Joulu on taas.. ihan kohta!

Niin, ihan kohta!! Kun uuden perheenjäsenen pitäisi syntyä vielä näin syyskuun aikana, oon jo alkanut varautua jouluun, eli pukinkontin täyttämiseen itsetehdyillä asioilla. Vaan niistähän ei passaa vielä mitään kuvia julkaista, kun tänne jo niin moni lahjottava osaa tiensä!

Siksipä julkaisenkin nyt (viimeinkin) vain nuo kolmet villasukat, jotka sain valmiiksi Tour de Sockin aikana. Kahden etapin sukat on vielä kesken, enkä ole niihin viitsinyt moneen viikkoon edes koskea. Iski sukka-blääh! Viimeisen etapin sukkia en edes aloittanut, ei ollenkaan kiinnostanut se malli.

No, puolet valmiiksi kisan aikana oli silti ihan ok tulos mulle, kun yleensä en kesäisin tykkää kutoa oikein mitään. Niin siinä kävi tälläkin kertaa, että kun kunnon helteet alkoivat, kutominen kävi ihan kirjaimellisesti niin nihkeäksi, että ei sitä enää miksikään nautinnoksi voinut kutsua ja kutominen jäikin välillä moneksi päiväksi.

Ensimmäisen etapin sukkaohjeena oli Wye (ravelry), minun sukissani lankana Hopeasäikeen Sukka, väri Sahrami. Näistä tuli vähän itselle ahtaat kantapäästä, mutta tykkään silti ja pidin itsellä! Lanka on aivan mahtavan väristä.

Toisen etapin ohjeena oli Kam Chu (ravelry). Näissä sukissa lankana Knitlob's Lair Väinämöinen, värinä Ärjy. Nämäkin pidin itsellä, värikin on ihana, vaikken mikään pinkin ystävä yleensä olekaan. Ehkä sen vaan tarttee olla tarpeeksi ÄRJYÄ!

Neljännellä etapilla ohjeena Dazzle them from behind (ravelry). Näissä lankana Cascade Yarnsin Heritage värissä 5617. Helmet oli Miyuki Delica 8/0, väri galvanized crystal. Nämä lähtivät lahjaksi, vaikka omaankin jalkaan olivat ihan sopivat.

Kisan myötä tuli todettua, että mikään pikaneuloja en ole, ja etten myöskään innostu kutomaan vain kisaamisen vuoksi.

Koruja on syntynyt enemmän kuin neuleita ja korujen säilytys on entistäkin haastavampaa.. Pahvilaatikko ei ole mikään kaikkein elegantein ratkaisu. Ei olekaan mitään järkeä tehdä lisää koruja, kun vanhatkin on käyttämättä. Se on vaan se näprääminen niin mukavaa. Varmaan pitäisi alkaa niitä tyrkyttämään eteenpäin. No, ehkä jossain vaiheessa saan viriteltyä yhdestä kaapista itselleni korukaapin ja tyrkkään tekeleet sinne roikkumaan, voin niitä sitten katsella ja ihailla! ;) Silmukkamerkkejäkin alkaa olla sellainen määrä, että kaikkia en ehdi ikinä käyttämään. Ne onneksi vie hyvin vähän tilaa tuolla käsityölootassa, joten niiden valtava määrä ei niin haittaa.

Koruista ei ole ollenkaan kuvia, kun ei täällä mun "työhuoneessa" mahdu kuvaamaan. Oon siis vallannut meidän tietokone-/vierashuoneen omaksi työhuoneeksi. Jokainen pienikin taso täällä on täynnä jotain käsityötilpehööriä. Isoin pöytä, missä voisi muuten kuvata, on täynnä helmilaatikoita ja muuta korutarviketta. Välillä tietenkin raivaan pöydän tyhjäksi, mutta enhän tietenkään silloin muista ruveta kuvia ottamaan, tai ei vaan huvita. Ja seuraavana iltana on taas laatikot levittäytyneet pitkin pöytää..

Eilen sain valmiiksi Nurmilintu-huivin (ohje ravelryssa). Huivistakaan ei tule vielä tänne kuvaa, koska se on yksi lahjaneuleista. Tein huivin Schoppel-Wollen Zauberball-langasta, värinä schokocreme. Lopetusreunaan lisäsin vielä kirkkaita helmiä. Tuli aika kiva ja pidin ohjeesta, joka oli lyhyt. Mähän en tykkää "jaarittelevista" ohjeista. Nurmilintu oli oikein rentouttava neulottava, voin suositella tv-neuleeksi.

Toukkapussiahan mä näemmä kudoin viimeksi, kun päivitin tätä blogia. Sain sen pussin jopa valmiiksi, mutta kuvaa siitä ei taida olla.. No ei se kummoisen näköinen olekaan, semmoinen pötkylä. Varmaan on söpömpi sitten kun siinä on vauva sisällä.  Pitäisi tehdä toinenkin enemmän tyttöväreissä vastasyntyneelle kummitytölle, vaan se oli niin tylsä neulottava, että ei pysty! ;) Sinänsä hassua, kun toukkapussi on sentään 2 oikein, 2 nurin, ja Nurmilinnussa on vain pelkkää oikeaa (no joo, pitsiosuudessa myös langankiertoja ja kavennuksia), ja silti toukkapussi oli näistä se puuduttava projekti.

Päivitystahdista päätellen olisi jo syytä varoiksi toivottaa hyvää joulua! Mutta en kehtaa. Niin, ja jospa edes se toukkapussi tulisi esiteltyä oikealla käyttäjällä vielä tämän vuoden puolella.
Kuulumisiin!

Laiskana aina vaan

Ainakin tämän blogin kanssa olen ollut erittäin laiskana. Ja valokuvaamisen kanssa. Siksi ei ole blogiakaan tullut päivitettyä, kun eihän valmistuneista tekeleistä kannata höpöttää ilman kuvia..

En ole kyllä ihan hirveää määrää ehtinyt neulomaankaan. Jotain pientä ja aivotonta kyllä aina välillä. Pitkän aikaa on kyllä ollut hinku aloittaa jotain ihanaa ja haastavampaa, mutta en ole osannut päättää, mitä se voisi olla. Jotenkin ahdistaa, kun kauheasti haluaisi ehtiä kaikkea ja on niin rajatusti aikaa.

Syksyllä ehdin vielä vähemmän, koska odotamme toista lasta ja laskettu aika on syyskuun lopulla. Saa nähdä, ehtiikö sitten päivittämään blogia enää vain parin vuoden välein.

Viime syksynä olin kansalaisopistossa korukurssilla, valokuvauskurssilla ja huovutuskurssilla. Valokuvauskurssilla keskityttiin henkilökuvaukseen ja se olikin hyvin mielenkiintoiset pari viikonloppua. Vaan en usko, että kuvani ovat yhtään kehittyneet. Päinvastoin, opin vaan paremmin näkemään vikoja kuvissani.

Korukurssilla hurahdin ihan täysin.. Joten nyt on laatikoissa melkoinen määrä helmiä ja muuta tarviketta. On noita koruja silti tullut tehtyä ihan riittävästi, siis en niitä kaikkia ehdi varmaan ikinä käyttämään. Joululahjoiksikin annoin itsetehtyjä, enemmän koruja ja vähemmän neuleita.

Joten kun ei nyt ole neulekuvia, niin laitetaan pläjäys korukuvia :) Kaikki kuvat on otettu kännykällä ja enimmäkseen vielä talvella eli huonossa keinovalossa. Kaikkia koruja en edes yrittänyt saada kollaasiin, enkä kaikkia koruja ole tullut edes kuvanneeksi.

Ongelmana onkin nyt korujen säilytys. Nykyinen ratkaisu ei oikein toimi..

