maanantai 31. lokakuuta 2011

Sukkasadot on ny kerätty

Kuudennet ja viimeiset satosukat valmistuivat eilen.

Niissä ohjeena on Circle socks (rav), josta tosin käytin vain tuota varren mallineuletta. Muuten kudoin sukat varpaista ylöspäin, koska se tapa on alkanut tuntua itselle kaikkein parhaalta.
Vaikka nämä sukat ovatkin menossa isälle tai veljelle, ja siis ovat itselleni selvästi isot, silti mallasin näitä omiin jalkoihini kutomisen edistyessä. Kannatti mallailla, koska viime viikolla toinen veljeni sovitti näitä ja totesi niiden olevan just hyvän kokoiset. Veljilläni ja isälläni on kaikilla likimain samankokoinen jalka, mikä on varsin kätevää näin pukinkonttiin tehdessä :)

Lankana näissä sukissa on Zitron Trekking Hand Art, väri Kiruna 515. 
Lankaa kului n. 80g. Sukkien koko on 41/42. 

Näissä kokeilin uudestaan sitä tomaattikantapäätä, kuten edellisessä postauksessa tuumailin.

Sain ottaa kantapään uusiksi kolme kertaa, mutta sitten siitä viimein tuli aika hyvä. Ensimmäisellä kantapääyrityksellä ehdin tehdä vain muutaman lyhennetyn kerroksen, kun tajusin, että olin aloittanut kantapään liian myöhään, sukasta olisi tullut pituudelta ainakin kokoa 46..

Toisella yrityksellä otin kantapäähän taas 2/3 silmukoista ja tein lyhennettyjä kerroksia, kunnes keskellä oli silmukoita jäljellä tuuman verran, niinkuin video-ohje opastaa. Tein näin kaksi lohkoa ja sovitin -- ei istunut, ei yhtään.

Kolmannella l. viimeisellä yrityksellä otin kantapäähän muutaman silmukan vähemmän ja lisäksi tein lyhennettyjä kerroksia kaksi vähemmän (eli keskelle jäi nyt silmukoita yli tuuman leveydeltä).
Tein kaksi kokonaista lohkoa ja (ehkä jopa alle) puolikkaan. En tiedä, miten semmoinen puolikas lohko oikeasti pitäisi tehdä, mutta tulipahan jotenkin väkerrettyä.

Harmi kyllä sukat olivat vielä keskeneräiset, kun veljeni näitä sovitti, niin jouduin kuvaamaan valmiit sukat omissa jaloissani. Sain sentään yhden kokokuvan, missä sukankärkikin pysyi likimain sen näköisenä kuin siellä olisi varpaat täytteenä ;)

Mallineule on yksinkertainen, mutta tuntuu hyvältä ja sopivan tykyltä jalassa ja mielestäni myös näyttää hauskalta. Eli olen näihin sukkiin varsin tyytyväinen. Sukan väri on taas se, mikä vähän mietityttää. Että suostuukohan isä tai veli edes pitämään tämän värisiä sukkia. Itsekin toisaalta tykkään väreistä aika paljonkin, mutta välillä kutoessa silti pisti miettimään, miten ihmeessä olen moista sotkuvärilankaa mennyt ostamaan.

Marraskuu olisi sitten lapaskuu ja ilmoittauduinkin juuri mukaan.. En saanut tässä sukkasadossa tehtyä juurikaan niitä sukkia, mitä alunperin aioin. Joihinkin ei löytynyt sopivaa lankaa varastostani. Uutta sukkalankaa en halunnut hankkia, kun vanhojakin riittää. Eli satoilu menikin niinpäin, että hain lankoihin sopivia malleja. Vaan nyt on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua miettiä jotain muuta kuin kantapäitä. Esim. peukalokiiloja! :D

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Huonoksi uhkaa jäädä..

.. meikäläisen sukkasato nimittäin!

Minulla on taas oikea ranne kipuillut niin, että en uskalla kutoa niin tiiviisti kuin haluaisin. Kipu ei tunnu koko ajan kutoessa, mutta pienikin tietynlainen ranteen kääntöliike voi olla tuskallinen. Jostain syystä esim. purkaminen on kivuliasta. Henkisesti se on toki aina sitä :) mutta nyt purkaminen tuntuu häijyltä ihan fyysisesti.

Ja palmikonkiertoja tehdessä tapahtuu myös jonkinlainen ranneliike, joka sattuu niin maan.. kipeästi. Joten eipä kai ihmekään, että näissä sukissa kului hieman aikaa..

Ohjeena Taina Anttilan Paraphernalia (rav).
Lankana Cascade Heritage väri 5604, jota kului 70g. 
Sukkien koko 37/38.

Tykkään mallista tosi paljon ja olen melko tyytyväinen näihin omiinkin. Vaan kyllä taas taistelin löysien ensimmäisten oikeiden silmukoiden kanssa tuossa 3o1n-joustinneuleessa. Sukat kokivat kaksi kertaa purkutuomion palmikoiden alkuun, kun muutaman sentin tehtyäni pääsin taas näkemään, että en taaskaan saanut niitä 1. oikeita pysymään tiiviinä tai edes silmukan näköisinä.

Ravelryssa on aiheesta keskusteltu, samoin Ihan Itse -palstalla ja kaikkia löytämiäni vinkkejä kokeilin, mutta täydellistä ratkaisua en - taaskaan - löytänyt. 

Silmukan kutominen kiertäen toki auttaa, mutta kun silmukoista tulee silloin niin selvästi erinäköisiä, niin näissä sukissa en halunnut käyttää sitä tapaa. Lisäksi, olisi vaan ihan kiva oppia kutomaan tasaista jälkeä. Onhan tässä jo kuitenkin liki parikymmentä vuotta harjoiteltu.. Toisaalta käsialahan se on neulekäsialakin, jokaisella omansa.. Ja eipä sen tartte miltään koneneuleelta näyttääkään.. ja seli seli.. ;)

Jonkinlaiseen siedettävään tulokseen pääsin kutomalla nurjat "combined method":n mukaan ja sitten kutomalla 1. oikean normaalilla kireydellä ja kaksi seuraavaa kokonaan kiristämättä. Valitettavasti se langankireyden säätely etusormella on niin automaattinen liike, että jossain vaiheessa unohdin jättää peruskiristyksen tekemättä niille 2. ja 3. oikealle ja se kyllä sitten näkyy. En mielestäni kudo tiukkaa, vaan tarkoittamani peruskiristys on vain sellainen kevyt "löysät pois"-veto, niin että silmukka asettuu puikon ympärille.

Olipahan taas selitystä.

Seuraavaksi tein itselleni paksut kotisukat vajaista Novita Isoveli -keristä, luonnonvalkoista ja tummanharmaata.
Yhteensä lankaa kului n. 80g.
Koko 37.

Näissä kokeilin tomaattikantapäätä, mutta vain kahdella "lohkolla", kun kolmas lohko oli liikaa, jäi omituisesti pullottamaan koko kantapää.

Eli nämäkin sukat jouduin osittain purkamaan. Samalla otin kantapään kokonaan uusiksi pienemmillä puikoilla, koska ekalla yrityksellä kantapää oli selvästi harvempaa kuin muu sukka.

Ohuemmilla puikoilla tehden se kolmaskin lohko olisi voinut olla tarpeen, mutta jäi kokeilematta. Pääasia nyt olikin vain kokeilla sitä tomaattikantapäätä tekniikkana. Täytyy kyllä vielä kokeilla ohuemmalla langalla, näissä sukissa tuo kantapää ei oikein istu. Taisin aloittaakin sen liian aikaisin.

Aioin tehdä enemmänkin raitoja tummanharmaalla, mutta tässä näinkin helpossa työssä tuli ilmi taas yksi heikkous neuleosaamisessani. Jo toinen tässä postauksessa ilmi tullut heikkous. *Huoh* :)

Nimittäin, en osaa tehdä värinvaihtoja siististi. Kierränpä niitä lankoja miten päin vaan värin vaihtumiskohdassa, niin ruma tulee. Jos jätän kiertämättä, tulee reikä. On se nyt kumma, kun ei osaa tehdä edes raitoja pyörönä. Näissä sukissa tein vaihdot jalkapohjassa, ettei näy.

Lisäksi meni hermot, kun tein näitä kahta yhtäaikaa magic loopilla ja raita-vaiheessa langat olivat heti sotkussa keskenään. Siis kolmas heikkous: huonot hermot.

