.. tämä jaksoi neuloa ne Fabel-sukat valmiiksi. Pitihän sitä wrap&turnia päästä kokeilemaan niihin kantapäihin.
No, tulos: kantapään toisesta puolesta tuli kyllä siistimpi. Toisesta puolesta taas ei yhtään sen parempi. Mutta, nyt noita sukkia kuvattuani päätin antaa olla, reikineen kaikkineen, kun ei niitä kukaan ikinä tiiraa niin läheltä..
Sukat ovat mukavat, menevät kotosukkina vallan mainiosti. Pidän hurjasti tuosta Fabelin guacamole (151) -väristä. Lankaa kului pikkaisen vajaat 2 kerää.
Varren joustimen olisi kyllä voinut päätellä italialaisesti, mutta enpä hoksannut sitä eilen, sen verran vissiin flunssa hidastaa järjenjuoksua.
Nämä ovat siis ihan perussukat, mutta kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, ovat ensimmäiseni kärjestä aloitettuna. Kärjestä aloittaminen olikin aivan helppoa, etenkin kun oli niin hyvät ohjeet Ullassa! Ja helpotti sekin, kun tajusin ottaa pyöröpuikot käyttöön. Nimittäin kokeilin ensin metallisilla sukkapuikoilla (ainoastaan metalliset sukkapuikot kestävät meikäläistä napsahtamatta :), mutta kun puikot sojottivat mihin sattuu ja tipahtelivat jatkuvasti silmukoilta, niin voi sitä kirosanojen parvea.
Vaikka tuo tiimalasikantapää ei vielä aivan reiättömästi sujukaan, niin todennäköisesti jatkossakin käytän sitä, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita, niin kuin kantalapun reunasta. En tiedä miksi, mutta en yhtään tykkää silmukoiden poimimisesta, se on niin tympeää! Kantalapussa sentään on aika vähän poimittavaa, mutta entäs pääntiet.. Tai konttineule! Se olisi mukavan näköistä, mutta mokomaa silmukoiden poimimista koko ajan! Kokeilin kerran ja totesin, että yllättävän simppeliä! Nooh, ~15 cm paikkeilla alkoi jo vähän tökkiä... 30 cm ja päätin purkaa koko työn.
Tilasin parisen viikkoa Priimasta Debbie Bliss Cashmerino aran -lankaa. Kuten on valmistuneista töistä ehkä havainnoitavissa, olen vallan ihastunut violettiin. Ihastuminen tapahtui joskus viime vuonna, mutta silloin en väriä juurikaan langoissa bongannut. Nyt kun löytyy, täytynee hamstrata, koska varmasti kohta tulee taas pastellien vastaisku.
Samalla tilasin ensimmäiset Addini, 80cm/2,5mm pyöröpuikot. Tähän asti olen pärjäillyt KnitPicks -setilläni melko mainiosti. Halusin kuitenkin kokeilla Addeja, koska KnitPicksin metalliset 3,0mm irtopäät taipuvat käytössä aivan mutkalle, ts. lähinnä oikean käden puikko taipuu.
Addin päät kestivät hienosti taipumatta, ainakin näiden Fabel-sukkien kutomisen ajan. Onkohan ne KnitPicks-tipit kovinkin ontot, vai miksi ne taipuvat niin helposti? Paksummilla KnitPicks-irtopäillä ei ongelmia ole, esim. jo 3,5mm irtopäät kestävät mainiosti.
Sen sijaan KnitPicks-kaapelit ovat mielestäni paremmat, Addien kaapeliin kun tuli aika helposti "kulmia" sukkaa luuppaillessa. Siis semmoisia kohtia, jotka eivät enää suostu millään suoristumaan, ja tuntuvat pieninä kolhuina, vähän niinkuin patteina kaapelissa. Eivät onneksi juurikaan häirinneet neulomista.
Minulla on tapana magic looppailla aika lyhyillä pyöröillä, mutta nuo Addit ovat kuitenkin 80 senttiset, eli pitäisi kyllä riittää yhden sukan luuppailuun hyvin?
Mistä tulikin mieleeni, että kaikissa näkemissäni magic loop -ohjeissa neuvotaan käyttämään piiitkiä pyöröjä, mutta itse kuitenkin koen pitkät loopit hankalina; langat sotkeentuu kaapeliin, eikä sitä kaapelia jaksa muutenkaan nykiä metritolkulla :) Esim. Eskimo-puserooni tein hihat pyörönä ja yhtäaikaa, ensin 60cm- ja loppuvaiheessa 80cm -pyöröillä. Kokeilin kyllä pidemmilläkin pyöröillä, mutta ei sujunut, ei.
Nyt tämä menee ja kaivaa lankahyllystään esiin Novita Mamboa, sekin violettia! Aamulla sängyssä elbaillessa syntyi eräs idea, joten työ pitää saada puikoille vielä tänään!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti