Koiralle lämmikettä

Minulta ei useinkaan tilata neuleita, vaikka ystävät, tuttavat ja työkaveritkin tietävät kyllä neulomisharrastuksestani. Ja JOS joku uskaltautuu jonkin työn tilaamaan, se tapahtuu hyvin nöyrästi ja aina korostaen sitä, että tilaaja kyllä ymmärtää, miten kauheasti neuletilauksesta on minulle työtä ja vaivaa. Minä tietysti aina yritän selittää, että kutominenhan on suosikkiharrastukseni, joten ei siitä ole minulle vaivaa. Onhan välillä aikoja, jolloin en edes keksi mitään hauskaa tai käyttökelpoista neulottavaa itselle, joten tilaustyöt pitävät hyvin kädet kiireisinä sen aikaa.

En ole pyytänyt työstäni tekopalkkaa, koska vähäiset tilaajat ovat aina olleet ystäviä tai läheisiä sukulaisia, ja olen halunnut antaa työpanokseni lahjana. Jos niitä tilauksia tulvimalla tulisi, joutuisin todennäköisesti kieltäytymään, koska en usko, että voisin neuloa maksusta. Nimittäin jos joku maksaisi minulle neulomisesta, sitten kaiken täytyisi olla 100% virheetöntä, tai ainakin 99,999%.

En minä leipätyössänikään voi hyväksyä virheitä, vaan ne pitää kaikki korjata, jos ja kun niitä löytyy. Joten kutomisesta taitaisi hävitä ilo, jos lopputuloksen pitäisi olla niin virheetön. Tietysti nykyäänkin herkästi puran tekeleitä, jos niissä aivan selviä ja helposti havaittavia virheitä on, mutta jotain armoakin täytyy itselleen antaa, tässähän pitäisi sentään olla rentouttavasta harrastuksesta kyse! (huom: tätä asennetta on kylläkin pitänyt ahkerasti harjoitella :)

No mutta asiaan. Kun nyt alakaa olla kylymää ja koliaa, käly toivoi koiralleen jussipaitaa. Jussipaita oli aivan itsestäänselvä valinta, he kun asuvat Etelä-Pohjanmaalla.

Jussipaidan kuvioihin, eli raitoihin ja salmiakkeihin otin mallia Novita Syksy 2005 -lehdestä. Puseron perusohjeena käytin Dropsin "Koiran norjalaisneule" -ohjetta. Lankana Novitan 7 veljestä, jonka katsottiin olevan sopivan edukas lanka tällaiseen käyttöön.

Lankaa jäi jäljelle tietysti paljon, joten niistä tuli vielä toinenkin koiranpusero. Perusohje sama, ideana tehdä harmaata raitaa mustalla pohjalla niin pitkään kuin mustaa lankaa riitti :)

Jussipaidassa on myös heijastinlankaa resoreissa, hieman lisäturvaa tuomassa, mutta kunnollista heijastinta ne eivät korvaa.

Koskapa puseroiden uusi omistaja ei ole kauheasti vastustanut paitojen pukemista & pitämistä, voitaneen olettaa, että tilaustyöt onnistuivat ihan ok :) Jussipaita on kuvien perusteella hieman paremmin istuva, se onkin enemmän mittojen mukaan tehty. Raitapaitaa tehdessä olin viikonloppureissussa ja mitat jäivät kotiin.. Joten oli luottaminen vain tuohon perusohjeeseen.

Itsellä ei ole lemmikkieläimiä, joten oli mukava saada vaihteeksi tällainen tilaustyö. Tulipahan tehtyä piiiitkästä aikaa hieman kirjoneulettakin, vaikkei sitä tuossa salmiakkikuviossa niin kauheasti olekaan. Minä en koskaan ole erityisesti innostunut kirjoneuleista, osaamattomuuttani ja laiskuuttani varmaan.

Näet minulle kirjoneule on sitä, että langat ovat solmussa muutamassa minuutissa ja rentouttava kutomishetki muuttuu kirosanojen parveksi. Vaan nyt olen tässä tuumaillut, että pitäisi hommata sellainen langanohjain (esimerkkikuva GetKnittedin sivuilta) tuohon etusormelle, niin ehkä sen avulla kirjoneuleiden kutominenkin voisi luonnistua hieman vähemmällä sadattamisella! Onko kokemuksia kellään (ex-)kirjoneulekammoisella?

Taas yksi tunika/liivi/mikälie

Viime postauksessa aioin rueta tekemään jotain Novitan Mambosta, violetista sellaisesta. Vaan sepä jäi aikomukseksi. Idea kuihtui jonnekin, kun yritin saada langanpäästä kiinni.

Syys- ja lokakuu oli sen verran kiireistä työn puolesta, että kutominen tahtoi jäädä vähiin. Tai ainakaan valmista ei ole juurikaan syntynyt, vaikka mielestäni olen kyllä ollut aivan normaaliin tahtiin puikoissa :)

Jotain raportoitavaa sentään on! Tulisi vain soppelit pakkaset, että pääsisin testaamaan! Eli sain noin kuukausi takaperin valmiiksi tunikan/puseron Ecologico Colorista, väri "brazil". Mieheni lahjoi minua 500 grammalla kyseistä lankaa viime talvena, ja kerät ovat odotelleet lankahyllyssä inspiraatiota.


Halusin neuloa työn ylhäältä alaspäin, että saisin hyödynnettyä langan mahdollisimman hyvin, ja halusin puserosta mahdollisimman pitkän. En kuitenkaan uskaltautunut aloittamaan neuletta pääntieltä alaspäin, joten päätin aloittaa keskeltä; ensin ylös ja sitten alas.

Joten tein 3 erillistä ketjusilmukkaketjua, 2 kädenteitä varten ja yhden vartalo-osaa varten, josta aloitin neulomisen.
Neuloin pyörönä noin 3-4 cm, ja sitten päätin kummastakin sivusta muutaman silmukan kädenteille ja keräsin ketjusilmukkaketjuilta kädentien silmukat. Parin kierroksen päästä aloitin raglankavennukset palmikoiden kummallakin puolen.
En useinkaan tee palmikkoneuleita, koska mielestäni palmikot korostavat liikaa juuri ei-haluttuja muotojani, mutta tuossa kohtaa yksinkertainen palmikko on ihan ok, koska ne korostusta kaipaamattomat muodot alkavat vasta noin 20 cm alempaa :D

Lanka kärsi kovia, kun purin tekeleeni yläosan monta kertaa ennenkuin lopulta olin edes likipitäen tyytyväinen. En ollut tyytyväinen, kun en keksinyt neuleeseen mitään jujua!  Siis, vaikka pidänkin yksinkertaisista neuleista, niin pitäisi niihin silti aina jotain kivaa yksityiskohtaa keksiä. Kun sitten hoksasin tehdä palmikot raglankavennusten keskelle, olin tyytyväinen ja pääsin työssä eteenpäin.

Tällä kertaa olin kyllä valmis kokeilemaan paljon hienompiakin palmikoita, ja jonkinlaisia kokeilinkin puseron miehustaan, mutta langan kirjavuuden takia ne eivät näyttäneet oikein miltään. Joten päädyin sitten - taas kerran - hyvin yksinkertaiseen vaihtoehtoon.

Kun yläosa oli valmis, purin ketjusilmukkaketjun pois, keräten samalla silmukat pyörölle, ja aloin neuloa puseroa alaspäin. Samaan tyyliin tein myös hihat, jotka kudoin yhtä aikaa samalta kerältä niin, että sain langan mahdollisimman tarkkaan käytettyä. Taisi siitä viimeisestä kerästä jokunen kymmenen senttiä mennä haaskuuseen.

Lanka oli minulle uusi tuttavuus, enkä olisi sitä varmaan itse ostanutkaan, mutta mies on huolettomampi, ennakkoluulottomampi (ja vähemmän pihi :) kun on lankalahjuksia hankkimassa. Pidän kyllä langan vär(e)istä ja Ecologicoa oli mukavan joutuisa neuloa. Jonkin verran siitä irtosi hahtuvia, leijaillen iloisesti ympäriinsä. Osittain tämä taisi kuitenkin johtua niistä  useista purkuoperaatioista, joista lanka silminnähden pahastui. Alaosan ja hihat neuloin koskemattomilta keriltä, enkä enää samanlaista pöllyämistä huomannutkaan.

Koska pusero on niin kovin lämmin, se ei ole vielä päässyt käyttöön, eikä niin ollen myös pesuun. Hieman hirvittää, muistanko pestä tämän neuleen käsin, vai onko minulla piakkoin Ecologico Colorista huovutettu vauvan pusero..