Taitaa olla parempi lopettaa tämä postaus ennenkuin heikkouksia löytyy lisää :)

/Neulemaakari

PS. Seuraavat sukat on työn alla, ne ovat Circle socks. Ohjeesta poiketen neulon nekin varpaista ylöspäin. Ehkä näissä kokeilen sitä tomato heelia uudestaan.


torstai 29. syyskuuta 2011

Ihtelle tai lahjaksi

En sitten tohtinutkaan ottaa mitään vaikeaa ohjetta, aattelin että jää sukat pian kokonaan kutomatta.

Olikin tosi vaikea löytää sopiva ohje ja malli, niin että minulta vielä löytyisi sopivaa lankaakin. Olen jostain syystä ostellut sukkalankoja enimmäkseen pätkävärjättyinä ja joitakin varsin kirjavissa väreissä, ja tuntuu että niistä ei sitten mitkään kuviot oikein erotu edukseen. Tai siis että kaikki se nähty vaiva katoaa sinne värikirjon sekaan.

Ohjevalinta kolmansiksi satosukiksi oli
Wendy J. Johnsonin Rivulets Socks (rav) (pdf).
Langaksi valitsin Drops Fabelin värissä 330p.
Langanmenekki 60g.
Sukan koko n. 38.

Mallineule jäi päähän nopeasti, joten näitä pystyi neulomaan jopa skype-treffien aikana, vaikka rakkaiden ystävien kanssa rupatellessa tuppaa tulemaan niin paljon hyvää juttua ja remakkaa naurua, että kutimeen keskittyminen herpaantuu :)

Neljännet sukat pitäisi päästä jo aloittamaan. Malli on vielä valitsematta, on varmaan liikaa hyviä vaihtoehtoja. Tähän sukkien kutomiseen taitaa jotenkin jäädä koukkuun. Tosin välillä mieltä kaihertaa se yksi KYHäilynä aloitettu villapusero, sen haluaisin saada valmiiksi ennen pakkasia.

Jättijalat (ne kuvista tutut) tepsuttaa nyt alakertaan uutta lankakerää ja sukkaohjetta valitsemaan.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Joulunpunaiset


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, satosukkiin #2 otin paksua lankaa ja aivottoman ohjeen. Niinpä nämä joulunpunaiset sukat valmistuivatkin samana päivänä. Sukat päätyvät pukinkonttiin edellisen parin seuraksi. Kuka ne lopulta paketistaan jouluaattona löytää, senhän tietää vain tontut..

Lankana Novita Isoveli, langanmenekki 100g. Sukan koko n. 38

Mallineuleen otin Novita Syksy 2010 lehdestä, ohjeesta numero 64. Muuten sukat on ihan peruskauraa varpaista aloitettuna. Jatkoin vartta niin kauan kuin lankaa riitti. Tuli aika passelin kokoiset.

Varsi on päätelty JSSBO-menetelmällä, jota kokeilin ensimmäistä kertaa Brainless-sukissa ohjeen mukaisesti. Näissä sukissa päättely toimii jo selvästi paremmin kuin ensimmäisissä. Vaan täytyy tätä tapaa vielä jonkin verran kokeilla, ehkä tämä on kelpo päättelytapa patalaiskalle (joka ei siis useinkaan jaksa ommellen päättelyä), joka kuitenkin haluaisi joustavat sukanvarret. Yleensä teen joustoa vaativat päättelyt double crochet bind off -menetelmällä. Sen voi kyllä tehdä ihan neulepuikoillakin, pitää vain muistaa neuloa silmukat yhteen takareunoistaan.

Seuraavien sukkien ohjetta tahi lankaa en ole vielä valinnut, mutta tuskin niistä tulee näin nopeasti valmista.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ensimmäiset satosukat

Viime kerralla kirjoitin innosta kutoa sukkia. Päätin sitten osallistua Sukkasatoon, että tulisi varmasti kudottua niitä sukkia.

Minulta ensimmäisenä Hillokellarin hyllylle lähtee Brainless-sukat.
Lankana Fleece Artist Trail socks, väri Lily Pond, langanmenekki 70g.
Sukkien koko 37/38.

Siis että voi sukkien kutominen kestää kauan! En minä mikään nopea kutoja olekaan, ja varsinkin sukat ottavat aina oman aikansa, kun minulla menee siinä työn pyörittelyssäkin aikaa. Teen sukat nykyään aina kaksi kerralla magic loopilla. Muuten tökkii niin kovasti sen toisen sukan tekeminen, niinku "miks mun pitää taas tätä samaa" :)

Vaan näissä sukissa riesaksi muodostui tuo kiila. Siihen muodostui karsea reikärivistö lisäysten kohdille, lähinnä vasempaan kiilaan. Siihen nurjan ja kierretyn oikean silmukan väliin. Yritin kiristää oikein tosissani! Ja sitten vielä vähän lisää, että soi. Taisi kiristyä vain leukaperät.

Kaksi kertaa pääsin kantapäähän asti, kun sittenkin vielä päätin purkaa kiilan alkuun, kun en vaan voinut elää niiden reikien kanssa. Kolmannella yrityksellä tein vasemman kiilan lisäykset toisella tavalla ja niin siitä kiilasta tuli ihan ok. Ts. parempaankaan ei nyt vaan pysty!

Tekisi mieli myös avautua itse ohjeesta.. No jos sanon vaan sen verran, että mielestäni ohje oli tarpeettoman pitkä ja selostava, kun kyse on kuitenkin varsin yksinkertaisista sukista. Myönnetään, etten ole mikään kärsivällinen luonne, ehkä siksi ärsyynnyin tästä liikaa "selittävästä" ohjeesta niin kovasti.

Seuraavat sukat on jo aloitettu. Niistä pitäisi tulla valmista nopeammin, koska työhön otin paksumpaa lankaa ja vielä aivottomamman ohjeen :)

torstai 25. elokuuta 2011

Ko ehtis, kaikki sais villasukkia


Täällä on neule-laiskoteltu. Lomalla ei oikein ehtinyt ja jaksanut kutoa ja nyt kun on töissä, ei ehdi kutoa (tarpeeksi). Olisikohan kohtuullista anoa neulontalomaa?

Kyhäelmiä sain valmiiksi 14 ennen heinäkuun loppua. Viimeisenä valmistui KYH-14, eli Mambo-huivi.

Huivi on muheva ja erikoisen muotoinen, onhan se oman epä-suunnitelman mukaan kudottu. Lankakin meinasi loppua kesken, ja se osaltaan vaikutti huivin muotoon. Sovitellessa epätavallinen muoto vaikutti ihan kätevältä, joten tämä varmaan tulee talvella ahkeraan käyttöön, jos vaan pakkasia riittää. Lankaa kului reilut 2 kerää, käytin tähän viimeiset Novita Mambot, mitä lankahyllystäni löytyi.

Nyt elokuussa olen jatkanut kyhäelmien parissa. Tällä hetkellä keskeneräisiä on 9, eli tekemistä vielä riittää. Toisaalta tekisi kovin mieli aloittaa jotain ihan uutta.

En enää ole edes merkinnyt ylös, milloin nämä seuraavat työt ovat valmistuneet, tässä elokuun aikana kuitenkin.

Mambo-huivin jälkeen kudoin valmiiksi KYH-8, Rastafarian scarfin.
Voi että osasi olla ankea kokemus. Lopputulos oli kyllä ihan iloinen, huovutuksen jälkeen.
Lanka, Keltavihreä Aade Lõng 8/2 huopui kauniisti.. Mitä nyt TAAS unohdin huovutettavan pesukoneeseen liian pitkäksi aikaa ja huivi oli paikoin huopunut itseensä kiinni pituussuunnassa. Sain repiä aika voimalla, että sain huivin edes suurinpiirtein suoraksi. Värien liukumat valmiissa huivissa on kivat ja minusta tämä on tosi iloinen tapaus. Mutta huivi kyllä huopui minulle aivan liian lyhyeksi. Joten tämä varmaan joutuu etsimään kotia jostain muualta.
Langan menekistä en osaa antaa 100% luotettavaa arvioita, mutta villi veikkaus on että tähän kului noin 100g.

