Pupuja

Nämä hassut puputohvelit Dropsin Pääsiäistyöpajasta oli aivan pakko tehdä kummitytölle hänen ensimmäiseksi pääsiäiseksi.

Omistani ei tullut ihan samannäköiset kuin ohjeessa ja hiukka muhkuraisiltakin ne näyttää (täytteenä paperitolloja), mutta toivottavasti ne kummitytön jaloissa näyttää hauskemmilta.

Työn alla on jotain Drops Alpacasta. Lanka on mukavaa ja silti se on marinoitunut lankavarastossa jo vuositolkulla, kun en ole osannut tehdä siitä oikein mitään. Jonkinlainen talvimekko siitä todennäköisesti tulee ja siinä lieneekin syy, miksi se ei nyt yhtään edisty näin kesän lähestyessä.

Pitäisikin keksiä joku kesäisempi projekti.. Toisaalta pitäisi viimeinkin innostua virkkaamaan sängynpeittoa valmiiksi, äiti jo hieman puhelimessa hätyytteli tarttumaan virkkuukoukkuun :)
Minun osuuteni on tehdä enää vain kaksi palasta valmiiksi. Mutta kun ei millään..

Toisaalta kyllä tiedän, että kun virkkaamisen makuun pääsee, siihen jää koukkuun! Ja niin rupeaa syntymään pitsiliinoja ym. joilla en tee yhtään mitään. Silti niitä on niin kiva väkertää.. Ja pistää kaappiin. Siksi yritän pysytellä neulomisessa, kun neulomuksiani yleensä pystyn käyttämään itsekkäästi itse! Vetäisisin nuo puputohvelitkin jalkaan, mutta kun ei ne mahu :D

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, miten paljon yksi pala kutistuu pesussa ja kuinka paljon kalalanka myös vaalenee jo parissa pesussa. Koska alkuperäinen sängynpeitto on 80cm leveään sänkyyn ja se on jo jonkun kerran pestykin, täytyy kaikki uudet palat pyrkiä kutistamaan ja vaalentamaan edes likimain samannäköisiksi. Siitä siis vielä lisähommaa tähän projektiin, uh-huh.

Alkuperäinen kapea sängynpeitto on äitini tekemä ja hän on virkannut suurimman osan näistä uusistakin paloista. Äidin sisko oli myös auttanut muutamalla palalla, koska äiti taitaa olla jo hieman leipääntynyt tähän projektiin :)

Valmiilla peitolla tulee olemaan kokoa n. 250x280cm. Yksi pala on n. 21cm irtaallaan, mutta peiton painon takia se tulee venymään jonkin verran isommaksi. Oikein hirvittää, kun tiedän että minun pitää kaikki ne palat virkata yhteen. Tai voisihan ne ommellakin, mutta virkkaamalla se sujuu kuitenkin nopeammin.

Nypläykseen tulee muuten vielä pahempi himo kuin virkkaamiseen. Itse tosin jouduin lopettamaan harrastuksen niin alkuunsa, että perusteet eivät ehtineet kunnolla asettua selkäytimeen. En osannut pysyä kohtuudessa, nypläsin samassa asennossa vailla ajantajua tuntitolkulla. Lisäksi töissä vielä 8h päivässä tietokoneella, samalla tavalla ajantaju hukassa mielenkiintoisen ongelman parissa.. Seurauksena järkyttävät päänsäryt niska-hartia-jumituksen takia. Joten nypläysharrastus on säästössä eläkepäiviä varten :)

Neulominen taas on minulle usein myös käsien "pakkoa" saada jotain tekemistä. Nautiskelen toki syntyvästä jäljestä ja kauniista langasta, mutta silti se on paljon myös käsien automatiikkaa. Vaikka tekisin jotain sellaista, missä täytyy seurata ohjetta, ajatus ei ole siinä kauheasti tai ainakaan pitkiä aikoja mukana.. :) Ehkä teen liian helppoja neuleita.

Arvonta on tietysti yhä käynnissä. Myös tähän postaukseen kommentoimalla voi osallistua, ei se niin nöpönuukaa ole. Palkintolangat postitetaan kodista, jossa niitä on kohdeltu rakkaudella, ja jossa ei asu kissoja tai muita lemmikkejä, lukuunottamatta villakoiranpentuja pölynimurin viettäessä ansaittua lomaviikkoa.

Vaikka pidänkin talvesta, kun silloin saa lämmittää takkaa ja pitää pehmeitä, paksuja neuleita, niin kyllä täälläkin nautiskellaan lämmöstä ja auringosta, yhdessä tohvelipupujen kanssa..