Elvytysyritys l. puolen vuoden pläjäys

Huh, enkö todellakaan ole päivittänyt blogiani yli puoleen vuoteen!!

Aika on mennyt kuin siivillä. Siitä on pitänyt huolen tuo heinäkuussa syntynyt "rinsrenssa", jolle kastemekkoa toukokuussa kudoin. Kastemekko meni monta kertaa uusiksi, lopulta langaksi vaihtui se toukokuussa tilaamani Dropsin Baby Alpaca Silk. Ei sekään nyt ollut kaipaamaani puhtaanvalkoista, mutta ei enää ollut aikaa arpoa uutta lankaa..

Kastemekko valmistui keskiviikkona heinäkuun alussa, ja heti seuraavana aamuna alkoi supistustukset. Vaikutti siltä, että tyttö päättikin varmistaa kastemekon valmistumisen ennen kuin lähti tulemaan maailmaan! Jos olisin sen tiennyt, olisin pakertanut mekon valmiiksi jo pari viikkoa aikaisemmin, sen verran tukalat oltavat alkoi olla sen mahan kanssa. :)

Oikeanpuoleisessa kuvassa mekossa on vielä paikoillaan vaaleanpunainen elämänlanka, siltä varalta, että mekon yläosan joutuisi neulomaan uudestaan. Kastemekko on siis tehty helmaosa ensin ylhäältä alaspäin ja sitten yläosa alhaalta ylöspäin.

Neulominen on jäänyt aika vähiin sen jälkeen. Vaan eihän sitä nyt ihan kokonaan pysty käsitöitä jättämään. Iltaisin varsinkin, kun on vähän omaa aikaa, kädet vaatimalla vaatii tekemistä. Ja aivot.

Rakkaan ystävän elokuussa syntyneelle pojalle neuloin vihreän nutun ja myssyn (ohje: Sweet baby cap). Lankana niissä Garnstudio DROPS Baby Merino, väri 31 (kirkkaanvihreä). Nuttu on omaa suunnittelua, ja kerrankin ihan itte suunniteltu tuotos onnistui näin hyvin. Ystävän kertoman mukaan nuttu ja myssy ovat olleet kovasti käytössä ja tykättyjä.

Kastemekon lisäksi neuloin tyttärelle vaaleanpunaisen mekon (ohje: Eli Baby dress) kastetilaisuuden "virallisen osuuden" jälkeen käytettäväksi. Vaaleanpunaisessa mekossa lankana Garnstudio DROPS Merino Extra Fine, värissä 17 (kirsikanpunainen).

Enkä toki näin joulun allakaan ole aivan toimettomana ollut. Mm. pari paperinarukranssia olen tehnyt, toisen vein juuri viime viikonloppuna anopille. Kyseinen kranssi näkyy kuvassa ylhäällä vasemmalla.

Lisäksi tein lahjapakettiin myös pari pipoa, joista toinen lähti kummitytölle (kuvassa keskellä). Lankana pipoissa Garnstudio DROPS Andes, värit 0100 (valkoinen) ja 3755 (kirsikanpunainen).

Viimeisilläni raskaana pakersin myös toisen Juhannusruusu-maton (pdf). Siinä loppui hieman kude kesken, joten siitä tuli vähän pienempi kuin viime vuonna tekemästäni matosta.

Jotain muitakin pieniä neulomuksia olen saanut valmiiksi, ainakin pari kypärämyssyä tyttärelle.
Niissä käytin ohjeena Collared pixie:ta. Ensimmäisen tein ohjeen mukaan, toiseen tein pidemmän ja istuvamman kauluriosan (se on vähän kuin puseron raglan-yläosa), ja sitä myssyä onkin tullut käytettyä paljon, kun se istuu niin hyvin. Ko. myssykauluri on nyt pesussa, joten siitä en saa kuvaa tähän hätään. Lankana näissä sama kirsikanpunainen DROPS Merino Extra Fine kuin mekossakin. Sitä lankaa on vieläkin jäljellä, joten kirsikanpunaisia vauvaneuleita lienee jatkossakin luvassa :)


Toinen syy neulomisten vähyyteen on siinä, että syksyllä kävin kansalaisopistolla neulakinnaskurssilla ja hurahdin neulaamiseen aivan täysin. Huippukivaa hommaa! Eikä ollenkaan niin vaikeaa, mitä pelkäsin. Olin varma, että tässä imetysdementiassa en todellakaan pysty oppimaan mitään uutta tekniikkaa, mutta aivan yhtäkkiä se alkoikin sujua. Joten neulomisaika kuluikin neulaillen.