Tuossa tietenkin roikkuvat vain kaulakorut, korvakorut ja rannekorut lojuvat yhtä tyylikkäästi vanhassa modeemin pahvilaatikossa.

Jotain pientä on sentään neulottukin. Siitä pitsihuivista en koskaan saanut kuvia laitettua viime kesänä, joten laitetaan se nyt viimeinkin esille alla olevassa kollaasissa. Muut työt on valmistuneet viime kesän jälkeen. Osa tietenkin on tähdätty jouluksi.

Ravelryyn olen sentään saanut suurimman osan valmistuneista projekteista kirjattua, muuten en edes muistaisi.. Kaikista ei ole kuvia, tai jos onkin, niin niitä ei löydy mistään. Samassa kollaasissa on myös parin ompeluksen kuvat, koska käväisin ompelukurssilla alkuvuodesta. Valitettavasti en voinut osallistua kuin yhtenä kertana, kun sitten tuli tärkeämpiä asioita hoidettavaksi.

Sillä yhdellä kertaa ehdin ommella yhden trikoopaidan tyttärelle. Kotona kurssin jälkeen ompelin yhden trikoopipon vanhasta Nanson kietaisumekosta, jota en koskaan tullut käyttäneeksi. Kyllä oma ompelukone tuntui ihan surkealta verrattuna niihin kurssilla olleisiin Berninoihin.. Ja saumurikin olisi aivan ihana! :D Vaan ei, ei passaa edes haaveilla, kun kuitenkin taitaa ompeluille olla aika vähän aikaa, ja mahtaisiko innostuskaan riittää kovin pitkään.

Ala-asteella ja yläasteella ompelin tietysti koulussa, mutta myös kotona jonkun verran ja äiti osasi opastaa. Kotoa löytyi ompelukone ja saumuri, koska äiti ompeli välillä hyvinkin paljon. Silloin homma sujui minultakin ihan mallikkaasti, eikä ompelukoneen tai saumurin kanssa ollut ongelmia. Langoitin saumureita usein koulussakin (myös ala-asteella 5. & 6. luokilla), kun muut luokkakaverit eivät sitä osanneet, eikä käsityöopettajakaan joka välissä ehtinyt. No, ala-asteella luokanopettajamme ei itse oikein osannutkaan saumuria käyttää, joten siksikin olin vakioapuri langoittamisessa.

Nykyään en usko, että osaisin saumurin lankoja laittaa, ainakaan ilman kunnon kuvia. Ompelukoneen langoitus onneksi on helppoa, mutta sitten sen tikin saaminen hyväksi.. Ei meinaa onnistua. Syytän edelleen huonoa konettani! Tilaahan tuo ompeluharrastus myös vaatisi. Itse en kuitenkaan jaksa joka välissä kerätä kaikkia tarvikkeita kasaan, joten keittiönpöytää ei voi hommaan varata.

Niinpä olenkin viime aikoina kauheasti kaipaillut itselleni kunnon työhuonetta, missä mahtuisi levittämään koruvärkit yhdelle pöydälle, massailutarvikkeet yhdelle, ompelukoneet yms yhdelle ja sitten olisi vielä vesipiste ja oma alueensa huovutushommille ja ja ja.. Jossain siinä keskellä voisi sitten olla kunnon nojatuoli neulomiseen (ja virkkaamiseen) ja tietysti yksi seinä olisi pelkkää hyllykköä täynnä tarvikkeita ja lankaa!

Mies varmaan huokaa tyytyväisyydestä, kun en ole vielä saanut päähäni osallistua kudontakurssille :D :D

Tosiaan, korukurssilla kokeiltiin myös massailua yhdellä kertaa ja sekin oli tietenkin todella koukuttavaa. Olenkin kotosalla väkertänyt hirvittävän määrän massanappeja ja käyttänytkin niitä sukissa ja mm. kummitytön neuletakissa, josta ei näemmä ollutkaan kuvaa ollenkaan. Myös koruissa olen käyttänyt tekemiäni massanappeja. Lisäksi olen tehnyt massasta muutaman riipuksen, vaikka olen aina ollut todella huono kaikessa muotoilussa. Silti sain aikaan ihan kelpoiset Pikku ilkimykset -riipukset veljenpojille ja kummitytölle dinosaurus-riipuksen. Riipukset laitoin ihan nahkanauhaan.

Niin, että ei tässä nyt ihan laiskana ole oltu, vaikka siltä vielä tätä tekstiä aloittaessani tuntuikin. Päivät kun kuluu tietysti tyttären kanssa touhuillessa, mutta iltaisin on kuitenkin ollut aikaa käsityölle, tyttären mentyä nukkumaan. Paitsi nyt keväällä. Aikaahan toki olisi. Yhtä toukkapussia olen neulonut jo ties kuinka kauan ja puuduttaa. Luulin kaipaavani aivan aivotonta neulottavaa, mutta olenkin puutunut! Nyt yritän saada sen toukkapussin valmiiksi, että voisin aloittaa sen jonkun mielenkiintoisemman ja haastavamman projektin. Kun tosiaan keksisin, mitä se voisi olla. Ehkä jotain ihan turhaa ja ihan vain itselle. Itsekkäästi.

Toivottavasti saan palattua asiaan ennen 2015 toukokuuta. Mä yritän. Ihan tosissani!

Hilijasta ko huopatossutehtaalla..

.. täälä mun blokisa. Niin, tännään on taas semmonen olo, että pittää kirijottaa murteella, ettei aivan unohu täälä eteläsä. :)

Hirviä homma oli ees yrittää muistaa, mitä oon saanu täsä liki nelijän kuukau'en aikana valamiiksi. Olipa vähä pettymyski, ko ei niitä valamiita ees ollu kovin palijua. Vaa eihän tuon tyttären kans pysty yhtään päiväsaikaan kutomaan, ko se tullee samantien lankakerän kimppuun ko mikäki kissanpentu.

Ny viime aikoina oon kutonu Boo Knits:n Out of Darkness -huivia vaalianviheriästä Cascade Heritage Silk -langasta. Helemiäki laitan siihen, mutta toisin ko aikasemmin Shipwreckin kans, nyt en pujotellu helemiä valamiiksi lankaan, vaan ujutan ne silimukan ympärille virkkuukoukulla. On heleppua ja aika näppärästi se jo käy. Vaan nätimmin ne helemet kyllä mun mielestä asettus, jos ne pujottelis siihen lankaan, mutta oli se niin hirviä homma, että en siihen ny ruennu.

Mulla on tällä hetkellä Out of Darkness -huivin lisäksi kesken toinenkin pitsihuivi, nimittäin Emily Ross:n Haruni, ja myös Dropsin ohojeen mukkaan mekko tyttärelle. Siis kolome työtä yhtä aikaa kesken. Eikä ees ahista! Mikä lie tullu..

Tännää justiin luin Ravelrysta, että KYHäilyt (Kesäyön Hullutus) alakaa tänäki vuonna. Melekeen jo ilimottauvuin, mutta aattelin vielä sittenki miettiä. Ko mulla jäi toissavuonnaki nii monta kyhäilyä kesken (ja on yhä kesken). Jokku oon jo purkannukki, ko ei ollu mittään mielenkiintua tehä niitä loppuun.


No mutta, jos sitte kertos mitä on tullu tehtyä täsä eellisen postauksen jäläkeen. Joku huivivimma on näemmä iskeny, ko valamiisakin on kaks huivia.

Ekana tein Wingspan -huivin, jota olikin aika hauska kutua, sopivaa iltasella tv:tä kahtellesa ja aivoja nollatesa.

Lankana Wollmeisen Purea, väriltään WD (We're Different) Guide to galaxy. Halusin käyttää langan mahollisimman tarkkaan loppuun, joten tein usiamman kolomion kuin mitä ohojeesa.

