Olen jo pitkään seuraillut ja ihaillut muiden neuleblogeja ja tuuminut, että minä en ikinä kehtaisi pistää kuvia omista tuotoksistani minnekään nettiin muiden arvosteltavaksi.. Mutta kun vaatehuoneen kevätsiivousta tehdessäni löysin monia neuleita, joita en edes muistanut tehneeni, tulin sittenkin siihen tulokseen, että hataran muistin avuksi olisi hyvä pitää päiväkirjaa tekeleistään. Vielä pitäisi opetella muokkaamaan tätä blogin ulkoasua vähemmän ankeaksi jne.. Mutta kun sehän vie aikaa neulomiselta!
En muista, milloin olen oppinut kutomaan, tai edes sitä, opinko taidon äidiltä vai koulussa. Veikkaisin vähän molempia. Muistan kyllä ensimmäiset lapaseni, jotka tein 5. luokalla käsityötunneilla. Enpä ollut oikein tyytyväinen tulokseen, ehkä siksi menikin viitisen vuotta ennen kuin innostuin jälleen kokeilemaan. Enkä sitten aloittanutkaan millään pienillä projekteilla, vaan heti itselle villapuseroa kutomaan! Puserosta tulikin hyvä ja neulomisesta harrastus. Nyttemmin en oikein osaa istua paikoillani mitään tekemättä, vaan neuletyöttömyyden iskettyä haahuilen lankakorilla, plärään vimmatusti neulelehtiä ja tietysti poukkoilen ravelryssa sopivia ohjeita etsimässä, voidakseni aloittaa uuden työn heti.
Kärsimätön luonteeni siis näkyy myös neulomisharrastuksessani. Ärräpäät lentelee herkästi, jos joudun vaikkapa purkamaan työtä. Näet viivytyksiä työn valmistumisessa ei suvaita. :) Enkä tietenkään koskaan tee mallitilkkuja, vaikka kyllä tiedän, että itsehän siitä hyötyisin.. Vaan ei, tämä hätähousu valitsee ohjeen, langan ja eikun silmukoita luomaan! Kun olen neulonut jonkin matkaa, saatan hätäisesti mitata, täsmääkö tiheys likimainkaan ohjeeseen. Jos heittää pahasti, voin vielä nöyrtyä purkamaan työn ja aloittamaan alusta eri puikoilla, silmukkamäärillä tm. Mutta jos heittää vain ihan vähän, niin selitän itselleni, että ei se oo niin nöpönuukaa.. Ja myöhemmin taas ärräpäät sorisee, kun tulikin teltta tai mahamakkarankuori..
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti