sunnuntai 17. lokakuuta 2010

mekko talveksi

Elokuussa aloin innoissani kutoa itselleni neulemekkoa talvea varten.

Jatkoin sitä edelleen innoissani syyskuussa, vaikka jouduinkin purkamaan ja kutomaan helmaosan moneen kertaan ja se kävi todella puuduttavaksi.

Syyskuun lopulla tapahtui ikäviä. Elämä heitti raiteiltaan. Eikä tätä neulemekkoakaan olisi enää yhtään huvittanut tehdä valmiiksi. Onneksi kuitenkin tein, koska nyt mekko on toiminut "mukavuusasunani", kun on tuntunut, että kaikki muut vaatteet ahdistaa ja kiristää.

Mekkoon ei ole ohjetta ja senhän se on vähän näköinenkin.. Sitä on "suunniteltu" sitä mukaa, kun se on edistynyt. Ei siinä alunperin pitänyt olla hihoja ollenkaan, eikä tuollaista kaulustakaan, mutta tulipahan tehtyä ja olen oikeastaan hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen. Mielestäni mekko näyttää oikeassa elämässä huomattavasti paremmalta kuin kuvissa, kun en saa noita ihania värejä mitenkään toistumaan kuvissa oikein. Tarvitsisi jonkun pätevämmän kuvaajan.

Mutta tuo helma! Olisi varmaan pitänyt ottaa se vielä kerran uudestaan, mutta pahoin pelkään että koko mekko olisi jäänyt kesken, jos olisin sen vielä kerran purkanut vyötärölle asti. Ehkä se helma alkaa laskeutua kauniimmin ensimmäisen pesun jälkeen, kun lanka ja neulos vähän rentoutuu.

Mekkoon kului yhteensä noin 12 kerää Noro Kureyonia, värejä 161 ja 183 suurin piirtein kerä vuorotellen.

Mekko on neulottu ensin vyötäröltä ylöspäin ja sitten alaspäin. Lopuksi, kun lankaa vielä oli soppelisti jäljellä, lisäsin hihat ja kauluksen.

Jäljelle jäävistä langoista tein ensiksi lapaset. Kun lankaa oli lapasten jälkeenkin yhä jäljellä, aloitin niistä pipoa, mihin lanka ei sitten ihan riittänytkään, ja päätin jatkaa pipon loppuun Yuzenilla... Onneksenne siitä pipohirviöstä ei ole kuvaa tarjolla :)

Nyt kun lokakuu on jo pitkällä, on olo ja mieli alkanut parantua. Olen jopa jaksanut käydä Ravelryssa tutkimusretkellä joululahjaideoita etsimässä. Joulu senkun lähestyy hurjaa vauhtia ja minulla ei vielä ole oikein edes suunnitelmia, mitä sitä pukinkonttiin laittaisi tänä vuonna. Jotain on onneksi valmiina, mutta niistä ei vielä blogata, lahjottavat kun ovat nykyään tietoisia tästä blogista ;)


lauantai 31. heinäkuuta 2010

Oho, päivitys..

En ole unohtanut blogiani, mutta kutominen ei ole oikein todella inspiroinut kuukausiin. Eikä näin ollen ole oikein ollut mitään raportoitavaakaan. En ole jaksanut lukea edes neuleblogeja, enkä seurata Ravelrya, joten aika pahaksi pääsi lopputalven neuleblääh..

Nyt heinäkuun helteillä mieli haikaili jo syksyn vesisateita :) ja alkaa tuntua siltä, että neulominenkin alkaa taas kiinnostaa, kun villalankojen ajankohta lähestyy. Ei tietenkään mikään estäisi kutomasta villaisia myös kesällä, mutta jotenkin se vaan tökkii.

Vaan enhän minä toki aivan kutomatta ole ollut tämänkään tauon aikana:

Tässä vasemmalla näette ehkä suurimman syyn siihen, miksi huhtikuussa teki mieli katkoa puikot.

Tuosta pinkistä Novita Malibusta piti edellisen postauksen perusteella tulla jotain ihan muuta. Niinpä, vaan kun ei. Siitä ei tullut hyvä, joten pistin purkuun. Ja kun olin päättänyt seuraavaksi käyttää tämän langan pois, niin ei siinä muu auttanut.

