kun en keksinyt neuleeseen mitään jujua!  Siis, vaikka pidänkin yksinkertaisista neuleista, niin pitäisi niihin silti aina jotain kivaa yksityiskohtaa keksiä. Kun sitten hoksasin tehdä palmikot raglankavennusten keskelle, olin tyytyväinen ja pääsin työssä eteenpäin.

Tällä kertaa olin kyllä valmis kokeilemaan paljon hienompiakin palmikoita, ja jonkinlaisia kokeilinkin puseron miehustaan, mutta langan kirjavuuden takia ne eivät näyttäneet oikein miltään. Joten päädyin sitten - taas kerran - hyvin yksinkertaiseen vaihtoehtoon.

Kun yläosa oli valmis, purin ketjusilmukkaketjun pois, keräten samalla silmukat pyörölle, ja aloin neuloa puseroa alaspäin. Samaan tyyliin tein myös hihat, jotka kudoin yhtä aikaa samalta kerältä niin, että sain langan mahdollisimman tarkkaan käytettyä. Taisi siitä viimeisestä kerästä jokunen kymmenen senttiä mennä haaskuuseen.

Lanka oli minulle uusi tuttavuus, enkä olisi sitä varmaan itse ostanutkaan, mutta mies on huolettomampi, ennakkoluulottomampi (ja vähemmän pihi :) kun on lankalahjuksia hankkimassa. Pidän kyllä langan vär(e)istä ja Ecologicoa oli mukavan joutuisa neuloa. Jonkin verran siitä irtosi hahtuvia, leijaillen iloisesti ympäriinsä. Osittain tämä taisi kuitenkin johtua niistä  useista purkuoperaatioista, joista lanka silminnähden pahastui. Alaosan ja hihat neuloin koskemattomilta keriltä, enkä enää samanlaista pöllyämistä huomannutkaan.

Koska pusero on niin kovin lämmin, se ei ole vielä päässyt käyttöön, eikä niin ollen myös pesuun. Hieman hirvittää, muistanko pestä tämän neuleen käsin, vai onko minulla piakkoin Ecologico Colorista huovutettu vauvan pusero..

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Flunssasta huolimatta..

.. tämä jaksoi neuloa ne Fabel-sukat valmiiksi. Pitihän sitä wrap&turnia päästä kokeilemaan niihin kantapäihin.

No, tulos: kantapään toisesta puolesta tuli kyllä siistimpi. Toisesta puolesta taas ei yhtään sen parempi. Mutta, nyt noita sukkia kuvattuani päätin antaa olla, reikineen kaikkineen, kun ei niitä kukaan ikinä tiiraa niin läheltä..

Sukat ovat mukavat, menevät kotosukkina vallan mainiosti. Pidän hurjasti tuosta Fabelin guacamole (151) -väristä. Lankaa kului pikkaisen vajaat 2 kerää.

Varren joustimen olisi kyllä voinut päätellä italialaisesti, mutta enpä hoksannut sitä eilen, sen verran vissiin flunssa hidastaa järjenjuoksua.

Nämä ovat siis ihan perussukat, mutta kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, ovat ensimmäiseni kärjestä aloitettuna. Kärjestä aloittaminen olikin aivan helppoa, etenkin kun oli niin hyvät ohjeet Ullassa! Ja helpotti sekin, kun tajusin ottaa pyöröpuikot käyttöön. Nimittäin kokeilin ensin metallisilla sukkapuikoilla (ainoastaan metalliset sukkapuikot kestävät meikäläistä napsahtamatta :), mutta kun puikot sojottivat mihin sattuu ja tipahtelivat jatkuvasti silmukoilta, niin voi sitä kirosanojen parvea.

