kesäloman puolivälin tunnelmia..

Jo reilun kuukauden on ollut semmoinen tilanne, että vaikka langat huutelee mulle aina, kun kävelen lankavarastoni ohitse, niin en osaa/raaski aloittaa niistä mitään.. Hienoja ohjeitahan on vaikka millä mitalla, mutta vähänkään hienommat palmikko- ja pitsineuleet ym. "krumeluurit" jää minulta tekemättä. Ihailen kyllä niiden kauneutta ja niitä osaajia, jotka ovat ne upeudet suunnitelleet ja toteuttaneet, mutta en kuitenkaan ikinä valitse niitä puikoille, koska kudon yksinkertaisia, selkeitä perusneuleita itselleni arkikäyttöön. Tylsää!

Sain toukokuussa edellisen postauksen jälkeen sentään valmiiksi joitain pikkutöitä ja yhden karmean tunikan Sirdar Yo-Yo:sta, jota löysin liki täyden jättikerän lankahyllyn perukoilta. Inhosin lankaa lähes heti, kun olin sen ostanut ja inhoan sitä yhä. Valitettavasti sitä jäi vieläkin. Ei kai ole kovin suuri synti heittää Yök-Yök -lankaa roskikseen??

Joten kun en keksinyt mitään neulottavaa itselle, aloitin rakkaalle ystävälle kesätoppia Drops Muskatista.. Enpä olisi uskonut, että yhden pienen topin neulomisessa voi kulua kuukausi! Toppi tulikin tehtyä uusiksi useaan otteeseen, koska havaitsin, että en todellakaan edes osaa neuloa palmikoita, ainakaan puuvillalangasta. Reikiä, (k)ammottavia reikiä! Aaargh! Kaikenlaista muutakin viritelmää kokeilin, mutta toppi päätyi aina purkuun.

Onneksi DK Spring/Summer 2009 tarjosi avun tällä kertaa. Nora Gaughanin ohjetta 22 hieman muokkaamalla sain lopultakin valmiiksi topin, jonka kehtasin lahjoittaa ystävälle.

Toppi tuli toimitettua uudelle omistajalleen heti juhannuksen jälkeen ja kovin tuntui olevan mieluinen. Valitettavasti kamera ei ollut matkassa, toppi näytti kivalta ruskettunutta ihoa vasten. Kuvassa se roikkuu hengettömänä hengarilla.

Samalla kun tilasin Tapion kaupasta tuota vaaleanpunaista Muskatia, tilasin samaa lankaa myös omenanvihreänä toisen ystävän syntymäpäivälahjaan. Se valmistuikin paljon kivuttomammin. Sen sijaan sen kuvaaminen tänään ei ollut ollenkaan mieltä ylentävää. Ihan oikeasti, ei se ole noin muodoton pötkäle kuin tuossa kuvassa!

Koska ystävän syntymäpäivä ei ole ihan vielä, ei topin sopivuudesta ym. ole vielä mitään tietoa. Täytynee pistää pakettiin myös jotain suklaista siltä varalta, että toppi on floppi.

Nyt onkin sitten kovat tuskat keksiä, mitä sitä tekisi seuraavaksi. Kesälomaa on vielä (ts. enää) puolet jäljellä, ja terassilla auringosta nautiskellessa olisi mukava tikuttaa menemään hikisin sormin! Vaatekaapin kätköissä olisi kyllä virkatun päiväpeiton palaset. Äitini on joskus 15 vuotta sitten virkannut minulle sängynpeiton 80cm:een sänkyyn. Koska kyseinen peitto on edelleen hyväkuntoinen, otettiin äidin kanssa yhteiseksi projektiksi laajentaa peitto parivuoteeseen sopivaksi. Kumpikaan ei ole erityisen intohimoinen virkkaaja, joten paloja syntyy hiljakselleen. Vaan jos tässä ei muuta inspiraatiota synny, täytynee kaivaa päiväpeittoprojekti esiin.

Nyt kuitenkin täytyy mennä nautiskelemaan ilta-auringosta soppelin hömppäkirjan parissa.