Lopultakin hetki aikaa

Kummasti se aika on vaan kulunut, ja blogi on jäänyt heti alkuunsa vaille huomiota.. Mutta josko nyt ehtisin ainakin hetken viettää tässä koneella ja postata tänne jopa ensimmäiset kuvat.

Eli asiaan! Sain lankalauantaina valmiiksi neuleen, josta piti tulla tämä, eli Jenny Watsonin Design 12.

Ja tässä näette tuloksen. Niin..
En sittenkään halunnut jakkua, joten tadaa, säästyinpäs nappilistan tekemiseltä. En ole niiden ylin ystävä, lähinnä siksi, että ne eivät vaan ikinä onnistu. Liekottavat aina rumasti, mikä riittää tekemään neuleesta epähalutun.

En sentään ole enää ihan niin ronkeli kuin ala-asteikäisenä. Tuolloin neuleeni olivat kylläkin lähtöisin äidin käsistä, mutta siinä ei silti armoa tunnettu, kun "Nappilista liekottaa" -neuletakki joutui laaduntarkkailun kynsiin.

Toinen huono puoli nappilistoissa on se, kun niihinhän pitää myös ommella ne napit. Eipä voi tylsempää olla! Mulla onkin aikamoinen kokoelma vaatteista irronneita nappeja, jotka vain odottavat neulaa ja lankaa. Hakaneula, laiskan paras ystävä.

Joka tapauksessa, koska päätin tehdä puserostani pidemmän, en halunnut siihen alkuperäisen suunnitelman kaltaista helmaa. Ja se savupiippukauluskin näytti meikäläisen päällä jotenkin epäsopusuhtaiselta, joten pienen viilauksen jälkeen kauluksesta tuli tuollainen omanlaisensa lörpsähtelijä.

Vaan olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, koska se on mukava, kivan värinen ja lämmin. Vaikka kevätaurinko jo lämmittää, niin varjon puolella vilukissa tarvitsee vielä villaisensa. Arvosana 8+

Pääsiäisvapaan aikana yritin myös epätoivoisesti keksiä käyttöä Novita Huopaselle, jota löytyi jokunen kerä lankakokoelmasta ja niistä oli palava tarve päästä eroon heti.

Joten päädyin huovutettuun kassiin. Eipä tuommoiselle oikein ole käyttöä, mutta sinne uppoaa kätevästi lehdet, joten ehkä siitä tulee lehtikassi eteiseen roikkumaan. 7-

Joo, myönnetään! Sangat pitäisi vielä ommella ihan oikeasti kiinni. Minäkö muka vieroksuisin neulaa? Lankaa nyt en ainakaan.

Vielä olisi jäljellä pari kerää punaista Huopasta, mutta tämän mielikuvitus ei vielä löytänyt niille mitään käyttöä, jouluaskarteluitakaan ei tahtoisi ihan vielä aloittaa :)

Huomaan olevani, hyvin tyypillistä kyllä, menossa yhä "synkissä" talviväreissä, kun ilmeisesti kaikki muut jo tikuttavat ihania, aurinkoisia kevät- ja kesäneuleita. Mutta kun on vielä se Noro-väriterapiapipokin kutomatta..

Alku aina hankalaa..

Olen jo pitkään seuraillut ja ihaillut muiden neuleblogeja ja tuuminut, että minä en ikinä kehtaisi pistää kuvia omista tuotoksistani minnekään nettiin muiden arvosteltavaksi.. Mutta kun vaatehuoneen kevätsiivousta tehdessäni löysin monia neuleita, joita en edes muistanut tehneeni, tulin sittenkin siihen tulokseen, että hataran muistin avuksi olisi hyvä pitää päiväkirjaa tekeleistään. Vielä pitäisi opetella muokkaamaan tätä blogin ulkoasua vähemmän ankeaksi jne.. Mutta kun sehän vie aikaa neulomiselta!

En muista, milloin olen oppinut kutomaan, tai edes sitä, opinko taidon äidiltä vai koulussa. Veikkaisin vähän molempia. Muistan kyllä ensimmäiset lapaseni, jotka tein 5. luokalla käsityötunneilla. Enpä ollut oikein tyytyväinen tulokseen, ehkä siksi menikin viitisen vuotta ennen kuin innostuin jälleen kokeilemaan. Enkä sitten aloittanutkaan millään pienillä projekteilla, vaan heti itselle villapuseroa kutomaan! Puserosta tulikin hyvä ja neulomisesta harrastus. Nyttemmin en oikein osaa istua paikoillani mitään tekemättä, vaan neuletyöttömyyden iskettyä haahuilen lankakorilla, plärään vimmatusti neulelehtiä ja tietysti poukkoilen ravelryssa sopivia ohjeita etsimässä, voidakseni aloittaa uuden työn heti.

Kärsimätön luonteeni siis näkyy myös neulomisharrastuksessani. Ärräpäät lentelee herkästi, jos joudun vaikkapa purkamaan työtä. Näet viivytyksiä työn valmistumisessa ei suvaita. :) Enkä tietenkään koskaan tee mallitilkkuja, vaikka kyllä tiedän, että itsehän siitä hyötyisin.. Vaan ei, tämä hätähousu valitsee ohjeen, langan ja eikun silmukoita luomaan! Kun olen neulonut jonkin matkaa, saatan hätäisesti mitata, täsmääkö tiheys likimainkaan ohjeeseen. Jos heittää pahasti, voin vielä nöyrtyä purkamaan työn ja aloittamaan alusta eri puikoilla, silmukkamäärillä tm. Mutta jos heittää vain ihan vähän, niin selitän itselleni, että ei se oo niin nöpönuukaa.. Ja myöhemmin taas ärräpäät sorisee, kun tulikin teltta tai mahamakkarankuori..