Vaikka tuo tiimalasikantapää ei vielä aivan reiättömästi sujukaan, niin todennäköisesti jatkossakin käytän sitä, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita, niin kuin kantalapun reunasta. En tiedä miksi, mutta en yhtään tykkää silmukoiden poimimisesta, se on niin tympeää! Kantalapussa sentään on aika vähän poimittavaa, mutta entäs pääntiet.. Tai konttineule! Se olisi mukavan näköistä, mutta mokomaa silmukoiden poimimista koko ajan! Kokeilin kerran ja totesin, että yllättävän simppeliä! Nooh, ~15 cm paikkeilla alkoi jo vähän tökkiä... 30 cm ja päätin purkaa koko työn.

Tilasin parisen viikkoa Priimasta Debbie Bliss Cashmerino aran -lankaa. Kuten on valmistuneista töistä ehkä havainnoitavissa, olen vallan ihastunut violettiin. Ihastuminen tapahtui joskus viime vuonna, mutta silloin en väriä juurikaan langoissa bongannut. Nyt kun löytyy, täytynee hamstrata, koska varmasti kohta tulee taas pastellien vastaisku.

Samalla tilasin ensimmäiset Addini, 80cm/2,5mm pyöröpuikot. Tähän asti olen pärjäillyt KnitPicks -setilläni melko mainiosti. Halusin kuitenkin kokeilla Addeja, koska KnitPicksin metalliset 3,0mm irtopäät taipuvat käytössä aivan mutkalle, ts. lähinnä oikean käden puikko taipuu.

Addin päät kestivät hienosti taipumatta, ainakin näiden Fabel-sukkien kutomisen ajan. Onkohan ne KnitPicks-tipit kovinkin ontot, vai miksi ne taipuvat niin helposti? Paksummilla KnitPicks-irtopäillä ei ongelmia ole, esim. jo 3,5mm irtopäät kestävät mainiosti.

Sen sijaan KnitPicks-kaapelit ovat mielestäni paremmat, Addien kaapeliin kun tuli aika helposti "kulmia" sukkaa luuppaillessa. Siis semmoisia kohtia, jotka eivät enää suostu millään suoristumaan, ja tuntuvat pieninä kolhuina, vähän niinkuin patteina kaapelissa. Eivät onneksi juurikaan häirinneet neulomista.

Minulla on tapana magic looppailla aika lyhyillä pyöröillä, mutta nuo Addit ovat kuitenkin 80 senttiset, eli pitäisi kyllä riittää yhden sukan luuppailuun hyvin?

Mistä tulikin mieleeni, että kaikissa näkemissäni magic loop -ohjeissa neuvotaan käyttämään piiitkiä pyöröjä, mutta itse kuitenkin koen pitkät loopit hankalina; langat sotkeentuu kaapeliin, eikä sitä kaapelia jaksa muutenkaan nykiä metritolkulla :) Esim. Eskimo-puserooni tein hihat pyörönä ja yhtäaikaa, ensin 60cm- ja loppuvaiheessa 80cm -pyöröillä. Kokeilin kyllä pidemmilläkin pyöröillä, mutta ei sujunut, ei.

Nyt tämä menee ja kaivaa lankahyllystään esiin Novita Mamboa, sekin violettia! Aamulla sängyssä elbaillessa syntyi eräs idea, joten työ pitää saada puikoille vielä tänään!

lauantai 8. elokuuta 2009

Elokuuta..

Syntymäpäivälahjomisneulomiset on nyt tältä kesältä ohi. Sain tuossa viime viikon lopulla valmiiksi liivin ystävälle, lankana Novita Malibu.

Perusohjeena käytin mallia nro 68 Novita syksy 2009 -lehdestä. Hyvin yksinkertainen ja helppo malli, ja ehkä sen takia se olikin välillä vähän puuduttava neuloa. Mutta ystävän syntymäpäivä lähestyi, joten ei auttanut muu kuin tikuttaa menemään! Ystävä sai pakettinsa juuri oikeana päivänä, ja tuntui olevan lahjasta mielissään ja ilahtunut, mikä olikin kaikkein tärkeintä. Kuva unohtui ottaa, koska neulomus piti saada kiireesti pakettiin ja postiin. Ehkä saan ystäväni suostuteltua ottamaan siitä kuvan itsensä yllä, niin voin myöhemmin lisätä kuvan tänne.