Aivan liian myöhään kevväällä valamistu V-kaula-aukkonen neulemekko Garnstudio DROPS Alaskasta. Se on niin lämmin! Ens syksynä sille varmasti kuitenki tullee käyttyä, että ei se työ hukkaan menny. Tästä piti ensin tulla tunika, mutta se ihte vissiin halus mekoksi, ko pittuutta kerty polovien alapuolelle asti.

Tämän ohoje on omasta päästä, työn eetesä päätin, että teenpä hihat aina-oikiaa ja teenpä V-aukon jne.. Ylhäältä alas kuottu. Aika tylsää oli kyllä tuon palamikon alapuolelta helemaan asti, siksi tää ei varmaan valamistunukkaan kovin joutuin.

Sitte oli taas tekemisen puutetta, ja ko en keksiny mitä käyttövaatetta sitä kuttois, niin otin puikkoille helepolta vaikuttavan pitsihuivin, eli Maggie Magalin Gingko Shoulderette Shawl:n.

Oliki soppelin heleppo meikäläisenki tehä.

Langaksi otin Wollmeisen Lace-Garnia, jonka väri on vyötteesä merkinnällä Versuchskaninchen WD. Grand-mère värin koekaniiniksi sitä veikkaisin. On kyllä niin hyvä väri, että! Justiinsa mun mieleen.

Siinäpä se saldo alakaaki olla, paitsi yhet lapaset vielä. Minimallia, eli tyttärelle kuttoin äkkiä maaliskuun lopulla. Tämmösiin on kyllä netisä tai ainaki Ravelryssa moniaki ohojeita, mutta ossaahan tuommoset tehä ilimanki. En yhtään ny muista, mikä näissä oli lankana, ja ei passaa ny mennä lankahyllyä penkoon, ko tyttö on jo unten mailla ja varmasti herräis, jos meen tuonne koluaan.

Vaikka en ylleensä keskeneräisiä töitä hirviästi villauttele, nii ko tää päivittäminen on nykyään nii harvinaista herkkua, nii pläjäytetään vielä kuvat niistä kolomesta keskeneräsestä tekeleestäki :)

1. Out of Darkness, tää on mulla semmosena ykköskäsityönä. Lankana siis Cascade Heritage Silk. Siemenhelmet Toho 6/0 kirkas sateenkaari.
Kyllä tuohon lankaan 8/0 kokoset siemenhelemetki varmasti menis, mutta ko nuita mulla ny vaan oli tuon värisinä. Ja tuosta helemestä mennee peräti 1,25 kokonen virkkuukoukku läpi, joten on meleko kivutonta nappasta silimukka koukulla helemen läpi.

2. Haruni, lankana BC Garn Jaipur Silk Fino. Niinku näkkyy, mää teen siliää tuon huivin keskiosan, pitsiä tullee vaan reunat. Mulle tuosa Out of Darknessissa on tarpeeksi pitsiä yhelle kertaa.

3. Mekko, lankana Garnstudio DROPS Muskat Soft. Tästä tullee tosi yksinkertanen, mutta lanka on meleko ilosen väristä. Tää ei oo edistyny vielä palijuakaan, ko tää työ lojuu yläkerrasa ja mää ylleensä kuon, ku kahtelen alakerrasa telekkaria. Nii eihän tätä tuu tehtyä. Mutta jahka nuo huivit on valamiit, niin tää mekko varmaan valamistuu äkkiä.

Semmosia tällä kertaa. En sano ennää mittää, että yrittäisin päivittää tätä blogia tihiämpään, ko ei siittä kuitenkaan välttämättä mittään tuu. Vaan mää toivon, että tuosta Out of Darkness -huivista tullee nii hieno, että mun on pakko heti päästä se kuvvaamaan ja laittaan näkyville :)

Lämmintä ja aurinkoista toukokuun loppua!

Muhkea mötkäle ja sen kaverit.

Kuten joskus aiemmin olen jo kirjoitellutkin, minulla riittää kaulahuiveja ja sen semmoisia niin, että eteisen kaappi tursuaa. Aiemmin ostin niille ison korin, mutta se on siirtynyt muihin käyttötarkoituksiin..

Silti päätin, että aivan ehdottomasti tarvitsen uuden kauluri-pipo-lapaset -setin. Päätin tämän siis Menita Outletissa, kun huomasin että siellä oli Manos del Uruguay:n Maxima-lanka alessa. :)

Ostin Maximaa värissä Fire (M6220) kokonaiset 5 vyyhtiä, eli 500g, ettei varmasti lopu kesken, koska päätin tarvitsevani MUHKEAN kaulurin.

Lisäksi kaulurin piti olla edestä kolmionmallinen ja tarpeeksi pitkä (syvä), koska yhdessä villakangastakissani on niin korkea kaula-aukko, että sitä saa suht isollakin kolmiohuivilla viritellä aika kauan "umpeen", ettei takkiin tuule sisälle.

Mallineuleeksi halusin yksinkertaista palmikkoa, ettei juuri tarvitsisi kierroksia laskea. Mutta ihan peruspalmikkoa en kuitenkaan jaksanut tehdä, joten päädyin "medallion cable":en 20 kierroksen korkuisena (eli palmikonkierrot aina 10 krs välein).

Viereisestä kuvasta näkyy, mimmoinen "mötkäle" se kauluri oikein onkaan.

Ja en osaa sanallisesti selittää, miten tuo on tehty, kuvasta sen varmaan näkee. Eli vähän kuin spiraalina ylöspäin, aloituspäästä muodostuu se haluamani ns. kolmion kärki tuohon eteen.

Pipon tein alhaalta ylöspäin. Minulla pipot tahtoo aina karata korvilta, joten tein pipoon lyhennetyin kerroksin vähän lisää korkeutta korvallisille. Tuntuisi toimivan.

Lapaset tein kärjestä aloittaen, muuten ihan peruslapaset. Lapasiin olisi voinut tehdä vähän pidemmät joustimet, mutta kun siinä vaiheessa luulin että saan just ja just sen langan riittämään ilman, että täytyisi keriä myös viides vyyhti..


Vaan ei se kuitenkaan riittänyt, peukaloita varten piti kuitenkin se viides vyyhti keriä kakulle. Halusin sitten käyttää langan pois kokonaan, joten tein vielä toisenkin kaulurin, mutta nyt perinteisemmän mallisen. Kaulurissa on joustinta ja sama palmikkokuvio, että setti sopii yhteen. ;)

Langan sain käytettyä aikalailla kaikki, kun tein kaulurin ylhäältä alas.

Kun sain itselleni lämmikkeet valmiiksi, oli aika kaivaa esiin vaaleanpunaista (värikoodi 17) DROPS Merino Extra Fine -lankaa ja alkaa tehdä pieniä vauvaneuleita hyvän ystävän tyttövauvalle. Nämähän olisi pitänyt saada jo postiinkin, kun nyt ne ehtii käydä kurkkimassa täältä etukäteen.

Eli ystävälle lähtee paketissa hyväksi havaittu Collared pixie ja lisäksi niin lutuiset Oh! Baby Baby Booties:t. Tossut tein kylläkin ohjeesta poiketen pyörönä, varren päälliosaa lukuunottamatta.

Lisäksi tein vielä huivin, jossa ohjeena Martina Behm:n Scallo-Pie. Scallo-Piessa opin vähän uuttakin, kun kuvan perusteella luulin, että tuo simpukkareunus olisi virkattu, mutta se onkin tosiaan neulottu. Kätevää!

Toivottavasti tossut mahtuvat pikkuisen jalkaan, tosi pieniltä ne näyttää.. Oliko meidän tytön jalka muka noin pieni reilu 6kk sitten..??

Vauvaneuleita on kyllä kiva neuloa, kun ne on niin äkkiä valmiita, ja kun ne on yleensä aina niin sööttejä!

Tällä hetkellä työn alla on keltainen neuletakki omalle tytölle. Siitä tuntuu tulevan suuri, mutta eiköhän sille käyttöä ajan myötä tule.

Elvytysyritys l. puolen vuoden pläjäys

Huh, enkö todellakaan ole päivittänyt blogiani yli puoleen vuoteen!!

Aika on mennyt kuin siivillä. Siitä on pitänyt huolen tuo heinäkuussa syntynyt "rinsrenssa", jolle kastemekkoa toukokuussa kudoin. Kastemekko meni monta kertaa uusiksi, lopulta langaksi vaihtui se toukokuussa tilaamani Dropsin Baby Alpaca Silk. Ei sekään nyt ollut kaipaamaani puhtaanvalkoista, mutta ei enää ollut aikaa arpoa uutta lankaa..

Kastemekko valmistui keskiviikkona heinäkuun alussa, ja heti seuraavana aamuna alkoi supistustukset. Vaikutti siltä, että tyttö päättikin varmistaa kastemekon valmistumisen ennen kuin lähti tulemaan maailmaan! Jos olisin sen tiennyt, olisin pakertanut mekon valmiiksi jo pari viikkoa aikaisemmin, sen verran tukalat oltavat alkoi olla sen mahan kanssa. :)

Oikeanpuoleisessa kuvassa mekossa on vielä paikoillaan vaaleanpunainen elämänlanka, siltä varalta, että mekon yläosan joutuisi neulomaan uudestaan. Kastemekko on siis tehty helmaosa ensin ylhäältä alaspäin ja sitten yläosa alhaalta ylöspäin.

Neulominen on jäänyt aika vähiin sen jälkeen. Vaan eihän sitä nyt ihan kokonaan pysty käsitöitä jättämään. Iltaisin varsinkin, kun on vähän omaa aikaa, kädet vaatimalla vaatii tekemistä. Ja aivot.

Rakkaan ystävän elokuussa syntyneelle pojalle neuloin vihreän nutun ja myssyn (ohje: Sweet baby cap). Lankana niissä Garnstudio DROPS Baby Merino, väri 31 (kirkkaanvihreä). Nuttu on omaa suunnittelua, ja kerrankin ihan itte suunniteltu tuotos onnistui näin hyvin. Ystävän kertoman mukaan nuttu ja myssy ovat olleet kovasti käytössä ja tykättyjä.

Kastemekon lisäksi neuloin tyttärelle vaaleanpunaisen mekon (ohje: Eli Baby dress) kastetilaisuuden "virallisen osuuden" jälkeen käytettäväksi. Vaaleanpunaisessa mekossa lankana Garnstudio DROPS Merino Extra Fine, värissä 17 (kirsikanpunainen).

Enkä toki näin joulun allakaan ole aivan toimettomana ollut. Mm. pari paperinarukranssia olen tehnyt, toisen vein juuri viime viikonloppuna anopille. Kyseinen kranssi näkyy kuvassa ylhäällä vasemmalla.

Lisäksi tein lahjapakettiin myös pari pipoa, joista toinen lähti kummitytölle (kuvassa keskellä). Lankana pipoissa Garnstudio DROPS Andes, värit 0100 (valkoinen) ja 3755 (kirsikanpunainen).

Viimeisilläni raskaana pakersin myös toisen Juhannusruusu-maton (pdf). Siinä loppui hieman kude kesken, joten siitä tuli vähän pienempi kuin viime vuonna tekemästäni matosta.

Jotain muitakin pieniä neulomuksia olen saanut valmiiksi, ainakin pari kypärämyssyä tyttärelle.
Niissä käytin ohjeena Collared pixie:ta. Ensimmäisen tein ohjeen mukaan, toiseen tein pidemmän ja istuvamman kauluriosan (se on vähän kuin puseron raglan-yläosa), ja sitä myssyä onkin tullut käytettyä paljon, kun se istuu niin hyvin. Ko. myssykauluri on nyt pesussa, joten siitä en saa kuvaa tähän hätään. Lankana näissä sama kirsikanpunainen DROPS Merino Extra Fine kuin mekossakin. Sitä lankaa on vieläkin jäljellä, joten kirsikanpunaisia vauvaneuleita lienee jatkossakin luvassa :)


Toinen syy neulomisten vähyyteen on siinä, että syksyllä kävin kansalaisopistolla neulakinnaskurssilla ja hurahdin neulaamiseen aivan täysin. Huippukivaa hommaa! Eikä ollenkaan niin vaikeaa, mitä pelkäsin. Olin varma, että tässä imetysdementiassa en todellakaan pysty oppimaan mitään uutta tekniikkaa, mutta aivan yhtäkkiä se alkoikin sujua. Joten neulomisaika kuluikin neulaillen.

Kaikki muut kuvassa näkyvistä töistä on tehty suomeksi 2+2, paitsi ruskea-turkoosit kintaat, jotka on tehty suomeksi 3+3.

Alarivillä violettikirjavat kintaat on tehty Novita Purosta, ja sillä 2+2 tuotti turhan "reikäistä" (ei-tuulenpitävää) neulosta. Nuo ruskea-turkoosit taas ovat Novitan Biancaa, joka on likimain samanpaksuista kuin Puro, ja siksi päätinkin kokeilla, josko 3+3 tekniikalla tulisi tiiviimpää. Tuli. Näistä ei varmasti tuule läpi! Nuo Purosta tehdyt kintaat harjasin sisäpuolelta pörröisiksi, ja siten ne ainakin vaikuttivat lämpimämmiltä, joten toivottavasti niissä näpit tarkenee.

Harmaat kintaat ja punaiset tossut ovat Novita Huopasta. Näissäkin 2+2 tuotti tiivistä neulosta.

Violetit kintaat (vasemmalla ylhäällä) on Dropsin Eskimoa. Se oli jo melkein turhankin paksua lankaa neulaamiseen, mutta nämäkin kintaat ovat taatusti tiiviit.

Neulattu pipo oli vain kokeilu, eikä varmasti tule päätymään käyttöön.. Ainakaan minulle. Jos joku sen haluaa, saa! Siinä lankana Novita Isoveli.

Vasemmalla alhaalla ovat ensimmäiset kintaat, jotka tein kurssin aikana. Näissä on lankana Cascade 220. Sekin oli vähän turhan ohutta lankaa suomeksi 2+2 neulaten, 3+3 olisi sopinut paremmin niin kintaista olisi tullut tiiviimmät. Mutta kun nämä tosiaan olivat ensimmäiset kintaat ja vielä harjoittelua, ei tullut mieleenkään kokeilla vielä mitään muuta kuin 2+2 suomeksi. ;) Näitä kintaita sitten huovutin sisäpuolelta, vähän turhankin voimakkaasti, kun hieno pinta meinasi huopua "hukkaan".
Miehelle tein myöhemmin kintaat tuosta samasta langasta, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvaa, kun mies on jemmannut kintaansa jonnekin.

Pitäisi varmaan muistaa ilmoittaa kintailla lahjotuille, että ne kintaat huopuu.. Tai sitten kohta meidän tyttö saa paluupostissa paljon pieniä vauvankintaita :) :)

Että semmoinen pläjäys reilulta puolelta vuodelta.
Jatkossa pitäisi yrittää päivittää blogia vähän tiuhempaan!
Ehkä se onkin uudenvuodenlupaukseni..
Mutta ensin vietetään joulua ja suklaaähkyä.

Tunnelmallista Joulua!

Purkuhommia enimmäkseen

Huhtikuun ja toukokuun olen enimmäkseen vain purkanut. Tietysti täytyy saman verran kutoakin, kuin voi purkaa.. Eli puikot on heiluneet, mutta valmista ei ole juurikaan tullut.