Seuraavaksi valmistui KYH-13, saunahattu hahtuvasta. Tämän langan vyöte on kadonnut jonnekin, mutta muistaakseni tämä on Evillan hahtuvaa. Ei tarvi varmaan edes kertoa, että jälleen huovutettava unohtui pesukoneeseen.. Onneksi tämän saunamyssyn kanssa ei käynyt hassummin. Se näytti pesukoneesta päästyään melkein kuin vauvanmyssyltä, mutta sain sen vielä venytettyä omaan päähän sopivaksi. Melkoisen tiiviisti päähän istuva se on, mutta ehkä se käytössä vielä vähän löystyy..?
Olen hattua jo muutaman kerran saunassa ehtinyt kokeillakin. En kylläkään ole huomannut minkäänlaista vaikutusta saunomisen miellyttävyyteen. Toisaalta meillä saunotaan aika matalassa lämpötilassa, ja nautitaan kosteista löylyistä, joten ehkä saunahattu ei näissä olosuhteissa pääse näyttämään tehoaan. Suojaa se kuitenkin hiuksia, joten on siitä jotain hyötyä.

Vaikka talveen on vielä aikaa, halusin tehdä eräälle ystävälle syntymäpäivälahjaksi huppuhuivin. Ohjeeksi valikoitui Drops nro 109-56, lankana ohjeen mukaisesti Garnstudion DROPS Eskimo.

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein huiviosan yksinkertaisella langalla leveämpänä. Lisäksi jätin hupun takaosasta pois keskellä tehtävät lisäykset, kun en halunnut huppuun sellaista hiippaa.. Ensin tein ne lisäykset ohjeen mukaan, mutta lisäyksillä tehty suippo kärki ts. hiippa näytti mielestäni aivan typerältä sivustapäin katsottuna, joten otin huppuosan uusiksi. Nyt olen tähän tyytyväinen ja voin postittaa tämän ystävälleni. Toivottavasti se pitää hänet lämpimänä Oulun tuiskuissa ensi talvena :)

Tänään oli hirveä into tilailla sukkalankaa. Mietin, että voisin tehdä kaikille joululahjaksi sukkia. Sen siitä saa, kun koukkuuntuu Ravelryn ohjehakuun. Tänään vuorossa oli sukkaohjeiden selaaminen ja niitähän löytyi toinen toistaan upeampia. Niinpä "päätin" että alan kutoa sukkia. Olen joskus aiemmin päättänyt alkaa kutomaan kaikkia upeita pitsihuiveja. Eipä oo hääviä saldoa kertynyt :)

Sitä paitsi lankavarasto on jotenkin itsestään täydentynyt tässä elokuun aikana, niin että ei tässä enää mitään sukkalankoja passaisi tilata.

Cascade 128:ia ja Heritage Silkiä, ja näille on jopa käyttötarkoitus mietitty, ainakin suuntaa-antava..


Keski-Pohjanmaan visiitillä pari viikkoa sitten tuli käytyä myös lankakaupassa. Mukaan tarttui taas hahtuvaa, vaikka hermot oli koetuksella ainakin saunamyssyä kutoessa, kun hahtuva katkeili jatkuvasti.  Mutta ehkä nyt osaan käsitellä sitä jo vähän paremmin :)
Samasta kaupasta ostin myös kaksi kerää Kirjo-Pirkkaa. Lanka on toki tuttu muiden blogeista jne, mutta itse en ole siitä koskaan kutonut mitään, siksipä sitä tulikin nyt ostettua kokeiluun.

Notta kyllä kelepaa taas kahtella lankahyllyä, ku ei oo tyhyjää kolua missään! :)

torstai 28. heinäkuuta 2011

Maailman rumin pannunalunen ja muita kyhäelmiä

Tällä viikolla olen ollut varsin tehokas, kun vertaa aiempiin kesäviikkoihin! Siis KYHäilyjen suhteen, muuten tämä viikko on ollut silkkaa velttoilua.

Sain tiistaina 26.päivä valmiiksi kaksi kyhäelmää ja heti seuraavana päivänä toiset kaksi! Otinkin kyllä työn alle nopeita tehtäviä, eikä näillä keleillä ole hirveästi tehnyt mieli neuloakaan villapuseroa tai torkkupeittoa, ne tuottavat jo liikaa lämpöä sylissä :)

26.7. ensimmäisenä valmistui KYH#16 eli Star Crossed Slouchy Beret Novita Temposta.

Kuva on melkoisen ylivalottunut, oikeasti Tempo on tummempaa, samaa kuin joulukuun 2009 postauksen kaulurissa. Lankaa tähän myssyyn kului hieman reilu 100g.

Tämä oli jo kolmas näitä myssyjä, vaan saa nähdä pitääkö näitä tehdä vielä lisää pukinkonttiin.. Sellaista ne tontut ainakin vinkkasivat viime joulun jälkeen.
Toisena työnä samana päivänä valmistui se otsikossa mainittu maailman rumin pannunalunen, KYH#25. Yök yök yök.

Kerällä se metsäinen Kauhavan Kangas-Aitan Melli näyttää niin ihanalta. Mutta ei tässä, eikä varsinkaan huovutuksen jälkeen!
Ketjusilmukkakaaret pyörylän ulkoreunoilla huopuivat ts. kutistuivat paljon enemmän kuin keskiosa. Työllä ja tuskalla sain niitä venytettyä sen verran, etteivät vedä koko pyörylää kurttuun. Mutta ei ne enää miltään kaarilta näytä! Meinasin jättää kuvan pois, mutta olkoon se täällä todistusaineistona siitä, että tämäkin kyhäelmä on tehty..

27.7. ensimmäisenä valmistui KYH#22, huovutetut lapaset Zitron Loftista, joustin Novita Isoveli.

Itse lapasosa valmistui jo edellisenä päivänä, mutta ranneosat neuloin vasta huovutuksen jälkeen. Ranteissa on n. 15cm 1o1n-joustinta. Vaikka Isoveli ei huovukaan, teen ranneosat silti vasta huovutuksen jälkeen koska huovutuksen tulos on aina vähän mysteeri. Eli jos lapasosa huopuu liian lyhyeksi, sitä voi sitten joustimen pituudella vähän korjata.

Tällä kertaa kävikin niin, että unohdin käydä ottamassa lapaset pois koneesta kesken pesuohjelman, ja ne huopuivat enemmän kuin oli tarkoitus. Venyivät ne kuitenkin takaisin käteen sopiviksi.


Lapasten jälkeen neuloin valmiiksi KYH#24, eli tossut siitä samasta Melli-langasta kuin se karsea pannunalunen on. Näissä sama lanka ei minusta näytä ollenkaan pahalta. Neuloin tossut varpaista lähtien, joten näistä tuli omaan jalkaan juuri hyvin istuvat. Ja ne on todella lämpimät.

Oli muutenkin todella miellyttävää pistää näitä villaisia vermeitä päälle kuvauksia varten tällä helteellä..

Tossuihin piti tulla myös liukuesteet sock-stopista.. Vaan mönjä oli ilmeisesti kuivahtanut pullon pohjalle, koska pullosta tuli pihalle vain kamalan hajuista rusehtavaa nestettä, ei pisaraakaan varsinaista liukuestemönjää. Tossut on kyllä todella liukkaat, varsinkin portaissa saa olla varovainen, joten ehkä täytyy tilata uusi puteli sock-stopia.

Olisihan minulla vielä nopeasti valmistuvia ainakin nuo miehen kyntöset ja villasukat. Ne ei vaan innosta tällä hetkellä yhtään. Virkkausinnostuskin on täysin lopahtanut, pitsiliinaa (KYH#9) on tehtynä ehkä neljä kerrosta. Vaan vielä on muutama päivä aikaa.. Ties vaikka tässä vielä villapuseron ja torkkupeiton pyöräyttäisi valmiiksi.. :) Ehkä ei sentään!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Eipä ole paljon kerrottavaa..

Sain kyhäelmän #2 eli Annis-huivin valmiiksi heti edellistä postausta seuraavana päivänä, eli keskiviikkona 13.7. Huivi siis edistyi hyvää vauhtia sen jälkeen kun nyppykerroksista oli päästy.. :)

En ehtinyt enää keskiviikkona raportoimaan valmistuneesta työstä, kun huivi piti tietenkin myös pingottaa ja piti alkaa myös pakkaamaan laukkuja Dublinin reissua varten. Niinpä Annis jäi pingotukseen peräti 9 päiväksi!

Eilen saavuimme takaisin kotimaahan, ja matkaväsymyksestä huolimatta piti oitis käydä päästämässä Annis vapauteen.. Olen huiviin nyt ihan tyytyväinen, jopa nyppyjen alueet näyttävät siedettäviltä, kun ei ala liian tarkkaan tutkimaan.

Nypyt näyttävät jotenkin hassuilta, aivan kuin ne olisivat "nurinpäin", ja varmasti kyllä tein ne ohjeen mukaan (paitsi virkkuukoukun avulla).. Mutta ei pitäisi paljastaa edes moisia, kun normaalilta katseluetäisyydeltä huivi näyttää ihan hyvältä.

Lankaa kului noin 1,5 kerää, lankana siis Austermann Royal. Huivi on luonnossa huomattavasti puhtaamman valkoinen kuin näissä kuvissa.

Dublinin reissullekin pakkasin tietenkin kaksi kyhäelmää mukaan, ajattelin että jos iltaisin ehtisi hotellilla tikuttaa.. Mutta aika vähän tuli edistystä kyhäelmiin tuolla reissulla. Ehkä n. 10cm KYH#12:een, eli  Saroyan-huiviin. Toisena työnä minulla oli mukana virkattu pitsiliina, mutta sitä en virkannut ollenkaan koko reissun aikana.

Aikaa kyhäilylle olisi kyllä ollut, koska sain kesken reissun flunssan! Jo 3. reissupäivänä alkoi kurkkukipu. Neljäntenä päivänä Wicklow-kierroksella tietenkin satoi vettä kaatamalla juuri silloin, kun olimme tutustumassa Glendalough:n, ja kurkkukipu senkun yltyi.

Seuraavaksi kurkkukipu helpotti, mutta seurasi flunssan pahempi vaihe, eli nenä ja korvat tukkoon ja kuumetta päälle. Kuudentena reissupäivänä vielä sinnittelin ja kiersin parit nähtävyydet, kuumeessa, aivan hikimärkänä ja päässä huimasi.. Varmaan muut turistit ajatteli, että ottaapa tuo tosissaan nähtävyyksien kiertämiset :)

Seuraavana aamuna olo oli jo niin karsea, joten oli pakko antaa flunssalle periksi ja jäädä lepäämään. Niin vietin viimeiset 3 reissupäivää tylsistyneenä ja tympiintyneenä hotellihuoneessa. Ostoskierroskin oli vielä tekemättä, kun oli tarkoitus mennä sitten reissun lopuksi. Ketutti siis niin kovasti, että ei oikein neulominenkaan kiinnostanut.

Mies sitten teki puolestani visiitin mm. This is Knit -lankakauppaan. Annoin ohjeeksi ostaa jotain kivaa lankaa. Olin mönkään menneen reissun takia varsin äkeällä tuulella, joten mies taisi saada melkoisesti paineita sen "kivan langan" löytämisestä. Siis varmaan ihan aiheellisestikin pelkäsi, että jos ostokset eivät olisi mieluisia, palaute olisi suoraa ja painokelvotonta :)

Itse en tosin ollut ollenkaan huolissani miehen lankaostoksista, onhan hän ostanut minulle "yllätyslankaa" ennenkin hyvin tuloksin. Mies tietää lankamakuni, mutta saattaa silti valita lankoja, joita itse en edes hoksaisi, tai mitä en itse raaskisi ostaa..

En pettynyt tälläkään kertaa.

Irlannin lankatuliaisina siis kaksi vyyhtiä LHoganin "sportweight:iä" värissä Lisarae, ja toiset kaksi vyyhtiä Hedgehog Fibres'n sukkalankaa värissä Swamp.
Molemmat ovat irlantilaisia lankoja, tai ainakin Irlannissa värjättyjä.

Ja onpa ihana olla kotona! Flunssasta toipuminen jatkuu yhä, ja vuorokausirytmi on lomatyyliin täysin sekaisin. Kyhäilyt ja loma jatkuu vielä viikon. Taitaa käydä niin, että kyhäilyjä jää enemmän kesken, kuin mitä tulee valmiiksi. Hassuinta on, että ei edes haittaa. Taisin oppia jotain.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Hitaasti hitaasti

Olimme viikon maakuntakierroksella. Pakkasin mukaan kolme kyhäelmää. Sain koko reissun aikana kudottua 0 silmukkaa.. Ei ole mitään hyvää selitystä moiselle laiskottelulle, ei vaan neulominen napostanut :) Joten aika pahalta näyttää tämä KYH-saldo. Vaan onpahan tekemistä valmiiksi mietittynä vielä heinäkuun jälkeenkin.

Palasimme reissusta perjantaina, ja lauantaina alkoi neulominen taas "maistua". Ensimmäisenä otin työn alle KYH#3:n, eli neuletakin poikavauvalle, koska halusin jo saada tämän postiin ystävälleni.

Takki valmistui sunnuntaina 10.6. paitsi napit sain ostettua vasta maanantaina.

Ohje on VauvanDROPS nro 18-25, lanka Garnstudio Drops Fabel 340.
Lankaa kului vajaat 3 kerää, koko 6/9 kk.

Oletin tämän takin olevan nopea tehtävä, kun se on aina-oikeaa, mutta minulla meni tähän mielestäni aika kauan, vaikka ohjekin oli helppo. Lisäksi jouduin laskemaan kerroksia jatkuvasti, että saisin kappaleista varmasti samankokoiset. Olisikin kannattanut aloittaa molemmat kappaleet yhtä aikaa, niin olisi säästynyt laskemiselta. Vaan kun enpä tullut lukeneeksi ohjetta heti läpikotaisin, niin en heti hoksannut, että takki koostuu kahdesta osasta, jotka liitetään selästä yhteen. Eli taas yksi opetus siitä, että pitäisi aina lukea koko ohje läpi.

Sunnuntaina sain valmiiksi myös kyhäelmän #19, Tuesday Night Cowl.
 
Lankana Manos del Uruguay Wool Clasica, jota kului melkein täydet 2 kerää, ihan pieni nöttönen jäi jäljelle. Langan värikoodista tai nimestä minulle ei ole tietoa, vyötteetkin ovat kadonneet jonnekin.

Kauluri on niin lämmin, että näillä helteillä oli tuskaisaa käyttää sitä edes sen aikaa, että sain kuvat otettua. Mutta syksyllä tämä varmasti pääsee käyttöön.

Kaulurin valmistuttua jatkoin sitten KYHiä #2, eli Annista. Huivihan on mitä mainioin ja ohjekin jo ennestään tuttu. Mutta ne nypyt! Voi aargh! Kokeilin vaikka millä tekniikalla ja erikokoisia ja aina vaan ne nypyt näyttivät epämääräisiltä ja rumilta. Lopulta päätin jättää koko nypyt tekemättä ja purin työn 1. nyppykerroksen alkuun. Mies oli tyytyväinen päätökseen, nimittäin semmoista sadattamista oli se nyppyjen teko, että alkoi vissiin jo kuulijaa hirvittää.

No, kun sitä kerrosta aloin taas neulomaan ja tuli 1. nypyn kohta, minä vielä sittenkin sisuunnuin ja päätin, että nypyt tähän Annikseen tulee, vaikka menisi koko heinäkuu.

Joten tein nypyt ohjeen mukaan; tosin en saanut neulottua niitä 7 silmukkaa nurin yhteen ilman virkkuukoukun apua. Kaiken lisäksi nypyistä tuli näin ihan ok! Vaikka kokeilin samaa, ohjeen menetelmää jo tietysti heti ensimmäisenä, niin silloin nypyt ei muka onnistuneet niin. Ei ne tosin nytkään mitään huippukauniita ole, mutta kuten sanottua, ihan ok.

Sen sijaan neulos heti nyppyjen ympärillä ovat kaikkea muuta kuin tasalaatuisia, osa silmukoista on hirveän tiukkoja ja osa hirvittävän venyneitä. Joten aika karmealta näyttää edelleen. Saa nähdä, auttaako kastelu ja pingotus. Toki vielä riittää neulomista, ennenkuin ollaan pingotus-vaiheessa..

Tällä hetkellä siis 8 työtä 25:stä on valmiina. Onhan se sentään huikeat 32%..
Seuraavassa postauksessa todennäköisesti tiedossa selittelyä, miksi mikään ei valmistu :)

torstai 30. kesäkuuta 2011

Aloitukset kasassa

Sain kaikki aloitukset tehtyä ajallaan, mutta en aivan omien sääntöjeni mukaan, sillä tietenkin toiseksi viimeisenä päivänä kävi kämmi eli unohdus.

Meille tuli juhannusaattona kauan odotettuja vieraita Pohojammaalta, ja niinhän siinä kävi, että unohdin aloittaa uuden projektin juhannusaattona. Muistin sen kyllä aiemmin illasta, mutta silloin vielä tuumasin, että onpa tässä aikaa.. No, juhannuspäivälle jäi sitten kaksi projektia aloitettavaksi.

Silloinkaan en toki malttanut kauheasti miettiä, mitä töitä aloittaisin, kun halusin keskittyä vieraiden seuraan, joten tuli melkoiset pika-aloitukset :) Vieläpä samasta langasta, kun varastosta löytyi Kauhavan Kangas-Aitan Melliä, jonka olen jo pitkään halunnut käyttää pois.

Tällä kertaa en jaksanut enää ottaa erillisiä kuvia viimeisistä aloituksista, vaan otin ryhmäkuvan..

KYH#19
Susan Lawrancen suunnittelema Tuesday Night cowl, lankana Manos del Uruguay Wool Clasica.
Tästä tykkään jo nyt, vaikka se onkin vielä hyvin keskeneräinen ja aika kirjava siitä tulee.. Mutta sitten, kun kauluri tulee ensimmäistä kertaa käyttöön, on pihalla varmasti taas harmaata, ankeaa ja loskaa, joten värejä tarvitaan!

KYH#20 Torkkupeitto Novita Teddysta
Tämä on ihan perussettiä, ja niin helppoa kuin voi keksiä.. Aina-oikeaa nurkasta nurkkaan, tosin yritän tehdä tästä enemmän suorakaiteen mallisen kuin neliön.

KYH#22 Huovutetut lapaset Zitron Loftista
Nämä samaan tyyliin kuin tammikuussa raportoimani lapaset.
Väri on ainakin niin kiva, että näistä ei voi tulla huonot!

KYH#24 Tossut Kauhavan Kangas-Aitan Mellistä
Tällaisetkin olen tehnyt ennenkin.. Nämä jää itselle, on niin ihanan metsäiset värit.

KYH#25 Virkattu & huovutettu pannunalunen Mellistä
Tähänkään ei ole mitään ohjetta, tarkoituksena tehdä keskustasta tiivis ja sitten reunoille ihan yksinkertaisia ketjusilmukkakaaria kevennykseksi.

Ja sitten on pari valmistakin työtä!

KYH#23 perustuu Valerie Whittenin ohjeeseen Olivia's Butterfly. Tai itseasiassa siitä näkemääni kuvaan, itse ohjetta en sen tarkemmin katsonut.
Lankana Garnstudion Muskat, jota kului noin yksi kerä.

Ohjeessa hatun reuna ei ole lierimäinen, eikä ollut alunperin minunkaan tekeleessäni, mutta aloitusreunasta oli tullut sen verran tiukka, ettei hattu mahtunut kummitytölle. Purin reunan pois ja lisäsin kolme kierrosta pylväitä, niin että reunasta muodostui pieni lieri.

Lakki valmistui muuten aloituspäivänään, mutta sitä sovitettiin 1. kerran juhannuspäivänä, jolloin reunan purkutarve tuli ilmi. Joten se valmistui uudestaan 25.6. :)

KYH#21 on pitsiliina Kukka ja perhoset.
Ohje Mary Olki, Uusi pitsikirja.
Lanka Novita Kotiväki.
Liina valmistui 26.6.

Minulla on tuosta samasta langasta jo kohta 10 vuotta vanha äidin neuloma sängynpeitto ja peräti itse virkkaamani pitsiverho!

Alunperin äidiltä jäi tuota lankaa sängynpeitosta, joten päätin tehdä lopusta langasta peittoon sopivan verhokapan. No tietenkin lanka loppui kesken ja sitä piti hamstrata taas tarpeeksi lisää. Tietenkin sitä oli sitten hieman liikaa..

Kyllä harmittaa, ettei pitsiliinat oikein sovi sisustukseen, näitä olisi niin kiva tehdä. Tämä liina on kyllä nyt ruokapöydässä "näytillä", sopi se siihen tai ei.

Tykkään muuten kovasti Mary Oljen tavasta kirjoittaa ohjeet. Lyhyitä ja ytimekkäitä.

Senpä olen tässä huomannut, että kesällä virkkuutyöt edistyy paremmin. Neulominen on käsille ts. sormille hikisempää hommaa.

Senkin olen jo joutunut karvaasti itselleni myöntämään, etten mitenkään voi saada kaikkia kyhäelmiäni valmiiksi määräajassa. Tai toki ymmärsin sen jo siinä vaiheessa, kun otin puikoille neulepuseron ja sitten vielä toisen, ja kun on ne pari huiviakin ja..

Vaikka loma pian alkaakin, en vaan pysty neulomaan kaikkialla kaiken aikaa.. En voi hyödyntää esim. automatkoja, koska matkapahoinvointi rankaisee välittömästi, jos yritän neuloa/virkata/lukea/surffata kännykällä.. Nimimerkillä Kokemusta on.
Lisäksi yli viikon ulkomaanreissu vie leijonanosan hyvää neulonta-aikaa! Joten tiedän, että kisa on jo hävitty.. Mutta ei tässä silti osaa vielä kokonaan luovuttaa ;)

Heinäkuun loputtua onkin sitten töissä päätteen ääressä hyvä parannella jännetupintulehdusta ja jumittavia hartioita. :D

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kyhäelmien pino kasvaa..

Uusien projektien keksiminen alkaa tuottaa jo melkoista päänvaivaa.
Isompia töitä keksikin kyllä vaikka mitä, mutta kun tavoitteena kuitenkin olisi saada kaikki valmiiksi ajallaan, eli heinäkuun loppuun mennessä. Ja kun näistä KYH-aluista voi helposti havaita, että työt eivät juurikaan edisty..

Joten tässä postauksessa jälleen enimmäkseen niitä keskeneräisiä, useimmissa vain muutama kerros tehtynä. Mm. eilen aloitin Still light:n, n. 23:50. Jaksoin neuloa neljä kerrosta, mutta sitten oli pakko lähteä nukkumaan. Sekin on silti aloitettu! Eli tähän asti olen joka päivä onnistunut aloittamaan yhden ja vain yhden kyhäelmän. Olisin ihan tyytyväinen itseeni, mutta sitten huomaan lattialla lojuvan korin täynnä alkutekijöissään olevia kyhäelmiä, joihin ei ole koskettu sitten kesäkuun ensimmäisen viikon..

Vasemmalla:

8.6. aloitettu Rastafarian scarf (ravelryssa)
iloisen viher-keltaisesta vironvillasta.

Sekä 17.6. aloitetut sukat miehelle, näissä lankana Regia Hand-dye effect, väri 6554. Väri kiva, mutta muuten en langasta erityisesti pidä. Kudon 2,5mm puikoilla ja langassa kulkeva musta säie tekee jatkuvasti kiusaa.
9.6. Aloitin virkkaamaan pitsiliinaa. Minulla on pyörinyt lankakorissa varmaan 8 vuotta kaksi 50g kerää jotain Coatsin virkkauslankaa. Muistan ostaneeni ne Anttilasta ja sieltä sain mukaani myös pitsiliinan ohjeen ko. langalle.
Liinasta ei nyt ole tällä kertaa kuvaa, koska unohdin ottaa sen äsken mukaan kuvaussessioon ja nyt ei enää jaksa (siis on jo kiire päästä miettimään  tämän päivän aloitusta :)

10.6. Iski täydellinen ideoiden puute ja mikään ohje ei puhutellut. Kun "kaikki" neulovat ja virkkaavat erilaisia tiskirättejä, päätin kokeilla tiskauslapasta. Mies toimi lapasen testaajana kuvausta varten ja väittää että lapanen toimi hyvin, itse kyllä hieman vielä epäilen.
Lankana Novita Tennessee. Tiskauslapanen löprähtää melkoisesti kastuessaan, joten olisi pitänyt tehdä paljon tiukempi. No, se on sentään valmis ja melkoinen KYHäelmä onkin!

11.6. Ideapuute vaivasi edelleen, ja jotenkin lankavarastostakaan ei löytynyt mitään sopivaa.

Löytyi kuitenkin 1,2 kerää Rowan Cocoonia, josta päätin tehdä myssyn.

Ohjeeksi löytyi Ravelryn haulla Rachel Weaver:n aivan ihana Beanpole beanie.

Lankaa meni melkolailla yksi kerä, eli edelleen jäi nöttönen jäljelle.
Myssy valmistui paksusta langasta nopeasti, eli oli heti seuraavana päivänä päättelyä vaille valmis.