En enää edes halua muistaa, kuinka monta erilaista viritystä tuosta langasta yritin. Enkä suostunut heittämään lankaa roskikseenkaan, vaikka mies sellaistakin esitti jossakin vaiheessa, kun jälleen kutomisharrastuksen rentouttamana ärisin ja pistin puolivalmista neuletta langaksi.

No, tuli siitä sitten  jotain valmista, enkä kyllä todellakaan ole tulokseen tyytyväinen, mutta lopulta vaan luovutin. Onneksi se lanka nyt loppui kokonaan. Kyseinen luomus lojuu nyt vaatehuoneen hyllyllä, enkä usko, että tulen sitä koskaan käyttämään.

Edellisen langan uuvuttamana halusin tehdä jotain mukavaa ja rauhoittavaa, ja siihen sopikin omistamani kaksi kerää Manos del Uruguay, Silk Blendiä (väri 9332); helppoon ja kevyeen kesätoppiin. Topista tulikin ihanan kevyt ja mukava pidettävä, tosin hieman enemmän sillä saisi olla pituutta, kun se on niin järkyttävän kevyt! Tuntuu että se nousee pienelläkin tuulenvireellä niin, että napa vilkkuu :)
Olen ajatellut kokeilla kastella ja venyttää tätä hieman, mutta en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi..

Pienempänä välipalana tein äidille uuden kaulurin, kun hän hukkasi vanhan lopputalvesta. Eihän sitä kauluria nyt tietenkään kesällä tarvitsekaan, mutta kun ei ollut  muutakaan tekemistä mielessä, niin onpahan kauluri valmiina ensi talvea varten. Kaulurista ei ole kuvaa, mutta se on musta ja toimivaksi havaittu perusmalli.

Ystävän esikoistytär syntyi toukokuussa ja johan hetkeksi iski kutomisinnostus.

Tein pikkuneidille neuletakin Novita Wool Neliraidasta, väri pinkki-valkoinen (886). Ohje löytyy Garnstudion sivuilta, VauvanDROPS nro 14-2.
 
Takki on toki vielä iso, mutta oletettavasti suurin piirtein oikein kokoinen siinä vaiheessa, kun sille oikeasti tulee käyttöä. Oli tarkoitus tehdä samasta langasta junasukat ja myssy, lanka mokoma riitti juuri ja juuri tähän takkiin. Mahtaakohan tuota samaa Novita Wool Neliraitaa löytää enää mistään? Saa tarjota!
Kesäkuussa en sitten neulonutkaan yhtään mitään, vaan sitten lomien alettua oli pakko jo löytää jotain kudottavaa. Kun mitään villapuseroa ei niillä keleillä kehdannut aloittaa, päätin yrittää taas yhtä simppelin oloista pitsihuivia. Knittystä löytyi sopivan helppo huiviohje, Annis.

Vaan ne nypyt! Kokeilin erilaisia nyppytekniikoita (mitä nyt neulekirjoistani löysin), kun ohjetta noudattaen en saanut niistä todellakaan nättejä. Vaan en saanut muillakaan tavoilla, vaan ne olivat aina rumia lättänöitä. Ehkä mohair-tyyppinen lanka ei vaan toimi nypyissä. En tiedä, kun en ole ennen edes kokeillut.  Lanka Garnstudion Vivaldi, väri 23, jota kului 50g.

Ohje oli helppo ja huivi nopea tehdä, joten ehkäpä kokeilen tehdä toisenkin, mutta eri langasta, josko sitten saisin ne nypytkin mukaan!

Seuraavaksi päätin kuluttaa varastostani pois 12 kerää Garnstudio Muskatia, väri 39 (kanerva). Pusero on neulottu ylhäältä alas, "niin kauan kuin lankaa riittää" -periaatteella. Se näyttää ihan hyvältä, kun sen vetäisee päälle ja sen jälkeen vain pojottaa paikoillaan.. Mutta liikkuessa sen karmea epäistuvuus tulee esiin; se ei vain näytä epäistuvalta, se myös tuntuu ahdistavalta.