Kaikki muut kuvassa näkyvistä töistä on tehty suomeksi 2+2, paitsi ruskea-turkoosit kintaat, jotka on tehty suomeksi 3+3.

Alarivillä violettikirjavat kintaat on tehty Novita Purosta, ja sillä 2+2 tuotti turhan "reikäistä" (ei-tuulenpitävää) neulosta. Nuo ruskea-turkoosit taas ovat Novitan Biancaa, joka on likimain samanpaksuista kuin Puro, ja siksi päätinkin kokeilla, josko 3+3 tekniikalla tulisi tiiviimpää. Tuli. Näistä ei varmasti tuule läpi! Nuo Purosta tehdyt kintaat harjasin sisäpuolelta pörröisiksi, ja siten ne ainakin vaikuttivat lämpimämmiltä, joten toivottavasti niissä näpit tarkenee.

Harmaat kintaat ja punaiset tossut ovat Novita Huopasta. Näissäkin 2+2 tuotti tiivistä neulosta.

Violetit kintaat (vasemmalla ylhäällä) on Dropsin Eskimoa. Se oli jo melkein turhankin paksua lankaa neulaamiseen, mutta nämäkin kintaat ovat taatusti tiiviit.

Neulattu pipo oli vain kokeilu, eikä varmasti tule päätymään käyttöön.. Ainakaan minulle. Jos joku sen haluaa, saa! Siinä lankana Novita Isoveli.

Vasemmalla alhaalla ovat ensimmäiset kintaat, jotka tein kurssin aikana. Näissä on lankana Cascade 220. Sekin oli vähän turhan ohutta lankaa suomeksi 2+2 neulaten, 3+3 olisi sopinut paremmin niin kintaista olisi tullut tiiviimmät. Mutta kun nämä tosiaan olivat ensimmäiset kintaat ja vielä harjoittelua, ei tullut mieleenkään kokeilla vielä mitään muuta kuin 2+2 suomeksi. ;) Näitä kintaita sitten huovutin sisäpuolelta, vähän turhankin voimakkaasti, kun hieno pinta meinasi huopua "hukkaan".
Miehelle tein myöhemmin kintaat tuosta samasta langasta, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvaa, kun mies on jemmannut kintaansa jonnekin.

Pitäisi varmaan muistaa ilmoittaa kintailla lahjotuille, että ne kintaat huopuu.. Tai sitten kohta meidän tyttö saa paluupostissa paljon pieniä vauvankintaita :) :)

Että semmoinen pläjäys reilulta puolelta vuodelta.
Jatkossa pitäisi yrittää päivittää blogia vähän tiuhempaan!
Ehkä se onkin uudenvuodenlupaukseni..
Mutta ensin vietetään joulua ja suklaaähkyä.

Tunnelmallista Joulua!

Purkuhommia enimmäkseen

Huhtikuun ja toukokuun olen enimmäkseen vain purkanut. Tietysti täytyy saman verran kutoakin, kuin voi purkaa.. Eli puikot on heiluneet, mutta valmista ei ole juurikaan tullut.

Ensin aloitin ja purin Still light tunic:ia, kun en ollut tyytyväinen käsialaani. Nyt alku näyttää jo ihan hyväksyttävältä, mutta tunika odottaa silti neulekorissa, koska siirryin kutomaan ja purkamaan kastemekkoa kesävauvalle.