Ensin aloitin ja purin Still light tunic:ia, kun en ollut tyytyväinen käsialaani. Nyt alku näyttää jo ihan hyväksyttävältä, mutta tunika odottaa silti neulekorissa, koska siirryin kutomaan ja purkamaan kastemekkoa kesävauvalle.

Kastemekon mallineuleen etsimisessä meni kauan. En löytänyt valmiina sellaista kastemekkoa, jonka haluaisin tehdä, mutta en kuitenkaan usko osaavani suunnitella haluamaani pitsineuletta mekon helmaan, joten valmis mallineule täytyi löytää.

Nyt kun olen päättänyt mallineuleen mekon helmaan, langan löytämisestä on tullut haaste. Lähinnä ongelmia on löytää puhtaanvalkoista lankaa! No, puuvillalangoista sitä kyllä löytyy, mutta kun olisin halunnut jotain juhlavampaa, mahdollisesti jotain, missä olisi silkkiä. Netistä olen onnistunut tähän asti tilaamaan vain kellertäviä valkoisia. Sinänsä kivoja lankoja, mutta..

Viimeisin kastemekko-yritelmä oli meneillään Novita Tennesseestä, jota pidin jo ostaessani liian paksuna, mutta siinä vaiheessa olin epätoivoinen.. Kotiväki olisi ollut ehkä sopivamman paksuista, mutta tuntuu niin kovalta langalta vauvan vaatteeseen, vaikka toki kastemekkoa ei pitkään päällä pidetäkään. Joka tapauksessa, kudoin kastemekkoa Tennesseestä aika pitkälle ja totesin, että on se lanka liian paksua. Purkuun meni taas.

Seuraavaan kokeiluun tilasin Dropsin Baby Alpaca Silkiä, kun se sattui olemaan Drops Supersalessakin sopivasti. Saa nähdä, onko sekään tarpeeksi valkoista, tai muuten sopivaa.

Toukokuun puolivälissä piti kuitenkin ottaa yksi välityö jatkuvan purkamisen keskelle, ja hyvä niin, onhan se mukava saada välillä jotain valmiiksikin.

Kummityttö täytti siis 2 vuotta, joten kudoin hänelle kesämekon, ohjeena Inna Aleksandrovan Elenka (rav). Tein mekolle kaveriksi myös kesähatun, samaa daisy-mallineuletta kuin mekossakin, muuten omalla ohjeella.

Lankana Garnstudio Drops Muskat, virkatut osat Novita Tennesseetä. Mielestäni mekko on luonnossa vähän vaaleampi kuin miltä se näyttää viereisessä kuvassa.

Langan menekistä ei ole tietoa, kun en muistanut punnita ja mekko matkasi jo kummitytölle Keski-Pohjanmaalle.

Kastemekon uusia lankoja odotellessani olen kutonut itselleni kesätoppia, jonka olen aloittanut jo kauan sitten, ja välillä unohtanut aivan täysin. Löysin sen sattumalta vaatehuoneesta yhdestä pahvilaatikosta, miksi lie olen sen alunperin sinne edes tunkenut.

Jostain syystä tällä hetkellä enemmän kuitenkin tekisi mieli virkata ja vielä enemmän ommella. Tulinkin tähän koneelle etsimään erilaisten pussukoiden ompeluohjeita, mutta hairahduin bloggaamaan pitkästä aikaa. Ehkä ensi postauksessa onkin jotain ompeluksia, vaikka yleensä ne ovat kyllä sen näköisiä, että ei niitä kehtaa esitellä :)

Pitsihuivi-innostus

Tilaamani KnitPro Cubicsit saapuivat heti maaliskuun alussa. Tilasin kahdet vaihtopäät, 4.0 mm ja 5.0 mm. Ensimmäisten kokeilujen perusteella tykkään todella paljon! Vähän moitittavaakin kyllä on: toisen 5.0 mm -puikossa oli ilmeisesti liian lyhyt kierre siinä, mihin kaapeli ruuvataan kiinni. Eli puikon ja kaapelin väliin jäi millin rako. No, olisin varmaan saanut uuden tilalle, mutta mokoma puikko napsahti poikki, kun yritin väkisin saada sitä kierrettyä paikoilleen. Joka tapauksessa niin tyytyväinen olen näihin, että olen aikeissa hommata KnitPron Cubicseja myös ohuempina. Valitettavasti alle 4.0 mm kokoisina ei saa vaihtopäitä, ainoastaan kiinteinä pyöröinä.

Itse tykkään käyttää "itse-kasattavia" pyöröjä sen takia, että pyörökappaleita (sukat, villapuserot, pipot..) neuloessani käytän vasempana päänä pienempää puikkoa kuin oikealla. Tämä siksi, että kun vasen puikko on ohuempi kuin oikea, silmukat luistavat todella hyvin kaapelilta puikolle. Varsinkin tiukalla käsialalla tämän hyödyn todellakin huomaa. Tämä tapa ei tietenkään toimi tasona neulottaessa, ts. itse en ainakaan jaksa vaihtaa puikon päitä joka kierroksen jälkeen.

Tässä kuussa on ollut hyvä into päällä ja olen saanut jo ihmeesti valmistakin. Heti kuun alussa valmistui uusi pipo miehelle.

Ohjeena yksinkertainen, mutta kiva Shilling (rav). Lankana Cascade 220 Heathers, väri 8013.
Lankaa pipoon kului n. 65g.

Pipoa kutoessani käytin näitä uusia Cubicseja ja ainakin tuntui siltä, että käsiala pysyi helpommin tasaisena.

Piposta tuli ilmeisesti aika hyvä, mies ainakin otti sen käyttöön ja hylkäsi viimeinkin karmaisevan vanhan harmaan villapiponsa. Sekin pipo oli kyllä minun käsialaani, joten pitäisi kai olla tyytyväinen, kun mies on sitä niin ahkerasti käyttänyt :)

Pipo oli niin nopea tehdä, että sitten piti taas alkaa pähkäillä uutta tekemistä. Ravelrya tapani mukaan selailin ja yhtäkkiä iski aivan pakko tehdä Shipwreck shawl.

Langaksi valitsin Wollmeise Lace-Garn, väri Stella polaris.
Lankaa kului n. 200g ja 6/0 siemenhelmiä 160g. 

Aloitin huivin parikin kertaa, ensin liian isoilla puikoilla ja sitten liian pienillä. En ole WM Lace-Garnia ennen neulonut,  joten siksikin puikkojen kokoa piti vähän hakea. Oikea koko oli sitten siitä kahden ensimmäisen kokeilun välistä, eli päädyin kokoon 3,5 mm.

Olin varma, että tätä huivia neulon ainakin seuraavat pari kuukautta, mutta huivi olikin helppo ja aikaa kului vajaa pari viikkoa.

Madeira-kuvioon, osiossa 6, tein rivit 30 ja 31 NurseRatchknitin muokkausten mukaan. En kokeillutkaan tehdä ko. rivejä ohjeen mukaan, vaan luotin suoraan muiden räveltäjien mielipiteisiin ja kokemuksiin.

Yli puolet ajasta kului kuitenkin osiossa 7, joka oli pelkkää langankiertoa ja 2-oikein-yhteen.. Ja aina helmi sinne tänne langankierrolle. Ensiksi aioin tehdä huivin ilman helmiä, kun en ole koskaan helmiä missään työssä käyttänyt. Vaan sitten olinkin jo nettikaupoissa helmiä tutkimassa ja tilaamassa!

Oli vähän ongelmia arvioida, kuinka tiheään niitä helmiä voisi laittaa, että eivät loppuisi aivan kesken. Niitä onkin nyt välillä hyvin tiheässä ja sitten piti alkaa harventamaan. Mutta eipä se niin haittaa, ihan hyvä näin ensimmäiseksi harjoitukseksi.