Vaan kun tämän langan kanssa uhkasi käydä sama kuin alussa kerrotun pinkin Malibun kanssa, niin tällä kertaa luovutin oitis! Tämäkin jäänee käyttämättä, kunnes joskus heitän sen roskikseen. Jos joku tutuista lukee tätä ja haluaa vaikkapa sovittaa tätä puseroa, niin ilmoita. Jos se jollekulle sopii, niin lahjoitan mielelläni pois vaatehuoneesta pölyttymästä.

Täytin juuri vuosia ja sain mieheltä lahjaksi kahta eri lankaa; Garnstudion Silke-Tweedia 450g ja teetee Primaveraa 750g. Aivan on minun värisiä lankoja, joten nämä varmasti löytävät tiensä puikoille.

Lisäksi sain myös Addi Click -setin! JEE! Onhan minulla aika hyvä KnitPro / KnitPicks -kokoelma olemassa, mutta kun osia on alkanut jonkin verran rikkoutumaan, on Addi Clickien ostaminen käynyt mielessä kerran jos toisenkin..

Ensivaikutelma setistä on hyvä; kiinnitysmekanismi on kätevä kun siinä ei tarvitse erillistä kiristystyökalua. Tosin olen ollut tyytyväinen myös KnitPro puikkojen kierrekiinnitykseen, enkä ole kokenut sitä erityisen hankalaksi tai toimimattomaksi.
Clickien säilytyskotelo on hyvä, mutta miinusta täytyy antaa siitä, että siinä ei ole ollenkaan laajennusvaraa! Erityisesti pidän Addi Click -setissä siitä, että jokaisessa puikossa on koko merkittynä, niin ei tarvitse jatkuvasti olla puikkomittaa etsimässä.

Eiköhän tuossa nyt ole kaipaamani tropit jo puoli vuotta vaivanneen neulebläähin peittoamiseksi! Ainakin sormet jo hippuilee noiden lankojen perään.. Tule jo, syksy, talvi, kylymä!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Välipaloja osa 2

Neuleblääh ei suostu häipymään pääkopasta. Neulon kyllä, mutta aika vähän ja vain pieniä juttuja, koska mitään isompaa en jaksa aloittaa.

En kestä keskeneräisiä neuletöitä, ja olen oppinut että tällaisen blääh-olotilan vallitessa ei kannata aloittaa mitään suurempaa työtä, koska niistä tulee ufoja. Jos nurkissa pyörii ufo, en pysty aloittamaan uutta, inspiroivaakaan neuletyötä. No, ehkä aivan äärimmäisessä pakkotilanteessa se onnistuu, mutta silloinkin kyllä ahistaa koko ajan. :) Niinpä minulla ei työt yleensä ufoudu, koska kaikki joko tehdään loppuun tai puretaan armotta takaisin langaksi.

Purkaminenkin vaan on joskus niin viheliäistä hommaa, koska jotkut langat eivät yksinkertaisesti halua tulla puretuiksi. He haluavat vain tulla joksikin kauniiksi, ja kun he ovat jo päässeet puikoille asti, he eivät enää halua antaa milliäkään periksi. Eivät, vaikka heille kuinka vakuuttelisi, että heistä tulee seuraavassa projektissa vielä paaaljon kauniimpia. Jos mikään ei auta, ja lanka ei millään suostu antautumaan takaisin kerälle, saatan kyllä heittää roskiin koko purkuyritelmän. On niin paljon kivoja ohjeita ja lankoja, joten ei-kivoihin ei malta kovin paljoa tuhlata hyvää neulomisaikaa.

Se Yuzen-villatakki haluaa vielä muhia päässä, joten sitä en pysty vieläkään aloittamaan. Ehkä ensi syksynä! Niinpä neulon Novita Malibusta (vielä yhtä väriä löytyi lankavarastosta!) jonkinlaista liiviä tm. Saa nähdä mitä siitä tulee, ohje on ns. omasta päästä. Liivin etureuna on "feather and fan" -mallineuletta. Tänään satoi rakeita, ja taivas on harmaa, joten ei ollut oikein otollinen kuvauspäivä, ja kuvassa langan väri ei mielestäni aivan täsmää oikeaa.