Kastemekon mallineuleen etsimisessä meni kauan. En löytänyt valmiina sellaista kastemekkoa, jonka haluaisin tehdä, mutta en kuitenkaan usko osaavani suunnitella haluamaani pitsineuletta mekon helmaan, joten valmis mallineule täytyi löytää.

Nyt kun olen päättänyt mallineuleen mekon helmaan, langan löytämisestä on tullut haaste. Lähinnä ongelmia on löytää puhtaanvalkoista lankaa! No, puuvillalangoista sitä kyllä löytyy, mutta kun olisin halunnut jotain juhlavampaa, mahdollisesti jotain, missä olisi silkkiä. Netistä olen onnistunut tähän asti tilaamaan vain kellertäviä valkoisia. Sinänsä kivoja lankoja, mutta..

Viimeisin kastemekko-yritelmä oli meneillään Novita Tennesseestä, jota pidin jo ostaessani liian paksuna, mutta siinä vaiheessa olin epätoivoinen.. Kotiväki olisi ollut ehkä sopivamman paksuista, mutta tuntuu niin kovalta langalta vauvan vaatteeseen, vaikka toki kastemekkoa ei pitkään päällä pidetäkään. Joka tapauksessa, kudoin kastemekkoa Tennesseestä aika pitkälle ja totesin, että on se lanka liian paksua. Purkuun meni taas.

Seuraavaan kokeiluun tilasin Dropsin Baby Alpaca Silkiä, kun se sattui olemaan Drops Supersalessakin sopivasti. Saa nähdä, onko sekään tarpeeksi valkoista, tai muuten sopivaa.

Toukokuun puolivälissä piti kuitenkin ottaa yksi välityö jatkuvan purkamisen keskelle, ja hyvä niin, onhan se mukava saada välillä jotain valmiiksikin.

Kummityttö täytti siis 2 vuotta, joten kudoin hänelle kesämekon, ohjeena Inna Aleksandrovan Elenka (rav). Tein mekolle kaveriksi myös kesähatun, samaa daisy-mallineuletta kuin mekossakin, muuten omalla ohjeella.

Lankana Garnstudio Drops Muskat, virkatut osat Novita Tennesseetä. Mielestäni mekko on luonnossa vähän vaaleampi kuin miltä se näyttää viereisessä kuvassa.

Langan menekistä ei ole tietoa, kun en muistanut punnita ja mekko matkasi jo kummitytölle Keski-Pohjanmaalle.

Kastemekon uusia lankoja odotellessani olen kutonut itselleni kesätoppia, jonka olen aloittanut jo kauan sitten, ja välillä unohtanut aivan täysin. Löysin sen sattumalta vaatehuoneesta yhdestä pahvilaatikosta, miksi lie olen sen alunperin sinne edes tunkenut.

Jostain syystä tällä hetkellä enemmän kuitenkin tekisi mieli virkata ja vielä enemmän ommella. Tulinkin tähän koneelle etsimään erilaisten pussukoiden ompeluohjeita, mutta hairahduin bloggaamaan pitkästä aikaa. Ehkä ensi postauksessa onkin jotain ompeluksia, vaikka yleensä ne ovat kyllä sen näköisiä, että ei niitä kehtaa esitellä :)

Pitsihuivi-innostus

Tilaamani KnitPro Cubicsit saapuivat heti maaliskuun alussa. Tilasin kahdet vaihtopäät, 4.0 mm ja 5.0 mm. Ensimmäisten kokeilujen perusteella tykkään todella paljon! Vähän moitittavaakin kyllä on: toisen 5.0 mm -puikossa oli ilmeisesti liian lyhyt kierre siinä, mihin kaapeli ruuvataan kiinni. Eli puikon ja kaapelin väliin jäi millin rako. No, olisin varmaan saanut uuden tilalle, mutta mokoma puikko napsahti poikki, kun yritin väkisin saada sitä kierrettyä paikoilleen. Joka tapauksessa niin tyytyväinen olen näihin, että olen aikeissa hommata KnitPron Cubicseja myös ohuempina. Valitettavasti alle 4.0 mm kokoisina ei saa vaihtopäitä, ainoastaan kiinteinä pyöröinä.