Helmien lisäyksen tein ohjeen mukaan, eli siirsin helmet ensin neulottavalle langalle. Kaikkia ei tietenkään voinut kerralla laittaa, mutta kuitenkin melkoinen määrä, ettei lankaa tarvitsisi kovin usein katkaista helmien lisäämistä varten. Vaikka helmet olivat peräti 6/0 kokoisia, niin ei ne siinä langalla itsestään eteenpäin liukuneet.. Välillä kun katsoimme miehen kanssa yhdessä TV:tä, mies toimi helmien siirtelijänä, että minä pystyin rauhassa neulomaan. Harmi kyllä, miestä ei kiinnostanut olla koko aikaa helmiapurina!

Luin kyllä monestakin ohjeesta, että helmet voisi laittaa yksitellen esim. pienellä virkkuukoukulla, mutta silloin niitä ei olisi saanut samalla tavalla langankiertoon, ja ajattelin että ne näyttäisivät kuitenkin paremmalta, kun ovat ikäänkuin "vapaana" siinä langankierrossa.

Silti, seuraavalla kerralla kun laitan helmiä johonkin neuletyöhön, aion kokeilla virkkuukoukku-menetelmällä, koska se helmien siirtely langalla eteenpäin ei nyt vaan ollut sitä kaikkein inspiroivinta hommaa.

Pitsihuivi-innostus ei ole vielä laantunut, vaan kerin jo 2 x 50g Jaipur Silk Finoa ja tuumailen, josko ottaisi seuraavaksi puikoille Gail:n tai Spring Leaves:n. Sinänsä järjetöntä, koska en tälle Shipwreck-huivillekaan tiedä mitään käyttöä. Tulipahan tehtyä :)

Varastolangoista valmistuneita

Olen yrittänyt neuloa pois lankoja omasta varastosta, kun ei ole enää oikein tilaa uusille aarteille.. Onneksi en tiedä kilomääriä, en ole jaksanut alkaa kaikkia kirjaamaan Ravelryynkaan. Välillä yritän lisätä Ravelryyn edes uudet ostokset, mutta aika usein sekin jää..

Keeppi Noro Yuzen -langasta valmistui jo helmikuun alkupuolella, mutta kuvien ottaminen ei taaskaan yhtään inspiroinut. Nyt oli vielä lisäsyynä se, että minun "studiossa" oli uusi suihkukaappi palasina asennusta odottamassa. Onneksi suihkukaappi nyt jo sentään on asennettuna kylppärissä!

Keepin ohje on omasta päästä, joten pari purkamiskertaa se vaati ennenkuin sain lisäysten määrän ja välin sellaiseksi, että keeppi istuu mukavasti hartioilla.

Ohjehan on hyvin yksinkertainen: kuuden silmukan peruspalmikkoa, välissä nurjaa, jossa tietyin kerrosvälein aina yhden silmukan lisäys.

Onneksi en sitten tehnytkään mitään monimutkaisempaa palmikkoa, kun ei tuo yksinkertainenkaan tahdo tuosta langasta oikein erottua, kuten ylläolevasta kuvasta näkee.

Lankana keepissä siis Noro Yuzen, väri #5. Lankaa kului noin 350g.

Lankaa oli varastossa peräti 8 kerää, joten siitä riitti myös ranteenlämmittimiin, joissa jatkuu sama palmikko kuin keepissä.

Tietenkin pari nöttöstä lankaa jäikin vielä, mutta ne menevät muiden nöttöstön joukkoon odottamaan käyttötarkoitusta.

Näiden lämmittimien jälkeen tein viimeinkin valmiiksi veljenpoikien lapaset. Niissä molemmissa lankana Novita 7 veljestä, värit musta (099) ja vihreä (322). Kuvissa värit eivät kyllä toistu oikein. Sen siitä taas sai, kun ei jaksanut säätää valkotasapainoa..

Oli kyllä jotenkin työlästä kutoa näin pieniä lapasia, varsinkin tuon peukalon kutominen magic loopilla oli aika takkuisaa, meni enemmän aikaa kaapelin kiskomiseen kuin itse neulomiseen.
Mutta kun ei omista tarpeeksi paksuja sukkapuikkoja.. Tai omistaa, mutta ne on jossain jemmassa, olleet jo vuosia poissa käytöstä, kuten kaikki pitkät puikotkin. Pyöröpuikoilla kun pärjää likimain aina.

Seiskaveikkaahan jäi tietenkin vaikka kuinka paljon noiden lapasten jälkeen, joten tein pojille myös pipot Wurm-idealla.

Eikä se seiskaveikka siihen loppunut, mutta ei enää keksinyt siitä mitään järkevää tekemistä, joten vajaat kerät saavat jäädä marinoitumaan.

Vaikka varastossa olisi vielä paljonkin vähentämisen varaa, tuli sitten tilattua uuttakin lankaa viime viikolla. Kahdestakin paikkaa, mutta kumpikaan paketti ei ole vielä saapunut postiin, joten uusista lanka-aarteista sitten joskus myöhemmin. Tilasin myös parit KnitPro Cubics -irtopäät testiin.

Olen aikaisemmin kokeillut Kollage Yarns'n neliöpyöröjä, mutta niissä en ollut ollenkaan tyytyväinen kaapelin kiinnityskohtiin; silmukat tökkäsivät jatkuvasti siihen, kun niiden olisi pitänyt siirtyä kaapelilta puikolle. Suht lyhyen käytön jälkeen kaapeli myös irtosi toisesta puikko-osasta, eikä sitä saanut liimaamalla pysymään kiinni. Puristamalla sen sai pysymään, mutta kaupan päälle tuli myös röpöjäljet pihdeistä :) Kun en niistä puikoista tykännyt muutenkaan silmukoiden jumittelun takia, niin en viitsinyt enää yrittääkään saada niistä neulontakelpoisia. Jospa nyt sitten Cubicseilla saisi paremmin tuntumaa, miten neliöpuikoilla neulominen sujuu; rasittuuko kädet vähemmän ja tasoittuuko käsiala..

Ja taas pitäisi keksiä uusi projekti, mutta kun ei tartte mitään! No, onneksi on yksi isompi projekti, jota voi alkaa ainakin suunnitella. Kesäksi se pitäisi saada valmiiksi, eli aikaa on vielä hyvin. Vaan kun se joulukin yllättää joka vuosi, niin sama vaara piilee tässäkin..

Hiljainen neule-elämä

Lokakuussa oli vielä hyvä kutomisinto päällä. Ilmoittauduin Lapaskuuhunkin mukaan, tarkoituksena oli saada useat lapaset valmiiksi marraskuun aikana.

Sitten elämä heitti taas lumipallon päin pläsiä. Kutomisintokin siinä meni.

Viime postauksessa valmistuneet Circle socksit olivat lähdössä isälle isänpäivälahjaksi, kun ajattelin että niille olisi varmasti käyttöä jo ennen joulua. Sukat jäivät minulle, kun isä nukkui pois kolme päivää ennen isänpäivää. Isä oli vasta 60-vuotias, eikä me oltu ollenkaan valmiita luopumaan hänestä vielä. Sairaus vei hänet niin äkkiä. Vaikka arki vie eteenpäin, ei paljoa tarvitse raapaista, kun suru on pinnassa yhtä raakana kuin ensihetkinä. Elämä jatkuu, mutta ikävä on varmaan ikuinen.

Sain lapaskuun aikana valmiiksi kahdet kirjoneulelapaset, kummatkin Eeva Haaviston kirjasta Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia. En vaan jaksanut raportoida mitään minnekään, saati ottaa kuvia lapasista.

En tiedä, mistä sain päähäni alkaa kutoa kirjoneulelapasia, koska kuten olen varmaan ennenkin todennut, en erityisemmin pidä kirjoneuleen kutomisesta. Ehkä siksi, kun se on minulle niin haastavaa; saan langat solmuun, ja langanvaihdot ovat rumia, aina jostain kiristää ja jostain on liian löysää jne.. Mutta näitä kutoessa oli  hauska seurata kuvion muodostumista, ja ihan salaa pidin kirjoneuleen kutomisesta. Kun nyt kirjoitan, että mitään kirjoneulepuseroa en kuitenkaan ala ikinä kutomaan, niin varmaan ensi vuonna tähän aikaan esittelen sellaista :)

Kummassakin lapasessa kuvio jää kärjessä vähän kesken. Pakko oli tehdä näin, muuten lapasista olisi tullut aivan liian pitkät. Varmaan käyttämäni Nalle-lanka oli hieman paksumpaa kuin mille ohjeet on suunniteltu. Molemmat lapaset ovat lähteneet lahjoina eteenpäin, sain niistä hätäiset kuvat otettua ennen paketointia.

Ensimmäisenä valmistuivat Jalasjärvi-lapaset, malli no 81.

Seuraavaksi, erittäin hitaasti valmistuivat Rovaniemi-lapaset, malli no 89.

Lapasten jälkeen otin työn alle kesältä jääneitä kyhäilyjä.. Onneksi niitä oli aika monta, koska käsille piti saada välillä tekemistä, mutta en tosiaan olisi jaksanut keksiä mitään uutta projektia.

Joulukuussa sain valmiiksi KYH-7:n eli pitsipoolon (#58 Novita Talvi 2010), josta tuli ohjeesta poiketen lyhythihainen, kun lanka (Rowan Cocoon 00813 Seascape) ei riittänytkään pidempiin hihoihin.

En ole käyttänyt tätä kertaakaan, ja syykin olisi ilmeinen, jos olisin laittanut tähän kuvan sivuprofiilista.. :) Lämmin kyllä ja mukava päällä, mitä olen sitä kotona sovittanut.

En enää muista, montako kerää minulla oli tätä lankaa, mutta kaikki ne hupenivat tähän pooloon. Lankaa kului mielestäni yllättävän paljon. Mallineule oli helppo oppia ulkoa ja pidän puserosta itsessään aika paljon.

Seuraavaksi, tammikuun puolivälissä valmistui KYH-20, Teddy-torkkupeitto, josta en viitsinyt ottaa edes kuvaa, niin tylsän näköinen se on. Lankaa sain siihen kulutettua noin 800g, peitto on neliö ja sivun pituus on reilut 150 cm. Tylsyydestä huolimatta peitto on lämmin ja pehmeä, joten sille on näin talvella käyttöä.

Samoihin aikoihin torkkupeiton kanssa valmistui myös KYH-12:na aloitettu Saroyan-huivi (rav).
Lankana Noro Kureyon S188, jota kului n. 1,05 kerää.

Lanka on minusta todella kauniin väristä, ja jääneestä 0,95 kerästä täytyy tehdä jotain muuta ihanaa.

Pidän tästä huivistakin aika paljon, mutta aika paljon häiritsee tuo yläreunan aina-oikea reunus, joka huivissani rullautuu todella pahasti. Pingotus ei auttanut siihen mitään, eikä myöskään silitysraudalla "prässäys".

KYH-5:ia eli säärystimiä jatkoin tammikuun alussa palan matkaa, mutta en tykännyt kädenjäljestäni yhtään, joten purin ne kokonaan enkä aio aloittaa alusta. Malli sinänsä olisi ihan jees, mutta jostain toisesta väristä ja toisesta langasta.

Lisäksi olen kutonut lapasia veljenpojille, mutta ne eivät ole valmistuneet. Toinen kaksospojista on tilannut myös rakkaalle Nallelleen housut ja sukat, kun Nallea kuulemma palelee. Yhden villaliivin ja kaulahuivin olen Nallelle syksyn aikana jo tilauksesta neulonutkin, mutta Nallella on edelleen vilu.

Tiedän kyllä, että jotain muutakin olen tässä lokakuun lopun jälkeen puikoilla pyöritellyt, mutta en yhtään muista mitä! Varmaan olisi pitänyt penkoa eteisessä oleva kori tarkemmin. Niin, minulla on nyt sellainen todellakin ISO kori eteisessä huiveille, lapasille yms. Kori on pursuavan täynnä ja sieltä ei koskaan löydä mitään, joten otan aamulla aina ne samat lapaset, saman pipon ja saman huivin siitä korin päältä. Se kori on nimittäin niin iso ja niin täynnä, että sieltä löytää jotain tiettyä vain kumoamalla koko sisällön lattialle..

Toissapäivänä aloitin itselleni jonkinlaista keeppiä Noro Yuzenista. Eilen purin sen kokonaan ja aloitin alusta, mutta senkin ehdin purkaa jo eilisillan aikana. Tänään alusta.

Sukkasadot on ny kerätty

Kuudennet ja viimeiset satosukat valmistuivat eilen.

Niissä ohjeena on Circle socks (rav), josta tosin käytin vain tuota varren mallineuletta. Muuten kudoin sukat varpaista ylöspäin, koska se tapa on alkanut tuntua itselle kaikkein parhaalta.
Vaikka nämä sukat ovatkin menossa isälle tai veljelle, ja siis ovat itselleni selvästi isot, silti mallasin näitä omiin jalkoihini kutomisen edistyessä. Kannatti mallailla, koska viime viikolla toinen veljeni sovitti näitä ja totesi niiden olevan just hyvän kokoiset. Veljilläni ja isälläni on kaikilla likimain samankokoinen jalka, mikä on varsin kätevää näin pukinkonttiin tehdessä :)

Lankana näissä sukissa on Zitron Trekking Hand Art, väri Kiruna 515. 

Lankaa kului n. 80g. Sukkien koko on 41/42. 

Näissä kokeilin uudestaan sitä tomaattikantapäätä, kuten edellisessä postauksessa tuumailin.

Sain ottaa kantapään uusiksi kolme kertaa, mutta sitten siitä viimein tuli aika hyvä. Ensimmäisellä kantapääyrityksellä ehdin tehdä vain muutaman lyhennetyn kerroksen, kun tajusin, että olin aloittanut kantapään liian myöhään, sukasta olisi tullut pituudelta ainakin kokoa 46..

Toisella yrityksellä otin kantapäähän taas 2/3 silmukoista ja tein lyhennettyjä kerroksia, kunnes keskellä oli silmukoita jäljellä tuuman verran, niinkuin video-ohje opastaa. Tein näin kaksi lohkoa ja sovitin -- ei istunut, ei yhtään.

Kolmannella l. viimeisellä yrityksellä otin kantapäähän muutaman silmukan vähemmän ja lisäksi tein lyhennettyjä kerroksia kaksi vähemmän (eli keskelle jäi nyt silmukoita yli tuuman leveydeltä).
Tein kaksi kokonaista lohkoa ja (ehkä jopa alle) puolikkaan. En tiedä, miten semmoinen puolikas lohko oikeasti pitäisi tehdä, mutta tulipahan jotenkin väkerrettyä.

Harmi kyllä sukat olivat vielä keskeneräiset, kun veljeni näitä sovitti, niin jouduin kuvaamaan valmiit sukat omissa jaloissani. Sain sentään yhden kokokuvan, missä sukankärkikin pysyi likimain sen näköisenä kuin siellä olisi varpaat täytteenä ;)

Mallineule on yksinkertainen, mutta tuntuu hyvältä ja sopivan tykyltä jalassa ja mielestäni myös näyttää hauskalta. Eli olen näihin sukkiin varsin tyytyväinen. Sukan väri on taas se, mikä vähän mietityttää. Että suostuukohan isä tai veli edes pitämään tämän värisiä sukkia. Itsekin toisaalta tykkään väreistä aika paljonkin, mutta välillä kutoessa silti pisti miettimään, miten ihmeessä olen moista sotkuvärilankaa mennyt ostamaan.