Lanka: Novita Nalle Four Seasons, väri syksy (815)
Myssy: Siksak-myssy, Ullassa
Kaulahuivi: Jostakin SK:n vauvaneuleliitteestä, jota en nyt löydä mistään. Idealtaan sama kuin Avaimenreikäkaulaliina Ullassa.
Sukat: Junasukat

Ennen tuota liivin aloittamista neuloin pieniä asusteita vauvalle. Ystävän esikoinen syntyy melko pian, joten päätin käyttää ainokaisen syksy-Nalle -kerän voidakseni kokeilla, mitenkä vauvan asusteet syntyvät. Eihän tässä vielä mikään kiire ole niiden kanssa, mutta nämä olivat oikein sopivia välipaloja, kun se neuleinspis yhä antaa odottaa itseään. Junasukat olivat niin hauskat, että piti tehdä kahdet.

Kovin pieniltä ne näyttää, eikä ole lähimaillakaan ketään tuttua vauvaa, jolle voisi sovittaa! Myssyä kyllä kokeilin omaan päähän; venyi aika mahtavasti, muttei sentään ollut minulle aivan sopiva :)
Ehkä näille harjoituskappaleillekin löytyy vielä käyttäjä, joku syysvauva.

Tarkoitus oli kyllä saada kyseinen lanka loppumaan omasta varastosta, mutta noita neuloessani huomasin pitäväni tuosta Syksy-väristä todella paljon, ja päädyinkin tilaamaan sitä kolme kerää lisää! Pakko oli tilata nyt kun sitä vielä (netti)kaupoista löytyy. Tilasinpa "samoihin postikuluihin" myös muita vuodenaikoja, paitsi en kesää, kun sininen ei oikein ikinä iske. Niin että nyt sitä Nallea on entistä enemmän varastossa. Ehkä teen siitä itselleni  junasukat tai tarpeeksi ison siksak-myssyn :D

Ai niin, ne odotetut Rowan Kidsilk Hazet saapuivat Colourwaylta noin kuukausi tilauksesta. En ollut tuotteiden viipymisestä - ihme kyllä - huolissani, koska minua alunperinkin informoivat viiveestä. Lisäksi he veloittivat tuotteet vasta sitten kun pystyivät ne toimittamaan. Nyt kun vielä muistaisin, mitä minä alunperin aioin tehdä noista neljästä kerästä Hazea.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Revontuli

Helmikuun huipennukseksi sain tehtyä Revontuli-huivin. Tasan viikko siihen kului, vaikka luulin ja toivoin pakertavani tämän parissa huomattavasti pidempään, koska seuraavaa projektia ei ole tiedossa.

Sen verran myöhään huivi sunnuntai-iltana valmistui, etten jaksanut sitä enää alkaa pingottamaan, joten huivi kävi "pika-pingotuksessa" eilen. En tietenkään malttanut antaa sen olla mattoon nuppineulattuna kovin pitkään, kun piti päästä näkemään, millainen siitä nyt sitten tuli.  Lisäpingotus tekisi huiville hyvää, antaisi sille lisää "terää" ja lisäsenttejä, mutta itseni tuntien tiedän, että enpä taida jaksaa.
Lanka: Evilla 100% villa,  8/2, A30, 170g
malli: Revontuli-huivi, Ullasta

Aivan ongelmitta ei tämä Revontuli-huivi lähtenyt käyntiin, sillä en vaan osannut lukea ohjetta oikein. Sen verran on pakko omaa tyhmyyttä selitellä, että olin flunssassa huivia aloittaessani..

Olin jotenkin saanut päähäni, varmaankin näkemieni huivikuvien pohjalta, että esim. kaaviossa 1 keskisilmukan molemmin puolin pitää olla reikä. Niinpä ihan itse tulkitsin lisäyksen "Y" sellaiseksi, että se muodostaa reiän. Hieman ihmettelin, miksi ohjeessa ei mainita, että kaavio 1 pitää toistaa peilikuvana keskisilmukan jälkeen, jotta "Y":t muodostaisivat reikärivistön keskisilmukan molemmin puolin.

No, ei se mitään, kudoin tyytyväisenä menemään ja vasta kun tulin kaavioon 2, aloin tosissani ihmetellä, ettei tämä nyt näin voi mennä; vaikka miten olisin kaaviota toistanut, niin malliin kuvittelemani reikärivit eivät olisi muodostuneet oikein. Joten tiesin ymmärtäneeni jotain väärin, mutta en tiennyt, missä kohtaa.. Kunnes yhtäkkiä alkoi alitajunnassa nakertaa ohjeen maininta kahdesta erityyppisestä lisäyksestä, ja että tärkeintä olisi ettei lisäyskohtaan tule reikää. EI REIKÄÄ?! Nytpä ajatus suostui viimein oikenemaan.

Ja täytyy vielä lisää puolustella tätä omaa kömmähdystä sillä, että kaikissa näkemissäni Revontuli-huiveissa on kyllä reikiä niissä lisäyskohdissa.. Reikiä ne on pienetkin reiät. Ilikiää hämäystä :)

Viikko sitten saapuivat Noro Yuzenit  Colourwaylta. My precious.. Kidsilk Hazet eivät ole vielä saapuneet, koska ilmeisesti Rowanilla on jotain toimitusvaikeuksia. Joten Hazeja voi joutua odottamaan vielä tovin jos toisenkin.

Eilen ostin Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -opuksen, jota tänään saunaa lämmittäessä jo hieman lueskelin. Aika tarkalta oppaalta vaikuttaa. Toivottavasti sen avulla saan Yuzenit kulutettua viimeiseen langanpätkään. Toiveissa olisi pitkähkö neuletakki päällystakin virkaan keväisille keleille.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Välipaloja

Neuleblääh pääsi sitten kuitenkin iskemään. Taitaa olla sitkiää laatua, kun ei tokene edes lankaostoksilla. Siitä lisää myöhemmin.

Olen yrittänyt kutoa jotain pientä koko ajan, koska nyt, kun mikään ei inspaa, on hyvä aika neuloa pois kaiken maailman jämäkeriä, mitä lankavarastoon on kertynyt. En tiedä, miksi onkin niin kauhean vaikea heittää roskiin mitään lankaa. Edes niitä möttösiä. Tuskin ikinä niille on tarvetta. Vaan heti on, jos on heittänyt jotain roskiin.

Huomasin juuri kirjoittaneeni tammikuussa siitä, miten aina keksin tehdä ylijäämä- ja jämäkeristä juuri kaulahuiveja. Ja olen keksinyt sen taas! Aika säälittävää. Olisikin pitänyt sukkakirjojen sijaan tilata jokin niistä "one skein wonders" -kirjoista, ehkä niistä saisi jotain uusia ideoita ainaisten kaulahuivien sijaan.

Ensiksi hävitysvuoroon joutui muutamia keriä Novita Malibua. Niistä valmistui kaksi simppeliä, kapeaa huivia kevättä odottelemaan.

Vihertävään huiviin sain idean jostakin Designer Knitting -lehdessä olleesta mainoksesta. En nyt millään onnistu löytämään kyseistä mainosta mistään, mutta idea yksinkertaisuudessaan käynee ilmi kuvasta. Näyttää mielestäni aika metkalta.

Sininen huivi kaipaisi vielä pingotusta. Se olikin jo kerran nuppineuloilla kiinni keittiön matossa ruokapöydän vieressä, mutta ei se ollutkaan kovin hyvä pingotuspaikka vieraiden kannalta. Mies on kyllä jo niin kouliintunut, että osaa varsin taitavasti väistellä erinäisiä käsityöansoja, mutta vieraat välttämättä eivät..

Kumpaankin huiviin kului lankaa muutamia grammoja alle 200 g.

Sininen kului kokonaan loppuun, mutta vihertävää jäi vielä reilu nöttönen. Joten siitä ja ruskeasta syntyi raidallinen bad-hair-day -myssy itselleni.