Itse tykkään käyttää "itse-kasattavia" pyöröjä sen takia, että pyörökappaleita (sukat, villapuserot, pipot..) neuloessani käytän vasempana päänä pienempää puikkoa kuin oikealla. Tämä siksi, että kun vasen puikko on ohuempi kuin oikea, silmukat luistavat todella hyvin kaapelilta puikolle. Varsinkin tiukalla käsialalla tämän hyödyn todellakin huomaa. Tämä tapa ei tietenkään toimi tasona neulottaessa, ts. itse en ainakaan jaksa vaihtaa puikon päitä joka kierroksen jälkeen.

Tässä kuussa on ollut hyvä into päällä ja olen saanut jo ihmeesti valmistakin. Heti kuun alussa valmistui uusi pipo miehelle.

Ohjeena yksinkertainen, mutta kiva Shilling (rav). Lankana Cascade 220 Heathers, väri 8013.
Lankaa pipoon kului n. 65g.

Pipoa kutoessani käytin näitä uusia Cubicseja ja ainakin tuntui siltä, että käsiala pysyi helpommin tasaisena.

Piposta tuli ilmeisesti aika hyvä, mies ainakin otti sen käyttöön ja hylkäsi viimeinkin karmaisevan vanhan harmaan villapiponsa. Sekin pipo oli kyllä minun käsialaani, joten pitäisi kai olla tyytyväinen, kun mies on sitä niin ahkerasti käyttänyt :)

Pipo oli niin nopea tehdä, että sitten piti taas alkaa pähkäillä uutta tekemistä. Ravelrya tapani mukaan selailin ja yhtäkkiä iski aivan pakko tehdä Shipwreck shawl.

Langaksi valitsin Wollmeise Lace-Garn, väri Stella polaris.
Lankaa kului n. 200g ja 6/0 siemenhelmiä 160g. 

Aloitin huivin parikin kertaa, ensin liian isoilla puikoilla ja sitten liian pienillä. En ole WM Lace-Garnia ennen neulonut,  joten siksikin puikkojen kokoa piti vähän hakea. Oikea koko oli sitten siitä kahden ensimmäisen kokeilun välistä, eli päädyin kokoon 3,5 mm.

Olin varma, että tätä huivia neulon ainakin seuraavat pari kuukautta, mutta huivi olikin helppo ja aikaa kului vajaa pari viikkoa.

Madeira-kuvioon, osiossa 6, tein rivit 30 ja 31 NurseRatchknitin muokkausten mukaan. En kokeillutkaan tehdä ko. rivejä ohjeen mukaan, vaan luotin suoraan muiden räveltäjien mielipiteisiin ja kokemuksiin.

Yli puolet ajasta kului kuitenkin osiossa 7, joka oli pelkkää langankiertoa ja 2-oikein-yhteen.. Ja aina helmi sinne tänne langankierrolle. Ensiksi aioin tehdä huivin ilman helmiä, kun en ole koskaan helmiä missään työssä käyttänyt. Vaan sitten olinkin jo nettikaupoissa helmiä tutkimassa ja tilaamassa!

Oli vähän ongelmia arvioida, kuinka tiheään niitä helmiä voisi laittaa, että eivät loppuisi aivan kesken. Niitä onkin nyt välillä hyvin tiheässä ja sitten piti alkaa harventamaan. Mutta eipä se niin haittaa, ihan hyvä näin ensimmäiseksi harjoitukseksi.

Helmien lisäyksen tein ohjeen mukaan, eli siirsin helmet ensin neulottavalle langalle. Kaikkia ei tietenkään voinut kerralla laittaa, mutta kuitenkin melkoinen määrä, ettei lankaa tarvitsisi kovin usein katkaista helmien lisäämistä varten. Vaikka helmet olivat peräti 6/0 kokoisia, niin ei ne siinä langalla itsestään eteenpäin liukuneet.. Välillä kun katsoimme miehen kanssa yhdessä TV:tä, mies toimi helmien siirtelijänä, että minä pystyin rauhassa neulomaan. Harmi kyllä, miestä ei kiinnostanut olla koko aikaa helmiapurina!

Luin kyllä monestakin ohjeesta, että helmet voisi laittaa yksitellen esim. pienellä virkkuukoukulla, mutta silloin niitä ei olisi saanut samalla tavalla langankiertoon, ja ajattelin että ne näyttäisivät kuitenkin paremmalta, kun ovat ikäänkuin "vapaana" siinä langankierrossa.

Silti, seuraavalla kerralla kun laitan helmiä johonkin neuletyöhön, aion kokeilla virkkuukoukku-menetelmällä, koska se helmien siirtely langalla eteenpäin ei nyt vaan ollut sitä kaikkein inspiroivinta hommaa.

Pitsihuivi-innostus ei ole vielä laantunut, vaan kerin jo 2 x 50g Jaipur Silk Finoa ja tuumailen, josko ottaisi seuraavaksi puikoille Gail:n tai Spring Leaves:n. Sinänsä järjetöntä, koska en tälle Shipwreck-huivillekaan tiedä mitään käyttöä. Tulipahan tehtyä :)

Varastolangoista valmistuneita

Olen yrittänyt neuloa pois lankoja omasta varastosta, kun ei ole enää oikein tilaa uusille aarteille.. Onneksi en tiedä kilomääriä, en ole jaksanut alkaa kaikkia kirjaamaan Ravelryynkaan. Välillä yritän lisätä Ravelryyn edes uudet ostokset, mutta aika usein sekin jää..

Keeppi Noro Yuzen -langasta valmistui jo helmikuun alkupuolella, mutta kuvien ottaminen ei taaskaan yhtään inspiroinut. Nyt oli vielä lisäsyynä se, että minun "studiossa" oli uusi suihkukaappi palasina asennusta odottamassa. Onneksi suihkukaappi nyt jo sentään on asennettuna kylppärissä!

Keepin ohje on omasta päästä, joten pari purkamiskertaa se vaati ennenkuin sain lisäysten määrän ja välin sellaiseksi, että keeppi istuu mukavasti hartioilla.

Ohjehan on hyvin yksinkertainen: kuuden silmukan peruspalmikkoa, välissä nurjaa, jossa tietyin kerrosvälein aina yhden silmukan lisäys.

Onneksi en sitten tehnytkään mitään monimutkaisempaa palmikkoa, kun ei tuo yksinkertainenkaan tahdo tuosta langasta oikein erottua, kuten ylläolevasta kuvasta näkee.

Lankana keepissä siis Noro Yuzen, väri #5. Lankaa kului noin 350g.

Lankaa oli varastossa peräti 8 kerää, joten siitä riitti myös ranteenlämmittimiin, joissa jatkuu sama palmikko kuin keepissä.

Tietenkin pari nöttöstä lankaa jäikin vielä, mutta ne menevät muiden nöttöstön joukkoon odottamaan käyttötarkoitusta.

Näiden lämmittimien jälkeen tein viimeinkin valmiiksi veljenpoikien lapaset. Niissä molemmissa lankana Novita 7 veljestä, värit musta (099) ja vihreä (322). Kuvissa värit eivät kyllä toistu oikein. Sen siitä taas sai, kun ei jaksanut säätää valkotasapainoa..

Oli kyllä jotenkin työlästä kutoa näin pieniä lapasia, varsinkin tuon peukalon kutominen magic loopilla oli aika takkuisaa, meni enemmän aikaa kaapelin kiskomiseen kuin itse neulomiseen.
Mutta kun ei omista tarpeeksi paksuja sukkapuikkoja.. Tai omistaa, mutta ne on jossain jemmassa, olleet jo vuosia poissa käytöstä, kuten kaikki pitkät puikotkin. Pyöröpuikoilla kun pärjää likimain aina.

Seiskaveikkaahan jäi tietenkin vaikka kuinka paljon noiden lapasten jälkeen, joten tein pojille myös pipot Wurm-idealla.

Eikä se seiskaveikka siihen loppunut, mutta ei enää keksinyt siitä mitään järkevää tekemistä, joten vajaat kerät saavat jäädä marinoitumaan.