Itse pidän kovasti Novita Malibusta, harmi että sitä ei valmisteta enää. Onneksi hamstrasin sitä parin kesäneuleellisen verran silloin, kun sitä vielä kaupoista helposti löytyi. Kivaa pinkkiä on jäljellä, mutta se joutunee marinoitumaan ensi kevääseen, sillä olen jo talvineule-moodissa.

Minä olen aito vilukissa, pidän paksuja neuleita syksystä pitkälle kevääseen. Etenkin työpaikalla palelen herkästi, kai tehokkaan ilmastoinnin takia. Stressaavinkaan työpäivä ei tunnu aivan niin pahalta, kun on kunnon pehmeä, muhkea, lämmin villapusero päällä. Sen sylissä on turvallista, se suojaa ja suojelee.

Oli vielä liki helteiset kelit, kun huomasin Dropsin uudet syksy/talvi malliston tulleen ja niiden joukossa ohjeen 117-21. Sehän oli sitten aloitettava heti eikä hetken päästä. Vaikka käyttöähän sille ei ihan hetkeen ole, en minäkään nyt niin viluinen ole.. Ohje on Drops Eskimolle ja samaista lankaa löytyi omasta hyllystä.
Lankaa kului noin 900g, väri 20 / luumu.

Vaikka pidänkin kesästä, niin kyllä taas tuntuu mukavalta, kun illat pimenee.. Syysmyrskytkin, aah! Saa sytyttää tulet takkaan, polttaa kynttilöitä, kietoutua vilttiin ja kutoa..

Tänään olen sairaslomalla kotona. Onneksi mikään ei viittaa H1N1:een, vaan ihan tavalliselta flunssalta tämä ainakin vielä tuntuu. Kotona on todella tylsää, kun on kipeä. Kutominenkaan ei oikein suju, kun on koko kroppa tukossa.

Minulla olisi kyllä juuri tekeillä sukat Drops Fabelista. Ensimmäinen sukka on melkein valmis, varresta vähän vielä uupuu. Se onkin ensimmäinen sukka, jonka olen neulonut kärjestä aloittaen ja tiimalasikantapäällä, Ullan ohjeiden mukaan.

Tiimalasikantapäätä olen kyllä kokeillut kerran aikaisemminkin, ja niin silloin, kun nytkin olen törmännyt ärsyttävään pikku ongelmaan, eli sukkaan jää reiät tiimalasikantapään laidoille. Fabel-sukkaa purin monta kertaa, yritin kunnon kiristelyä ja silmukoiden poimimista reikäkohdata, mutta eipä auttanut. Annoin sitten olla ja päätin ommella reiät umpeen, sukathan jäävät minulle itselleni varpaita lämmittämään. Ehkä pitää kokeilla toiseen sukkaan wrap&turn -menetelmää. Vai olisiko kellään mitään vinkkejä antaa?

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Joulupajatoimintaa..

Yleensä minulle aina käy niin, että marraskuun lopulla huomaan joulun lähestyvän armotonta vauhtia, ja haluan kuitenkin antaa mahdollisimman monelle rakkaalle ihmiselle jotain itsetehtyä joululahjaksi. Tästä seuraa jumiutuneita hartioita ja ganglion pullistelua ranteessa. Mutta tänä vuonna aion pystyä parempaan, olen jo aloittanut.

Kun näin Modassa 4/2009 ohjeen #17, tiesin oitis, että tuollaisen teen anopille joululahjaksi. Ohjekuvassa ollut värikin sattui olemaan Juuri Oikea, joten tilasin beigeä villamattolankaa Kauhavan Kangas-Aitalta. Tein peitosta yhtä mallikertaa leveämmän, muutoin ihan ohjeen mukaan. Harvoin tulee mitään kudottua 12mm puikoilla, joten alkuun tuntui melkoisen kömpelöltä tikuttaa moisilla pökkelöillä.