12.6. Ravelryn haku osui Liz Abinanten Saroyan -huiviin.
Langaksi otin Noro Kureyon sock:ia, jota minulla on pari kerää. Siitä varmasti saan tarpeeksi ison huivin.
Olen ehtinyt tehdä peräti kolme mallikertaa ja tykkään huivista jo nyt :)
Tätä huivia haluaisin jo päästä jatkamaan..

13.6. TAAS sellainen päivä, että ei ollut mitään ideaa, mitä haluaisin tehdä.

Sitten onneksi muistin, että olen jo pitkään aikonut tehdä itselleni saunahatun.

En ole ikinä saunahattua kokeillutkaan, mutta kun niin kovin olen kuullut kehuttavan, miten hyvä sellainen on saunoessa, niin nytpä pääsee kokeilemaan..
Tuskin kuitenkaan vielä ihan juhannussaunassa, tulee kuvaa katsellessa mieleen..
Lankana jotakin Evillan hahtuvaa, ehkä.. Vähän epäilyttää, tuleeko tuosta tarpeeksi paksu saunahatuksi?

14.6. Lisää paniikkiratkaisuja.
Halusin käyttää pois palmikkoneuleesta jäljelle jääneet reilut 2 kerää Novita Mamboa ja nehän saa näppärästi käytettyä huiviin, jota voi jatkaa niin kauan kuin lankaa riittää.



 15.6. Saapui paketti Kauhavan suunnalta, joten aloin virkkaamaan Juhannusruusu-mattoa (pdf), joka on tullut vastikään vastaan ainakin parissa blogissa, ja halusin sellaisen myös omalle terassille.

"Lankana" Kauhavan Kangas-Aitan Lilli-ontelokude. Ohjeesta poiketen minulla kului mattoon melkein 3kg kudetta ja virkkasin nro 10 koukulla. Kokeilin ohjeessa mainittua nro 8 koukkua, mutta sillä virkkaamisesta ei tullut mitään.

Olihan tämän virkkaaminen aika hassua ja hidasta, kude ei ole samalla tavalla luistavaa kuin lanka ja kun se on vielä noin paksuakin.
Mutta olen tyytyväinen tulokseen. Matto tuli valmiiksi tänään.

16.6. Anoppi pelasti pähkäilyltä; hän toivoi samanlaista myssyä, mitä tein lahjakonttiin viime jouluna. Kyseessä on siis Natalie Larsonin ohje Star Crossed Slouchy Beret.
Lankana Novita Tempo, josta olen tehnyt anopille aiemmin kaulurin.

Kuten näkyy, vasta alkujoustin on tehtynä, mutta onneksi talvee-- heinäkuun loppuun on vielä aikaa.



17.6. Aloitin sukat miehelle, kuten jo kerroinkin ylempänä.

18.6. eli eilen en taas keksinyt mitään pientä kivaa tehtäväksi ja aloitin pohtimisenkin vasta puoli kahdeltatoista, eli auttamattoman myöhään.

Niinpä kellon minuuttiviisarin lähestyessä vääjäämättä numeroa 12 tein sellaisen ratkaisun, että otin puikoille Veera Välimäen Still Light Tunic:n, jonka olen halunnut aloittaa jo toukokuun puolella.
Lankana Drops Alpaca, väri 7238 oliivi-mix.
 
Jospa tässä pikkuhiljaa alkaisi olla enemmän valmistuneiden raportointia, nyt on postaus täynnä epämääräisiä myttyjä, joiden seassa menee kaapeli ja puikonpäät törröttävät sinne sun tänne.
Tällaista ei ole tässä blogissa totuttu raportoimaan :D .. tätä se keskeneräisistä liki-ikuisuusprojekti -polvisukista polkkaaminen tiesi..

Tämän päivän työ on tietenkin vielä tähän kellon aikaan (21:33) arvoitus minulle itsellenikin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Joko voi luovuttaa eli KYHit 4 - 7

Olen huomannut, että minähän en oikeastaan ehdi neuloa kovin paljoa per päivä. Olen luullut, että neulon jatkuvasti. En todellakaan! En tiedä, mitä sitten teen sen ajan, kun olen luullut neulovani.

Joka tapauksessa, keskeneräisten töiden korissa alkaa jo olla ruuhkaa, ja pyöröpuikot loppuu kesken. Pitääkö oikeasti kohta kaivaa esiin suorat puikot jemmasta. Ja nyt ollaan vasta päivässä 8.

Mutta mitä ihmettä, kun ei ahdista ollenkaan?! On ihmeen kivaa, kun on erilaisia keskeneräisiä neulomuksia. Kun tietää, että ei niitä voi kaikkia saada hetkessä valmiiksi, on turha edes yrittää eli siis siinä mielessä voi "luovuttaa" liiasta suorittamisesta ja vaan neuloa. Toki olisi kyllä vielä kivempaa, kun oikeasti ehtisi neuloa enemmän.

Joka päivä alan joskus iltayhdeksän, kymmenen aikaan kuumeisesti selaamaan Ravelrya ja neulelehtiä löytääkseni itselleni uuden projektin. Alun suunnitelmastani pidän vielä kiinni, eli työ on aloitettava oikeana päivänä, vaikka vain 5 minuuttia ennen puoltayötä :)

Siihen sopivan mallin hakemiseen menee sen verran aikaa, etten ennen nukkumaanmenoa oikeastaan ehdi neuloa kuin muutaman kerroksen ja sitten siirrän sen keskeneräisten töiden koriin. Ja seuraavana päivänä sama homma.
KYH-työnä #4 eli 4.6. aloitin ne aikomani virkatut lasinaluset, 6 kappaletta. Kaksi olen jo saanut virkattua ja pingotettua. Helppoja virkattavia, mutta menee niissä minun virkkuutahdilla silti oma aikansa. Sopivat toisaalta hyvin "välipaloiksi" muiden töiden väliin.

Lankana 6-säikeinen Liina Kalalanka, väri Lime. Ohje on Onnen tähti Mary Oljen Virkattuja vuodepeitteitä -kirjasta.

Oikealla samassa kuvassa KYHit 5, 6 ja 7.

5.6. Aloitin säärystimet kaksinkertaisesta punaisesta Garnstudio Alpacasta. Ne on jo kerran purettu, kun ohjetta seuraten niistä näytti heti tulevan liian löysät. Luultavasti tulenkin tekemään nämä säärystimet vain ohjetta mukaillen.

6.6. Otin työn alle kyntöset (eli kynsikkäät) miehelle. Tästä kerästä on vyöte kadonnut, joten en tiedä, mistä langasta on kyse. Kuva-googlailun perusteella saattaisi olla Schoeller+Stahl Fortissima Socka.

7.6. Aloitin villapuseron itselleni Rowan Cocoonista. Ohje on Novita Talvi 2010, ohje 58. Tämä on niin paksua lankaa, että näyttää edenneen eniten.

Tämän päivän aloitus on vielä päättämättä. Onhan tässä vielä muutama tunti aikaa..

lauantai 4. kesäkuuta 2011

KYHäelmät 1 - 3

Hirvittää tämä KYHääminen! En sittenkään aivan täysin tajunnut, mihin lähdin mukaan :-D
Ts. en osaa ajatella tarpeeksi pieniä ja nopeita töitä, vaan haluaisin aloittaa mm. Veera Välimäen Still Light tunic:n (ravelryssa), johon ostin ohjeen vastikään.

Harmi kun kesälomaan on vielä kuukausi. Eihän tästä KYHäilystä tule yhtään mitään, kun on aivan liian vähän aikaa ja aivan liian hitaat sormet..

Kun mennään vasta neljännessä päivässä, olen vielä siinä suunnitelmassa, että aloitan joka päivä yhden - ja vain yhden - työn, ja että kaikki työt ovat sellaisia, että ne tulevat käyttöön joko itsellä tai lahjaksi. Saa nähdä, kauanko kestää, että tästä periaatteesta on pakko joustaa ja neulon pelkkiä kapeita aina-oikeaa -kaulahuiveja päivät pitkät.. Vaikka kyllähän niillekin varmasti olisi käyttöä ja olisi samalla joululahjat valmiina koko suvulle :)

1.6. KYH-1: myssy huonoja hiuspäiviä varten. Niitähän meinaan etenkin kesälomalla riittää..
Lankana neuletakista jäljelle jäänyt Sublime Baby Cashmere Merino Silk dk. Myssy on ihan kiva, mutta ei se meikäläisen päässä näytä yhtään sen paremmalta kuin muutkaan pipot, myssyt ym. Tähän nuppiin ei päähineet passaa. Mistähän sekin oikein johtuu.

Myssy valmistui 2.6. kun samalla epätoivoisesti pohdin seuraavaa projektia.. 

2.6. KYH-2: Annis
Lankavalinta meni vaihtoon pariin otteeseen, joten päivän päätteeksi olin saanut projektia eteenpäin huikeat 2,5 kerrosta! KÄÄK! Annis on jo ennestään tuttu ohje, mutta tämän neulomisessa taitaa silti mennä ikuisuus..

Työ joutui tosiaan purkuun pari kertaa ja lanka vaihtui, kun en ollut kummankaan kohdalla tyytyväinen siihen, miltä työ alkoi näyttää.
Sitten vielä keksin, että valkoisenahan minä tämän huivin haluan. Kun mitään muuta valkoista langaa ei hyllystä löytynyt (paitsi nyt kun tätä kirjoitan, muistan että olisihan minulla ollut valkoista lankaa muitakin sortteja, mutta kun en muistanut katsoa toisesta jemmasta :) aloitin työn Austermann Royal:sta. Se kyllä tuntuu näiden 2,5 kerroksen perusteella ihan mukavalta langalta ja ehkä se sopii huiviinkin, vaikka sukkalangaksi tämän olen joskus ostanut.

3.6. KYH-3: neuletakki ystävän poikavauvalle (ohje VauvanDROPS nro 18-25)
Lankana Drops Fabel, väri 340 - blue lagoon.
Kuten kuvasta näkyy, tämäkin on ihan alkutekijöissään.

Saattaa olla että tänään alulle lähtee pienet virkatut pitsiliinat lasinalusiksi vaaleanvihreästä kalalangasta. Jos niitä tekee 6 kappaletta onko se 6 projektia vai yksi ;) No, minusta olisi vähän huijausta laskea ne kuudeksi, kun kysehän on setistä! Vähän niinkuin sukatkin on yksi projekti..

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesämekko kummitytölle

En ole toukokuussa saanut taas oikein mitään aikaiseksi. Yksi tekele pyörii korissa odottaen, että jatkaisin sen valmiiksi. Kyseinen työ perustuu omaan epämääräiseen visioon, ja siitä näyttääkin tulevan varsin epämääräinen. Joten ei yhtään innosta jatkaa sitä, mutta ei oikein osaa rueta tekemään mitään muutakaan.

Niinpä ilmoittauduin eilen KesäYön Hullutukseen 2011. Tänään pitäisi siis aloittaa ensimmäinen KYH2011 -projekti, eikä minulla ole vielä mitään hajuakaan, mitä tulen tekemään.

Minulla on kyllä "ooh, ihana, tämä pitää kyllä joskus tehdä" -ohjeita Ravelryssa suosikeissa ja jonossa ihan riittämiin, mutta en tiedä, onko vielä koittanut tuo "joskus" :)

Puolenkuun paikkeilla sentään kummitytön 1-vuotissyntymäpäivä sai tarttumaan puikkoihin. Piti oikein lähteä lankakauppaan, kun netistä tilaten langat eivät olisi ehtineet ajoissa.

Langaksi valikoitui miellyttävän pehmeä, itselleni ennestään tuntematon Mondial Bamboo 100%. Lanka oli varsin mukavaa neulottavaa.. ja purettavaa..

Tähänkin kummitytön lahjaan tuli taas valittua vaaleanpunainen, kun lankaa ei löytynyt luonnonvalkoisena, mikä minulla oli alunperin mielessä.

Jouduin tosiaan purkamaan työn alkuvaiheessa useamman kerran, kun en ollut tyytyväinen mihinkään aloittamaani malliin.

Alkoi hieman tulla kiirekin, kun sunnuntai-iltana työ muuttui taas pelkäksi lankakeräksi ja paketti piti kuitenkin saada keskiviikkona postiin.

Loppujen lopuksi katsoin useista erilaisista ohjeista mittoja 1-vuotiaan vaatteille. Jostain löytyi ohimennen myös tuo mallineule.

Ja siitä sitten vaan kutomaan, ei siinä ehtinyt sen enempiä suunnittelemaan, kun viikonloppu oli jo kulunut purkuharjoituksiin.

Kastelun jälkeen mekko venähti pituussuunnassa ja näytti niin hirvittävän kapealta - ja olikin kapea verrattuna niihin ohjeisiin, joista olin ottanut mittoja - että olin varma, ettei se voi mahtua kummitytön päälle. Onneksi ne ohjeet taisivat olla reilua mitoitusta, koska mekko olikin hieman liian iso syntymäpäiväsankarille. Ehkä se kesän aikana käy sopivaksi, kasvuvauhti kuuluu olevan varsin hurjaa!

Lankaa mekkoon kului liki 200g. Pieni nöttönen jäi, josta neuloin pannan 1o1n joustinneuletta. Pantaan virkkasin myös yksinkertaisen kukan samasta langasta. Pannasta ei ole kuvaa, mutta se oli kuulemma synttäritytön mieleen ja juhlapäivän aikana oli pitänyt monesti kokeilla, että onhan panta varmasti pysynyt menossa mukana :)

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Arpa on nostettu

Ei mulla muuta kuin että lankalauvantain arvonnassa sukasta nousi Huopatossusen arpa.

Meinasi unohtua koko arpominen, kun koko päivä ja iltakin on kulunut siivoten. Nyt ikkunoista näkee ulos! Aurinko paistaa kirkkaammin!

Voittajalle lähtee vyyhti Cascase Heritagea värissä 5643 sunflower, sekä vyyhti Malabrigo Lacea, väriltään 148 holly hock. Toivottavasti näille löytyy käyttöä ja värit kelpaavat.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Pupuja

Nämä hassut puputohvelit Dropsin Pääsiäistyöpajasta oli aivan pakko tehdä kummitytölle hänen ensimmäiseksi pääsiäiseksi.

Omistani ei tullut ihan samannäköiset kuin ohjeessa ja hiukka muhkuraisiltakin ne näyttää (täytteenä paperitolloja), mutta toivottavasti ne kummitytön jaloissa näyttää hauskemmilta.

Työn alla on jotain Drops Alpacasta. Lanka on mukavaa ja silti se on marinoitunut lankavarastossa jo vuositolkulla, kun en ole osannut tehdä siitä oikein mitään. Jonkinlainen talvimekko siitä todennäköisesti tulee ja siinä lieneekin syy, miksi se ei nyt yhtään edisty näin kesän lähestyessä.

Pitäisikin keksiä joku kesäisempi projekti.. Toisaalta pitäisi viimeinkin innostua virkkaamaan sängynpeittoa valmiiksi, äiti jo hieman puhelimessa hätyytteli tarttumaan virkkuukoukkuun :)
Minun osuuteni on tehdä enää vain kaksi palasta valmiiksi. Mutta kun ei millään..

Toisaalta kyllä tiedän, että kun virkkaamisen makuun pääsee, siihen jää koukkuun! Ja niin rupeaa syntymään pitsiliinoja ym. joilla en tee yhtään mitään. Silti niitä on niin kiva väkertää.. Ja pistää kaappiin. Siksi yritän pysytellä neulomisessa, kun neulomuksiani yleensä pystyn käyttämään itsekkäästi itse! Vetäisisin nuo puputohvelitkin jalkaan, mutta kun ei ne mahu :D

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, miten paljon yksi pala kutistuu pesussa ja kuinka paljon kalalanka myös vaalenee jo parissa pesussa. Koska alkuperäinen sängynpeitto on 80cm leveään sänkyyn ja se on jo jonkun kerran pestykin, täytyy kaikki uudet palat pyrkiä kutistamaan ja vaalentamaan edes likimain samannäköisiksi. Siitä siis vielä lisähommaa tähän projektiin, uh-huh.

Alkuperäinen kapea sängynpeitto on äitini tekemä ja hän on virkannut suurimman osan näistä uusistakin paloista. Äidin sisko oli myös auttanut muutamalla palalla, koska äiti taitaa olla jo hieman leipääntynyt tähän projektiin :)

Valmiilla peitolla tulee olemaan kokoa n. 250x280cm. Yksi pala on n. 21cm irtaallaan, mutta peiton painon takia se tulee venymään jonkin verran isommaksi. Oikein hirvittää, kun tiedän että minun pitää kaikki ne palat virkata yhteen. Tai voisihan ne ommellakin, mutta virkkaamalla se sujuu kuitenkin nopeammin.

Nypläykseen tulee muuten vielä pahempi himo kuin virkkaamiseen. Itse tosin jouduin lopettamaan harrastuksen niin alkuunsa, että perusteet eivät ehtineet kunnolla asettua selkäytimeen. En osannut pysyä kohtuudessa, nypläsin samassa asennossa vailla ajantajua tuntitolkulla. Lisäksi töissä vielä 8h päivässä tietokoneella, samalla tavalla ajantaju hukassa mielenkiintoisen ongelman parissa.. Seurauksena järkyttävät päänsäryt niska-hartia-jumituksen takia. Joten nypläysharrastus on säästössä eläkepäiviä varten :)

Neulominen taas on minulle usein myös käsien "pakkoa" saada jotain tekemistä. Nautiskelen toki syntyvästä jäljestä ja kauniista langasta, mutta silti se on paljon myös käsien automatiikkaa. Vaikka tekisin jotain sellaista, missä täytyy seurata ohjetta, ajatus ei ole siinä kauheasti tai ainakaan pitkiä aikoja mukana.. :) Ehkä teen liian helppoja neuleita.

Arvonta on tietysti yhä käynnissä. Myös tähän postaukseen kommentoimalla voi osallistua, ei se niin nöpönuukaa ole. Palkintolangat postitetaan kodista, jossa niitä on kohdeltu rakkaudella, ja jossa ei asu kissoja tai muita lemmikkejä, lukuunottamatta villakoiranpentuja pölynimurin viettäessä ansaittua lomaviikkoa.

Vaikka pidänkin talvesta, kun silloin saa lämmittää takkaa ja pitää pehmeitä, paksuja neuleita, niin kyllä täälläkin nautiskellaan lämmöstä ja auringosta, yhdessä tohvelipupujen kanssa..

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Nelijät sukat, yksi liivi sekä arvonta

Aattelin tännään kokkeilla kirijottaa omalla murteella, ko näin kevväisenä päivänä ja pääsiäisen lähestyesä on vähä ikävä Pohojos-Pohojammaalle. Täälä Etelä-Suomesa rullitki kiertää vääränä päivänä! :D Onneksi tänä vuonna taas muistin, nii osattii varata huomiselle palakkaa mahollisesti meillekin osuville virpojille.

Huomasin että mun blogisahan on taas menny synttäripäivä ohi aiva huomaamatta. Kaks vuotta laiskaa päivittelyä takana, saavutushan se on seki ;)

Vaikka en kovin hyvin tiiäkkään, onko tällä blogilla montaakaan lukijaa, niin sen tiiän, että pari ystävää käy täälä säännöllisesti kyttäämäsä, että mitä mää oon saanu valamiiksi ;) Ja tilaston mukkaan täälä on käyny joskus joku muuki. Onpa muutama ihana jättäny kommenttejakin. Joten kai sitä kelepaa hieman juhulistaa tätä blogin 2v-synttäripäivää ja niinpä piän yhistetyn synttäri- ja virpomisarvonnan.

Eli, jätä kommentteihin ihtellesi tuttu virpomisloru ja joku tunniste (sähköposti, ravelryId tms), mistä sut tavottaa, jos arpa ossuu kohalle. Olis myös mukava kuulla, ookko täälä visiitillä ensimmäistä kertaa vai ollaanko me jo vanahoja tuttuja :)

Arvonta suoritetaan lankalauvantain iltana.
Virpomispalakaksi onnekkain saa tietenki -- yllätys yllätys -- lankaa!

No mutta nyt asiaan ja valamiita tekeleitä esittelleen..

Niinku näkkyy, mää sain ne helekutan polovisukat viimeinki valamiiksi melekeen heti eellisen postauksen jäläkeen, ko otin ne oikeen asiaksi. Olin ensin ihan innoisaan, että nynne on valamiit, mutta sittekö vetäsin ne sukat jalakaan, niin oli kyllä melekonen pettymys. Ne on ihan huonot. Kyllä ne jalasa näyttää ihan kivoilta, mutta ei ne näisä pohkeisa pysy ylyhäällä ko ehkä lekkinsien päällä.

Lankana oli Schoppel Wolle Zauberball, 1872 viinimarja. Sukat on valamiiksi kulahtanneen näköset, en oo lankaan yhtään tyytyväinen. Oon tainnu valittaa samasta aiheesta ennenki, joten ei siittä sen enempää.

Sittekö sukat oli valamiit, niin eikö tietenkin sen silke-tweed -liivin kimppuun. Otin senki oikeen asiaksi, joten tämäki valamistu loppujen lopuksi meleko nopiasti. Siittä tuli lyhythihanen, ku niinku pelekäsin, lanka ei ois riittäny kunnollisiin hihoihin.

Yläosa on ihan aina-oikiaa, raglan-hihoilla (tai niitten aluilla). Alaosasa on sitten tuommosta heleppua mallineuletta, johon lisäsin sopivin väliajoin silimukoita, että riittäs tämänkin lantion ympärille paremmin. Lisätyillä silimukoilla jatkoin sammaa mallineuletta.

Lankana Garnstudio Drops Silke-tweed, 24 tumma lila. Nappi puuttuu vielä.

Tykkään väristä ja perusideasta. Mutta en ollenkaan tuosta etureunan ainaoikiasta, joka rupes lerputtaan jo parin päivän käytön jäläkeen meleko rumasti. Ehkä tämän saa vielä pesun jäläkeen palautettua muotoonsa, tai ehkä tuohon vois ommella jotaki kanttinauhaa tm. vahavikkeeksi. En tiiä, pittää kahtella, miltä se rupiaa näyttään. Mukava se on päällä ja oikiastaan hyväki, että siihen ei ny saanu niitä hihoja, ko nytten se ei oo liian kuuma.

Ko nuo mieltä vaivanneet tekeleet viimeinki oli valamiit, ja mää en keksiny mitä ihimettä mää seuraavaksi tarttisin, nii otin hyllystä Wendy D. Johnsonin sukkakirijan Socks from the Toe Up. Päätin tehä perussukat slip-stitch heel -ohojeella, ko sitä en oo sattunu aikasemmin kokkeileen.

Ekkoihin sukkiin valihtin langaksi sinisen Colinette Jitterbugin, jonka olin alunperin ostanu että tekisin siittä miehelle sukat. Ihte en oo niin sinisen ystävä. Näistä sukista tuli sitten ihtelle aivan liian isot, joten annoin ne miehelle, että kastele ja venytä vähäsen. Ko ne oli kuivunu, ne oli miehelle passelit. Lanka siis tais tietää ketä varten se oli ostettu! Ne on nyt tuommoset sneaker-sukat, eikä mieskään halunnu, että tekisin niihin pitempää vartta. Nehän onkin aika hyvät kevätsukat. Eli vaikka miten koittaa tehä tavallista, niin priimaa tullee, niinku ne Etelä-Pohojammaalla ossaa kehua. :)


Jitterbugia oli kyllä ilo kutua. Oonki ny sen takia eksyny jo monta kertaa Colinetten nettikauppaan, saa nähä millon houkutus käy ylivoimaseksi.

No muttako nuo sukat meniki sitten miehelle, niin olin vielä ihte vailla sukkia. Lankahyllystä löyty sopivasti kaks kerrää punakirijavaa Drops Fabelia, joten tein siittä ihtelle sukat samalla ohojeella. Niistä sukista en viihtiny ottaa ees kuvvaa, ko ne meni hetken käytösä aivan nyppysiksi. Aikasemmin tehyt vaalianviheriät fabel-sukat on vieläki melekeen ko uu'et, joten tää punakirijava on palijo huonomman olosta.

Siittä punakirijavasta Fabelista riitti vielä toisiinki sukkiin. Niihin päätin sitten kokkeilla saman kirijan gusset heel -ohojetta. Se kantapää näytti kirijan esimerkkisukisa vähä omituiselta, mutta näisä omisa sukisa se näyttää hyvältä. Lisäksi se oli niin heleppo ja nopia tehä, että tuun varmasti käyttään tätä tekniikkaa toistekki.

Sen sijaan en taija jatkosa ees yrittää kirijottaa murteella, ko tää on aivan mahottoman vaikiaa.

Nyt kun on perussukkien teko hallussa, mun taitaa olla pakko tehdä kummitytölle yhdet.. Vaan niistä ei passaa paljastaa vielä tän enempää.