Vaikka varastossa olisi vielä paljonkin vähentämisen varaa, tuli sitten tilattua uuttakin lankaa viime viikolla. Kahdestakin paikkaa, mutta kumpikaan paketti ei ole vielä saapunut postiin, joten uusista lanka-aarteista sitten joskus myöhemmin. Tilasin myös parit KnitPro Cubics -irtopäät testiin.

Olen aikaisemmin kokeillut Kollage Yarns'n neliöpyöröjä, mutta niissä en ollut ollenkaan tyytyväinen kaapelin kiinnityskohtiin; silmukat tökkäsivät jatkuvasti siihen, kun niiden olisi pitänyt siirtyä kaapelilta puikolle. Suht lyhyen käytön jälkeen kaapeli myös irtosi toisesta puikko-osasta, eikä sitä saanut liimaamalla pysymään kiinni. Puristamalla sen sai pysymään, mutta kaupan päälle tuli myös röpöjäljet pihdeistä :) Kun en niistä puikoista tykännyt muutenkaan silmukoiden jumittelun takia, niin en viitsinyt enää yrittääkään saada niistä neulontakelpoisia. Jospa nyt sitten Cubicseilla saisi paremmin tuntumaa, miten neliöpuikoilla neulominen sujuu; rasittuuko kädet vähemmän ja tasoittuuko käsiala..

Ja taas pitäisi keksiä uusi projekti, mutta kun ei tartte mitään! No, onneksi on yksi isompi projekti, jota voi alkaa ainakin suunnitella. Kesäksi se pitäisi saada valmiiksi, eli aikaa on vielä hyvin. Vaan kun se joulukin yllättää joka vuosi, niin sama vaara piilee tässäkin..

Hiljainen neule-elämä

Lokakuussa oli vielä hyvä kutomisinto päällä. Ilmoittauduin Lapaskuuhunkin mukaan, tarkoituksena oli saada useat lapaset valmiiksi marraskuun aikana.

Sitten elämä heitti taas lumipallon päin pläsiä. Kutomisintokin siinä meni.

Viime postauksessa valmistuneet Circle socksit olivat lähdössä isälle isänpäivälahjaksi, kun ajattelin että niille olisi varmasti käyttöä jo ennen joulua. Sukat jäivät minulle, kun isä nukkui pois kolme päivää ennen isänpäivää. Isä oli vasta 60-vuotias, eikä me oltu ollenkaan valmiita luopumaan hänestä vielä. Sairaus vei hänet niin äkkiä. Vaikka arki vie eteenpäin, ei paljoa tarvitse raapaista, kun suru on pinnassa yhtä raakana kuin ensihetkinä. Elämä jatkuu, mutta ikävä on varmaan ikuinen.

Sain lapaskuun aikana valmiiksi kahdet kirjoneulelapaset, kummatkin Eeva Haaviston kirjasta Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia. En vaan jaksanut raportoida mitään minnekään, saati ottaa kuvia lapasista.

En tiedä, mistä sain päähäni alkaa kutoa kirjoneulelapasia, koska kuten olen varmaan ennenkin todennut, en erityisemmin pidä kirjoneuleen kutomisesta. Ehkä siksi, kun se on minulle niin haastavaa; saan langat solmuun, ja langanvaihdot ovat rumia, aina jostain kiristää ja jostain on liian löysää jne.. Mutta näitä kutoessa oli  hauska seurata kuvion muodostumista, ja ihan salaa pidin kirjoneuleen kutomisesta. Kun nyt kirjoitan, että mitään kirjoneulepuseroa en kuitenkaan ala ikinä kutomaan, niin varmaan ensi vuonna tähän aikaan esittelen sellaista :)

Kummassakin lapasessa kuvio jää kärjessä vähän kesken. Pakko oli tehdä näin, muuten lapasista olisi tullut aivan liian pitkät. Varmaan käyttämäni Nalle-lanka oli hieman paksumpaa kuin mille ohjeet on suunniteltu. Molemmat lapaset ovat lähteneet lahjoina eteenpäin, sain niistä hätäiset kuvat otettua ennen paketointia.

Ensimmäisenä valmistuivat Jalasjärvi-lapaset, malli no 81.

Seuraavaksi, erittäin hitaasti valmistuivat Rovaniemi-lapaset, malli no 89.

Lapasten jälkeen otin työn alle kesältä jääneitä kyhäilyjä.. Onneksi niitä oli aika monta, koska käsille piti saada välillä tekemistä, mutta en tosiaan olisi jaksanut keksiä mitään uutta projektia.

Joulukuussa sain valmiiksi KYH-7:n eli pitsipoolon (#58 Novita Talvi 2010), josta tuli ohjeesta poiketen lyhythihainen, kun lanka (Rowan Cocoon 00813 Seascape) ei riittänytkään pidempiin hihoihin.

En ole käyttänyt tätä kertaakaan, ja syykin olisi ilmeinen, jos olisin laittanut tähän kuvan sivuprofiilista.. :) Lämmin kyllä ja mukava päällä, mitä olen sitä kotona sovittanut.

En enää muista, montako kerää minulla oli tätä lankaa, mutta kaikki ne hupenivat tähän pooloon. Lankaa kului mielestäni yllättävän paljon. Mallineule oli helppo oppia ulkoa ja pidän puserosta itsessään aika paljon.

Seuraavaksi, tammikuun puolivälissä valmistui KYH-20, Teddy-torkkupeitto, josta en viitsinyt ottaa edes kuvaa, niin tylsän näköinen se on. Lankaa sain siihen kulutettua noin 800g, peitto on neliö ja sivun pituus on reilut 150 cm. Tylsyydestä huolimatta peitto on lämmin ja pehmeä, joten sille on näin talvella käyttöä.

Samoihin aikoihin torkkupeiton kanssa valmistui myös KYH-12:na aloitettu Saroyan-huivi (rav).
Lankana Noro Kureyon S188, jota kului n. 1,05 kerää.

Lanka on minusta todella kauniin väristä, ja jääneestä 0,95 kerästä täytyy tehdä jotain muuta ihanaa.

Pidän tästä huivistakin aika paljon, mutta aika paljon häiritsee tuo yläreunan aina-oikea reunus, joka huivissani rullautuu todella pahasti. Pingotus ei auttanut siihen mitään, eikä myöskään silitysraudalla "prässäys".

KYH-5:ia eli säärystimiä jatkoin tammikuun alussa palan matkaa, mutta en tykännyt kädenjäljestäni yhtään, joten purin ne kokonaan enkä aio aloittaa alusta. Malli sinänsä olisi ihan jees, mutta jostain toisesta väristä ja toisesta langasta.

Lisäksi olen kutonut lapasia veljenpojille, mutta ne eivät ole valmistuneet. Toinen kaksospojista on tilannut myös rakkaalle Nallelleen housut ja sukat, kun Nallea kuulemma palelee. Yhden villaliivin ja kaulahuivin olen Nallelle syksyn aikana jo tilauksesta neulonutkin, mutta Nallella on edelleen vilu.

Tiedän kyllä, että jotain muutakin olen tässä lokakuun lopun jälkeen puikoilla pyöritellyt, mutta en yhtään muista mitä! Varmaan olisi pitänyt penkoa eteisessä oleva kori tarkemmin. Niin, minulla on nyt sellainen todellakin ISO kori eteisessä huiveille, lapasille yms. Kori on pursuavan täynnä ja sieltä ei koskaan löydä mitään, joten otan aamulla aina ne samat lapaset, saman pipon ja saman huivin siitä korin päältä. Se kori on nimittäin niin iso ja niin täynnä, että sieltä löytää jotain tiettyä vain kumoamalla koko sisällön lattialle..

Toissapäivänä aloitin itselleni jonkinlaista keeppiä Noro Yuzenista. Eilen purin sen kokonaan ja aloitin alusta, mutta senkin ehdin purkaa jo eilisillan aikana. Tänään alusta.