Siinä vaiheessa, kun peitolla alkoi olla puoli metriä pituutta, sen pyörittely alkoi käydä vähän raskaaksi, ja siinä neuloessa tuli myös testattua peiton kelpoisuus vilukissalle.. Lämmittää mainiosti, ihan liiaksikin näin heinäkuussa. Olen lopputulokseen tyytyväinen, kehtaan lahjoittaa anopille. Arvosana 9+.

Tilasin samaa lankaa pari kartiota myös viininpunaisena, joten langat on valmiina toiseenkin torkkupeittoon. Siihen tulen varmaankin käyttämään eri mallineuletta, mutta katsotaan nyt. Onhan tässä jouluun vielä hyvin aikaa..

Yritinpä ottaa itsestäni kuvaa torkkupeittoon viehkosti kietoutuneena käyttäen kameran 10s itselaukaisinta. Se olikin hankalampi homma saada pideltyä tuo vetelähkö, liki 2 kiloinen peitto harteilla samalla, kun koittaa ampaista kameran eteen oikeaan kohtaan.

Nyt heinäkuun aikana olen saanut valmiiksi myös topin Velvet bilberry -värisestä Colinette Jitterbugista. Toppi on neulottu pyörönä kädenteille saakka ja ainoa jippo siinä on nuo ruudut oikealla kyljellä.

Koska tämä on tuntumalla työn edetessä ns. suunniteltu, niin tiesinhän minä, ettei se voi aivan täydellisesti onnistua. Siitä tulikin hieman makkarankuorimainen. Mutta enpä tätä ollut varsinaisesti kesätopiksi ajatellutkaan, vaan esim. (pitkähihaisen) T-paidan päällä käytettäväksi, joten ehkä niihin keleihin mennessä ehdin palautua hitusen pienempiin mittoihin.

Koska väri on niin mun makuun, annan tälle paljon anteeksi, arvosana 9-. Ehkäpä täytyy tilata Jitterbugia juuri tässä värissä tarpeeksi pitkähihaiseen puseroon.

Viime postauksessani meinoottelin jo virkkaamaan ryhtymistä, mutta se sitten jäi, kun tuli muita loma-askareita. Vastikään Käsityösiskon blogissa näkemäni virkattu liina myös herätteli virkkausinnostusta, mutta en silti ihan vielä ole tarttunut koukkuun.

Sen sijaan eilen sain valmiiksi Noro Blossomista (väri 12) tunikan. Ohjeena hyvin väljästi seurailtu Drops 0-538:ia. Olen aikaisemmin tehnyt Noro Blossomista eräänlaisen tunikan, joka venähti pesussa mekoksi. Se on varmaan muista ihmisistä aivan kauhean näköinen, mutta ah, niin mukava päällä.

Siksipä halusin ottaa uuden yrityksen Blossomilla, tällä kertaa vähän tiukemmalla käsialalla, jotta pusero ehkä kestäisi pesua löprähtämättä mekoksi. Mutta jos venähtää, niin tulen todennäköisesti siltikin käyttämään tätä. Tykkään. Itse puserohan on yksinkertaisuuden huipentuma, mutta värit viehättää kovin. Jaa, että miksi sen toinen hiha on noin omituisessa asennossa..?

maanantai 29. kesäkuuta 2009

kesäloman puolivälin tunnelmia..

Jo reilun kuukauden on ollut semmoinen tilanne, että vaikka langat huutelee mulle aina, kun kävelen lankavarastoni ohitse, niin en osaa/raaski aloittaa niistä mitään.. Hienoja ohjeitahan on vaikka millä mitalla, mutta vähänkään hienommat palmikko- ja pitsineuleet ym. "krumeluurit" jää minulta tekemättä. Ihailen kyllä niiden kauneutta ja niitä osaajia, jotka ovat ne upeudet suunnitelleet ja toteuttaneet, mutta en kuitenkaan ikinä valitse niitä puikoille, koska kudon yksinkertaisia, selkeitä perusneuleita itselleni arkikäyttöön. Tylsää!

Sain toukokuussa edellisen postauksen jälkeen sentään valmiiksi joitain pikkutöitä ja yhden karmean tunikan Sirdar Yo-Yo:sta, jota löysin liki täyden jättikerän lankahyllyn perukoilta. Inhosin lankaa lähes heti, kun olin sen ostanut ja inhoan sitä yhä. Valitettavasti sitä jäi vieläkin. Ei kai ole kovin suuri synti heittää Yök-Yök -lankaa roskikseen??

Joten kun en keksinyt mitään neulottavaa itselle, aloitin rakkaalle ystävälle kesätoppia Drops Muskatista.. Enpä olisi uskonut, että yhden pienen topin neulomisessa voi kulua kuukausi! Toppi tulikin tehtyä uusiksi useaan otteeseen, koska havaitsin, että en todellakaan edes osaa neuloa palmikoita, ainakaan puuvillalangasta. Reikiä, (k)ammottavia reikiä! Aaargh! Kaikenlaista muutakin viritelmää kokeilin, mutta toppi päätyi aina purkuun.

Onneksi DK Spring/Summer 2009 tarjosi avun tällä kertaa. Nora Gaughanin ohjetta 22 hieman muokkaamalla sain lopultakin valmiiksi topin, jonka kehtasin lahjoittaa ystävälle.

Toppi tuli toimitettua uudelle omistajalleen heti juhannuksen jälkeen ja kovin tuntui olevan mieluinen. Valitettavasti kamera ei ollut matkassa, toppi näytti kivalta ruskettunutta ihoa vasten. Kuvassa se roikkuu hengettömänä hengarilla.

Samalla kun tilasin Tapion kaupasta tuota vaaleanpunaista Muskatia, tilasin samaa lankaa myös omenanvihreänä toisen ystävän syntymäpäivälahjaan. Se valmistuikin paljon kivuttomammin. Sen sijaan sen kuvaaminen tänään ei ollut ollenkaan mieltä ylentävää. Ihan oikeasti, ei se ole noin muodoton pötkäle kuin tuossa kuvassa!

Koska ystävän syntymäpäivä ei ole ihan vielä, ei topin sopivuudesta ym. ole vielä mitään tietoa. Täytynee pistää pakettiin myös jotain suklaista siltä varalta, että toppi on floppi.

Nyt onkin sitten kovat tuskat keksiä, mitä sitä tekisi seuraavaksi. Kesälomaa on vielä (ts. enää) puolet jäljellä, ja terassilla auringosta nautiskellessa olisi mukava tikuttaa menemään hikisin sormin! Vaatekaapin kätköissä olisi kyllä virkatun päiväpeiton palaset. Äitini on joskus 15 vuotta sitten virkannut minulle sängynpeiton 80cm:een sänkyyn. Koska kyseinen peitto on edelleen hyväkuntoinen, otettiin äidin kanssa yhteiseksi projektiksi laajentaa peitto parivuoteeseen sopivaksi. Kumpikaan ei ole erityisen intohimoinen virkkaaja, joten paloja syntyy hiljakselleen. Vaan jos tässä ei muuta inspiraatiota synny, täytynee kaivaa päiväpeittoprojekti esiin.

Nyt kuitenkin täytyy mennä nautiskelemaan ilta-auringosta soppelin hömppäkirjan parissa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Keltaisella kohti kesää

Alunperin oli tarkoitus jatkaa vappuvapailla tämän DROPS mekon parissa, mutta päästyäni vyötäröjoustimen kimppuun iski totaalinen epätoivo. Edes Ravelrysta löytyneistä vinkeistä ei ollut tällä kertaa mitään apua, vaan joustimessa jokainen nurjaa seurannut oikea silmukka jäi silmää ärsyttävän löysäksi. Purin ja neuloin, purin taas ja neuloin eri tavalla.. Ei huomattavaa parannusta. En hoksannut ottaa kuvia, ehkä joku neroneuloja olisi jo kuvista nähnyt, mitä teen väärin..

Pistin miehen kerimään koko roskan kasaan. En viihdy keskeneräisten töiden keskellä, joten vaikka tuohon mekkoon oli jo käytetty kallisarvoista neulonta-aikaa, niin mieluummin aloitan sen joskus myöhemmin kokonaan alusta. Keskeneräisenä se vaan vainoaisi minua.

Jotain tekemistä käsille oli kuitenkin saatava, joten päätin viimeinkin tehdä tarvitsemani neuletakin, päällystakin korvaajaksi. Vaikka juurihan edellisellä kerralla kirjoittelin, miten neuletakit eivät minulta ikinä onnistu..

Miehen yllytyksestä ostin Novitan Lauttasaaren myymälästä parisen kuukautta sitten 2 kiloa Novita Mamboa; punaista ja keltaista, kilon kumpaistakin. Neuletakkiin valituksi tuli pirtsakka keltainen. Mamboa on mielestäni mukava neuloa ja onpa sitä helppo purkaakin, jos on aivan pakko..

Sopivaa ohjetta ei löytynyt, kun kaikissa Novitan ohjeissa väitettiin L-XL -kokoisen emännän puseroon kuluvan vähintään 1,1 kg lankaa ja minultahan löytyi vain se kilo.

Lopulta nappasin jostakin ohjeesta aloitussilmukoiden määrän ja päätin, että langan on vaan pakko riittää. Muutoin ohje on "omasta päästä", hyvin perusnuttu siis, ei minusta oikein neulesuunnittelijaksi ole.

Kuvassa neule on suoraan puikoilta, toivottavasti kädenjälki hieman tasoittuu höyrytyksessä tai ensimmäisessä pesussa. Lankaa jäikin n. 50g, joten en oikein tiedä, miten niissä Novitan ohjeissa kulunki oli niin suuri. Nappien ompelu otti kyllä koville taas :D mutta sainpa tehtyä! Toivottavasti myös pysyvät paikoillaan, ettei tarvitse ihan heti ottaa uusintaa.

Arvosana 8. Vaikka lievää liekotusta on nappilistassa havaittavissa, niin ei sentään niin pahasti, että häiritsisi.. jos sitä ei ala tarkemmin tuijottamaan..

torstai 16. huhtikuuta 2009

Lopultakin hetki aikaa

Kummasti se aika on vaan kulunut, ja blogi on jäänyt heti alkuunsa vaille huomiota.. Mutta josko nyt ehtisin ainakin hetken viettää tässä koneella ja postata tänne jopa ensimmäiset kuvat.

Eli asiaan! Sain lankalauantaina valmiiksi neuleen, josta piti tulla tämä, eli Jenny Watsonin Design 12.

Ja tässä näette tuloksen. Niin..
En sittenkään halunnut jakkua, joten tadaa, säästyinpäs nappilistan tekemiseltä. En ole niiden ylin ystävä, lähinnä siksi, että ne eivät vaan ikinä onnistu. Liekottavat aina rumasti, mikä riittää tekemään neuleesta epähalutun.

En sentään ole enää ihan niin ronkeli kuin ala-asteikäisenä. Tuolloin neuleeni olivat kylläkin lähtöisin äidin käsistä, mutta siinä ei silti armoa tunnettu, kun "Nappilista liekottaa" -neuletakki joutui laaduntarkkailun kynsiin.

Toinen huono puoli nappilistoissa on se, kun niihinhän pitää myös ommella ne napit. Eipä voi tylsempää olla! Mulla onkin aikamoinen kokoelma vaatteista irronneita nappeja, jotka vain odottavat neulaa ja lankaa. Hakaneula, laiskan paras ystävä.

Joka tapauksessa, koska päätin tehdä puserostani pidemmän, en halunnut siihen alkuperäisen suunnitelman kaltaista helmaa. Ja se savupiippukauluskin näytti meikäläisen päällä jotenkin epäsopusuhtaiselta, joten pienen viilauksen jälkeen kauluksesta tuli tuollainen omanlaisensa lörpsähtelijä.

Vaan olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, koska se on mukava, kivan värinen ja lämmin. Vaikka kevätaurinko jo lämmittää, niin varjon puolella vilukissa tarvitsee vielä villaisensa. Arvosana 8+

Pääsiäisvapaan aikana yritin myös epätoivoisesti keksiä käyttöä Novita Huopaselle, jota löytyi jokunen kerä lankakokoelmasta ja niistä oli palava tarve päästä eroon heti.

Joten päädyin huovutettuun kassiin. Eipä tuommoiselle oikein ole käyttöä, mutta sinne uppoaa kätevästi lehdet, joten ehkä siitä tulee lehtikassi eteiseen roikkumaan. 7-

Joo, myönnetään! Sangat pitäisi vielä ommella ihan oikeasti kiinni. Minäkö muka vieroksuisin neulaa? Lankaa nyt en ainakaan.

Vielä olisi jäljellä pari kerää punaista Huopasta, mutta tämän mielikuvitus ei vielä löytänyt niille mitään käyttöä, jouluaskarteluitakaan ei tahtoisi ihan vielä aloittaa :)

Huomaan olevani, hyvin tyypillistä kyllä, menossa yhä "synkissä" talviväreissä, kun ilmeisesti kaikki muut jo tikuttavat ihania, aurinkoisia kevät- ja kesäneuleita. Mutta kun on vielä se Noro-väriterapiapipokin kutomatta..

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Alku aina hankalaa..

Olen jo pitkään seuraillut ja ihaillut muiden neuleblogeja ja tuuminut, että minä en ikinä kehtaisi pistää kuvia omista tuotoksistani minnekään nettiin muiden arvosteltavaksi.. Mutta kun vaatehuoneen kevätsiivousta tehdessäni löysin monia neuleita, joita en edes muistanut tehneeni, tulin sittenkin siihen tulokseen, että hataran muistin avuksi olisi hyvä pitää päiväkirjaa tekeleistään. Vielä pitäisi opetella muokkaamaan tätä blogin ulkoasua vähemmän ankeaksi jne.. Mutta kun sehän vie aikaa neulomiselta!

En muista, milloin olen oppinut kutomaan, tai edes sitä, opinko taidon äidiltä vai koulussa. Veikkaisin vähän molempia. Muistan kyllä ensimmäiset lapaseni, jotka tein 5. luokalla käsityötunneilla. Enpä ollut oikein tyytyväinen tulokseen, ehkä siksi menikin viitisen vuotta ennen kuin innostuin jälleen kokeilemaan. Enkä sitten aloittanutkaan millään pienillä projekteilla, vaan heti itselle villapuseroa kutomaan! Puserosta tulikin hyvä ja neulomisesta harrastus. Nyttemmin en oikein osaa istua paikoillani mitään tekemättä, vaan neuletyöttömyyden iskettyä haahuilen lankakorilla, plärään vimmatusti neulelehtiä ja tietysti poukkoilen ravelryssa sopivia ohjeita etsimässä, voidakseni aloittaa uuden työn heti.

Kärsimätön luonteeni siis näkyy myös neulomisharrastuksessani. Ärräpäät lentelee herkästi, jos joudun vaikkapa purkamaan työtä. Näet viivytyksiä työn valmistumisessa ei suvaita. :) Enkä tietenkään koskaan tee mallitilkkuja, vaikka kyllä tiedän, että itsehän siitä hyötyisin.. Vaan ei, tämä hätähousu valitsee ohjeen, langan ja eikun silmukoita luomaan! Kun olen neulonut jonkin matkaa, saatan hätäisesti mitata, täsmääkö tiheys likimainkaan ohjeeseen. Jos heittää pahasti, voin vielä nöyrtyä purkamaan työn ja aloittamaan alusta eri puikoilla, silmukkamäärillä tm. Mutta jos heittää vain ihan vähän, niin selitän itselleni, että ei se oo niin nöpönuukaa.. Ja myöhemmin taas ärräpäät sorisee, kun tulikin teltta tai mahamakkarankuori..