Marraskuu olisi sitten lapaskuu ja ilmoittauduinkin juuri mukaan.. En saanut tässä sukkasadossa tehtyä juurikaan niitä sukkia, mitä alunperin aioin. Joihinkin ei löytynyt sopivaa lankaa varastostani. Uutta sukkalankaa en halunnut hankkia, kun vanhojakin riittää. Eli satoilu menikin niinpäin, että hain lankoihin sopivia malleja. Vaan nyt on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua miettiä jotain muuta kuin kantapäitä. Esim. peukalokiiloja! :D

Huonoksi uhkaa jäädä..

.. meikäläisen sukkasato nimittäin!

Minulla on taas oikea ranne kipuillut niin, että en uskalla kutoa niin tiiviisti kuin haluaisin. Kipu ei tunnu koko ajan kutoessa, mutta pienikin tietynlainen ranteen kääntöliike voi olla tuskallinen. Jostain syystä esim. purkaminen on kivuliasta. Henkisesti se on toki aina sitä :) mutta nyt purkaminen tuntuu häijyltä ihan fyysisesti.

Ja palmikonkiertoja tehdessä tapahtuu myös jonkinlainen ranneliike, joka sattuu niin maan.. kipeästi. Joten eipä kai ihmekään, että näissä sukissa kului hieman aikaa..

Ohjeena Taina Anttilan Paraphernalia (rav).
Lankana Cascade Heritage väri 5604, jota kului 70g. 
Sukkien koko 37/38.

Tykkään mallista tosi paljon ja olen melko tyytyväinen näihin omiinkin. Vaan kyllä taas taistelin löysien ensimmäisten oikeiden silmukoiden kanssa tuossa 3o1n-joustinneuleessa. Sukat kokivat kaksi kertaa purkutuomion palmikoiden alkuun, kun muutaman sentin tehtyäni pääsin taas näkemään, että en taaskaan saanut niitä 1. oikeita pysymään tiiviinä tai edes silmukan näköisinä.

Ravelryssa on aiheesta keskusteltu, samoin Ihan Itse -palstalla ja kaikkia löytämiäni vinkkejä kokeilin, mutta täydellistä ratkaisua en - taaskaan - löytänyt. 

Silmukan kutominen kiertäen toki auttaa, mutta kun silmukoista tulee silloin niin selvästi erinäköisiä, niin näissä sukissa en halunnut käyttää sitä tapaa. Lisäksi, olisi vaan ihan kiva oppia kutomaan tasaista jälkeä. Onhan tässä jo kuitenkin liki parikymmentä vuotta harjoiteltu.. Toisaalta käsialahan se on neulekäsialakin, jokaisella omansa.. Ja eipä sen tartte miltään koneneuleelta näyttääkään.. ja seli seli.. ;)

Jonkinlaiseen siedettävään tulokseen pääsin kutomalla nurjat "combined method":n mukaan ja sitten kutomalla 1. oikean normaalilla kireydellä ja kaksi seuraavaa kokonaan kiristämättä. Valitettavasti se langankireyden säätely etusormella on niin automaattinen liike, että jossain vaiheessa unohdin jättää peruskiristyksen tekemättä niille 2. ja 3. oikealle ja se kyllä sitten näkyy. En mielestäni kudo tiukkaa, vaan tarkoittamani peruskiristys on vain sellainen kevyt "löysät pois"-veto, niin että silmukka asettuu puikon ympärille.

Olipahan taas selitystä.

Seuraavaksi tein itselleni paksut kotisukat vajaista Novita Isoveli -keristä, luonnonvalkoista ja tummanharmaata.
Yhteensä lankaa kului n. 80g.
Koko 37.

Näissä kokeilin tomaattikantapäätä, mutta vain kahdella "lohkolla", kun kolmas lohko oli liikaa, jäi omituisesti pullottamaan koko kantapää.

Eli nämäkin sukat jouduin osittain purkamaan. Samalla otin kantapään kokonaan uusiksi pienemmillä puikoilla, koska ekalla yrityksellä kantapää oli selvästi harvempaa kuin muu sukka.

Ohuemmilla puikoilla tehden se kolmaskin lohko olisi voinut olla tarpeen, mutta jäi kokeilematta. Pääasia nyt olikin vain kokeilla sitä tomaattikantapäätä tekniikkana. Täytyy kyllä vielä kokeilla ohuemmalla langalla, näissä sukissa tuo kantapää ei oikein istu. Taisin aloittaakin sen liian aikaisin.

Aioin tehdä enemmänkin raitoja tummanharmaalla, mutta tässä näinkin helpossa työssä tuli ilmi taas yksi heikkous neuleosaamisessani. Jo toinen tässä postauksessa ilmi tullut heikkous. *Huoh* :)

Nimittäin, en osaa tehdä värinvaihtoja siististi. Kierränpä niitä lankoja miten päin vaan värin vaihtumiskohdassa, niin ruma tulee. Jos jätän kiertämättä, tulee reikä. On se nyt kumma, kun ei osaa tehdä edes raitoja pyörönä. Näissä sukissa tein vaihdot jalkapohjassa, ettei näy.

Lisäksi meni hermot, kun tein näitä kahta yhtäaikaa magic loopilla ja raita-vaiheessa langat olivat heti sotkussa keskenään. Siis kolmas heikkous: huonot hermot.

Taitaa olla parempi lopettaa tämä postaus ennenkuin heikkouksia löytyy lisää :)

/Neulemaakari

PS. Seuraavat sukat on työn alla, ne ovat Circle socks. Ohjeesta poiketen neulon nekin varpaista ylöspäin. Ehkä näissä kokeilen sitä tomato heelia uudestaan.

Ihtelle tai lahjaksi

En sitten tohtinutkaan ottaa mitään vaikeaa ohjetta, aattelin että jää sukat pian kokonaan kutomatta.

Olikin tosi vaikea löytää sopiva ohje ja malli, niin että minulta vielä löytyisi sopivaa lankaakin. Olen jostain syystä ostellut sukkalankoja enimmäkseen pätkävärjättyinä ja joitakin varsin kirjavissa väreissä, ja tuntuu että niistä ei sitten mitkään kuviot oikein erotu edukseen. Tai siis että kaikki se nähty vaiva katoaa sinne värikirjon sekaan.

Ohjevalinta kolmansiksi satosukiksi oli
Wendy J. Johnsonin Rivulets Socks (rav) (pdf).
Langaksi valitsin Drops Fabelin värissä 330p.
Langanmenekki 60g.
Sukan koko n. 38.

Mallineule jäi päähän nopeasti, joten näitä pystyi neulomaan jopa skype-treffien aikana, vaikka rakkaiden ystävien kanssa rupatellessa tuppaa tulemaan niin paljon hyvää juttua ja remakkaa naurua, että kutimeen keskittyminen herpaantuu :)

Neljännet sukat pitäisi päästä jo aloittamaan. Malli on vielä valitsematta, on varmaan liikaa hyviä vaihtoehtoja. Tähän sukkien kutomiseen taitaa jotenkin jäädä koukkuun. Tosin välillä mieltä kaihertaa se yksi KYHäilynä aloitettu villapusero, sen haluaisin saada valmiiksi ennen pakkasia.

Jättijalat (ne kuvista tutut) tepsuttaa nyt alakertaan uutta lankakerää ja sukkaohjetta valitsemaan.