Myssyn kuva näytti niin hupaiselta "ilman päätä", että oli poikkeuksellisesti pakko jättää kuvaan myös hieman naamataulua. Toki editoituna niin, ettei karmea totuus paljastuisi! En pysty kestämään ajatusta, että netissä olisi valokuvia minusta, siksipä olen aina editoinut itseni kuvista pois.

Myös mies sai uuden pipon. Siihen kului pari myttystä Novita Ainoa; vihreää (joka näyttää kuvassa enemmänkin harmaalta) ja oranssia. Pipo on kyllä aika tiukka, mutta kuulemma hyvä ja lämmin.

Eilen tilasin lankaa Colourway:sta. En ole sieltä ennen mitään tilannut, mutta nopean googlailun perusteella ko. nettiputiikki on suhteellisen luotettava ja nopea. Toivottavasti pian selviää, onko omat kokemukset yhtä hyviä.

Tilasin Rowanin Kidsilk Hazea ja Noron Yuzenia paljon, oikein villatakkimäärän! Meinasin kyllä jättää tilauksen tekemättä, koska Yuzenin kerämäärästä johtuen loppusumma tuppasi aiheuttamaan heikotusta. Kun oikein aloin empiä, mies likimain töni minut pois koneen äärestä, etten ehtisi tyhjentää ostoskoria, ja pisti samantien tilauksen menemään. En voi valittaa ;)

Vaan mikä mättää, kun ei ole vieläkään yhtään innostunut olo, vaikka on toivottua lankaa tulossa.. ?? Ehkä tämä tästä innostuu siinä vaiheessa, kun uudet langat kotiutuvat.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Neuleblääh iskee..

Palmikkopusero Mambosta valmistui lauantaina. Sain jopa langanpäät pääteltyä, niin vastenmielistä hommaa kuin se onkin.

En noudattanut ohjetta (Designer Knitting, Fall 2009, #21) aivan täysin: helmassa ei ole halkiota edessä. Oli siinä ensiksi, mutta eipä näyttänyt hääviltä. Joten purkuun meni ja toisella yrityksellä päätinkin tehdä puserosta huomattavasti pidemmän, koska Mamboa riitti. Jäi sitä vieläkin, kun en tuosta puserosta sentään nilkkapituista halunnut. Enpä oikein tiedä, mitähän niistäkin vajaasta kolmesta kerästä vielä keksisi. Ainahan voisi tehdä kaulurin tai kaulahuivin.. Niitä vaan on jo ennestäänkin aivan tarpeeksi (l. liikaa), kun olen joskus ennenkin keksinyt, että ylijäämäkeristä riittää juuri passelisti kaulahuiviin ;)

Hieman häiritsee tuo helmajoustimen päättely, kun se saa helman kevyesti liekottamaan. Toisaalta päättelykerroksen pitää joustaa kunnolla, koska pusero ulottuu polviin ja olisi suotavaa, että puserossa (vai onko se nyt pikemminkin neulemekko?) pystyy myös kävelemään. Saahan tuon purettua vielä myöhemminkin, jos alkaa häiritä yöunia.

Lankaa kului noin 950g. Väri on erittäin mieluinen ja mielestäni sopii minulle. Neule valmistui nopeasti, kun pääsin sitä viimein jatkamaan viikon lopulla. Olin viikko sitten leikkauksessa, ja niinpä viime viikko kuluikin pääosin sohvaan juurtuneena. Sairasloma olisi kyllä kulunut rattoisammin, jos kutominen olisi onnistunut, vaan kun en osaa neuloa makuuasennossa!

En ole kovin montaa neuletta uskaltautunut tekemään englanninkielisistä ohjeista, vaikka minulla onkin englanninkielisiä neulekirjoja (kuten ne joulukuussa tilatut!) ja DK on tullut postilaatikkoon vuosikerran verran. En oikeastaan tiedä, miksi olen englanninkielisiä ohjeita niin arastellut, koska tähän asti yhdenkään ohjeen kanssa ei ole ollut ongelmia. Lyhenteetkin alkavat olla selvillä, vaikkeivat kaikki vielä selkäytimestä tulekaan.

Ohjeista tulikin mieleen, että siinä on taas yksi asia, missä minä yritän aina oikaista! Ainahan pitäisi lukea ohje ajatuksella ennen aloittamista ja tehdä se mallitilkku ja ties mitä. Ei jaksa. Käyn suoraan toimeen ja puolihuolimattomasti silmäilen ohjetta sitä mukaa kuin työ etenee. Siitä saattaa seurata hyytävä rangaistus: pakkopurkua vähintään kymmenen senttiä. Ovat ansoittaneet ohjeensa ihan piruuttaan!

Tällä hetkellä ei oikein mikään lanka tahi ohje puhuttele. Selviä neulebläähin oireitahan nämä. Onko sitä vastaan olemassa mitään kunnon troppia???

lauantai 16. tammikuuta 2010

Aina myöhässä

En näemmä saa koskaan blogattua valmistuneista töistä ajallaan, vaan aina vähintään kuukauden myöhässä.

Joululomalta palatessani huomasin, että oikeaan ranteeseen, peukalon "juureen" puskee taas gangliota, ja joudun hieman rajoittamaan kutomista! Hiiren käyttöhän sujuu jo vanhasta kokemuksesta vasemmalla kädellä. Ganglio tekee siis paluuta viiden vuoden jälkeen. Lääkäri kyllä sanoi, että tulehduskipulääkettä ja normaalia käyttöä vaan. Mutta hän ei tainnut ihan ymmärtää puikoissa vietetyn ajan määrää..


Joulukuussa neuloin Kalajoki-sukat valkoisesta vuosikerta-Nallesta. Sukat ovat valmistumisen jälkeen olleet kovasti käytössä. Malli on yksinkertaisen kaunis ja ohjetta on kokemattomankin sukankutojan helppo seurata. Todennäköisesti näitä tulee tehtyä vielä toisetkin.

Jossain höperyyden puuskassa tilasin joulukuussa itselleni kolme sukkakirjaa Amazonista. Piti tilata vain pari kalenteria ja ehkä jokin inspiroiva neulekirja. Mutta että kolme sukkakirjaa! Tämä huvittaa ja hirvittää itseäni siksi, että kudon sukkia todella vähän. Lisäksi tilasin Jane Sowerbyn Victorian Lace Todayn. Ihania ohjeita, ei siinä mitään. Vaan kun täytyy rehellisesti todeta, että vielä vähemmän kuin sukkia, minä teen mitään pitsihuiveja! Olen kyllä monesti aikonut, koska niissä olisi varmasti haastetta. Vaan aina jää aloittamattakin, koska alan miettiä, mitä ihmettä minä jollakin pitsihuivilla tekisin. Tietysti niitä voisi lahjoittaa sukulaisille ja ystäville, mutta miten pystyisi aina varmistamaan, että lahjoitettu huivi pääsee hyvään ja rakastavaan kotiin, niin että siitä jaksetaan huolehtia vielä sittenkin, kun se ei enää ole suloinen ja ihana, vaan vaatii pesua ja pingotusta.


Viikko sitten valmistui Iceland-pusero Rowan Cocoonista, väri bilberry.
Kun näin tämän mallin Suuressa Käsityölehdessä 10/2007, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Silti kului reilu 2 vuotta ennen kuin aika oli kypsä toteutukselle.

Lankaa kului n. 850g, vaikka SK:n ohjeen mukaan 500g olisi pitänyt riittää jopa isoimpaan kokoon. Onneksi olin varautunut ja tilannut Cocoonia kokonaisen kilon. SK:n ohjeessa on muutenkin virheitä, mutta onneksi neuleesta on tarpeeksi iso kuva, josta näkee, miten kuvio oikeasti menee. Lehtikuvio jäi päähän helposti, joten sen jälkeen, kun uskoin, että vikaa on ohjeessa, eikä ymmärryksessä, työ edistyi nopeasti kipuilevasta kädestä huolimatta.

Tällä hetkellä työn alla on ylhäältä alas neulottava palmikkopusero, Designer Knitting, Fall 2009 #21. Lankana viimeinkin se aivan ihanan violetti Novita Mambo, joka meinasi päästä puikoille jo syksyllä. Eikä tässä malta nyt tälle päivää enempää kättä lepuuttaa -- kutomisiin!