Perusohjeena käytin mallia nro 68 Novita syksy 2009 -lehdestä. Hyvin yksinkertainen ja helppo malli, ja ehkä sen takia se olikin välillä vähän puuduttava neuloa. Mutta ystävän syntymäpäivä lähestyi, joten ei auttanut muu kuin tikuttaa menemään! Ystävä sai pakettinsa juuri oikeana päivänä, ja tuntui olevan lahjasta mielissään ja ilahtunut, mikä olikin kaikkein tärkeintä. Kuva unohtui ottaa, koska neulomus piti saada kiireesti pakettiin ja postiin. Ehkä saan ystäväni suostuteltua ottamaan siitä kuvan itsensä yllä, niin voin myöhemmin lisätä kuvan tänne.
Itse pidän kovasti Novita Malibusta, harmi että sitä ei valmisteta enää. Onneksi hamstrasin sitä parin kesäneuleellisen verran silloin, kun sitä vielä kaupoista helposti löytyi. Kivaa pinkkiä on jäljellä, mutta se joutunee marinoitumaan ensi kevääseen, sillä olen jo talvineule-moodissa.
Minä olen aito vilukissa, pidän paksuja neuleita syksystä pitkälle kevääseen. Etenkin työpaikalla palelen herkästi, kai tehokkaan ilmastoinnin takia. Stressaavinkaan työpäivä ei tunnu aivan niin pahalta, kun on kunnon pehmeä, muhkea, lämmin villapusero päällä. Sen sylissä on turvallista, se suojaa ja suojelee.
Oli vielä liki helteiset kelit, kun huomasin Dropsin uudet syksy/talvi malliston tulleen ja niiden joukossa ohjeen 117-21. Sehän oli sitten aloitettava heti eikä hetken päästä. Vaikka käyttöähän sille ei ihan hetkeen ole, en minäkään nyt niin viluinen ole.. Ohje on Drops Eskimolle ja samaista lankaa löytyi omasta hyllystä.Lankaa kului noin 900g, väri 20 / luumu.
Vaikka pidänkin kesästä, niin kyllä taas tuntuu mukavalta, kun illat pimenee.. Syysmyrskytkin, aah! Saa sytyttää tulet takkaan, polttaa kynttilöitä, kietoutua vilttiin ja kutoa..
Tänään olen sairaslomalla kotona. Onneksi mikään ei viittaa H1N1:een, vaan ihan tavalliselta flunssalta tämä ainakin vielä tuntuu. Kotona on todella tylsää, kun on kipeä. Kutominenkaan ei oikein suju, kun on koko kroppa tukossa.
Minulla olisi kyllä juuri tekeillä sukat Drops Fabelista. Ensimmäinen sukka on melkein valmis, varresta vähän vielä uupuu. Se onkin ensimmäinen sukka, jonka olen neulonut kärjestä aloittaen ja tiimalasikantapäällä, Ullan ohjeiden mukaan.
Tiimalasikantapäätä olen kyllä kokeillut kerran aikaisemminkin, ja niin silloin, kun nytkin olen törmännyt ärsyttävään pikku ongelmaan, eli sukkaan jää reiät tiimalasikantapään laidoille. Fabel-sukkaa purin monta kertaa, yritin kunnon kiristelyä ja silmukoiden poimimista reikäkohdata, mutta eipä auttanut. Annoin sitten olla ja päätin ommella reiät umpeen, sukathan jäävät minulle itselleni varpaita lämmittämään. Ehkä pitää kokeilla toiseen sukkaan wrap&turn -menetelmää. Vai olisiko kellään mitään vinkkejä antaa?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti