Huonoksi uhkaa jäädä..

.. meikäläisen sukkasato nimittäin!

Minulla on taas oikea ranne kipuillut niin, että en uskalla kutoa niin tiiviisti kuin haluaisin. Kipu ei tunnu koko ajan kutoessa, mutta pienikin tietynlainen ranteen kääntöliike voi olla tuskallinen. Jostain syystä esim. purkaminen on kivuliasta. Henkisesti se on toki aina sitä :) mutta nyt purkaminen tuntuu häijyltä ihan fyysisesti.

Ja palmikonkiertoja tehdessä tapahtuu myös jonkinlainen ranneliike, joka sattuu niin maan.. kipeästi. Joten eipä kai ihmekään, että näissä sukissa kului hieman aikaa..

Ohjeena Taina Anttilan Paraphernalia (rav).
Lankana Cascade Heritage väri 5604, jota kului 70g. 
Sukkien koko 37/38.

Tykkään mallista tosi paljon ja olen melko tyytyväinen näihin omiinkin. Vaan kyllä taas taistelin löysien ensimmäisten oikeiden silmukoiden kanssa tuossa 3o1n-joustinneuleessa. Sukat kokivat kaksi kertaa purkutuomion palmikoiden alkuun, kun muutaman sentin tehtyäni pääsin taas näkemään, että en taaskaan saanut niitä 1. oikeita pysymään tiiviinä tai edes silmukan näköisinä.

Ravelryssa on aiheesta keskusteltu, samoin Ihan Itse -palstalla ja kaikkia löytämiäni vinkkejä kokeilin, mutta täydellistä ratkaisua en - taaskaan - löytänyt. 

Silmukan kutominen kiertäen toki auttaa, mutta kun silmukoista tulee silloin niin selvästi erinäköisiä, niin näissä sukissa en halunnut käyttää sitä tapaa. Lisäksi, olisi vaan ihan kiva oppia kutomaan tasaista jälkeä. Onhan tässä jo kuitenkin liki parikymmentä vuotta harjoiteltu.. Toisaalta käsialahan se on neulekäsialakin, jokaisella omansa.. Ja eipä sen tartte miltään koneneuleelta näyttääkään.. ja seli seli.. ;)

Jonkinlaiseen siedettävään tulokseen pääsin kutomalla nurjat "combined method":n mukaan ja sitten kutomalla 1. oikean normaalilla kireydellä ja kaksi seuraavaa kokonaan kiristämättä. Valitettavasti se langankireyden säätely etusormella on niin automaattinen liike, että jossain vaiheessa unohdin jättää peruskiristyksen tekemättä niille 2. ja 3. oikealle ja se kyllä sitten näkyy. En mielestäni kudo tiukkaa, vaan tarkoittamani peruskiristys on vain sellainen kevyt "löysät pois"-veto, niin että silmukka asettuu puikon ympärille.

Olipahan taas selitystä.

Seuraavaksi tein itselleni paksut kotisukat vajaista Novita Isoveli -keristä, luonnonvalkoista ja tummanharmaata.
Yhteensä lankaa kului n. 80g.
Koko 37.

Näissä kokeilin tomaattikantapäätä, mutta vain kahdella "lohkolla", kun kolmas lohko oli liikaa, jäi omituisesti pullottamaan koko kantapää.

Eli nämäkin sukat jouduin osittain purkamaan. Samalla otin kantapään kokonaan uusiksi pienemmillä puikoilla, koska ekalla yrityksellä kantapää oli selvästi harvempaa kuin muu sukka.

Ohuemmilla puikoilla tehden se kolmaskin lohko olisi voinut olla tarpeen, mutta jäi kokeilematta. Pääasia nyt olikin vain kokeilla sitä tomaattikantapäätä tekniikkana. Täytyy kyllä vielä kokeilla ohuemmalla langalla, näissä sukissa tuo kantapää ei oikein istu. Taisin aloittaakin sen liian aikaisin.

Aioin tehdä enemmänkin raitoja tummanharmaalla, mutta tässä näinkin helpossa työssä tuli ilmi taas yksi heikkous neuleosaamisessani. Jo toinen tässä postauksessa ilmi tullut heikkous. *Huoh* :)

Nimittäin, en osaa tehdä värinvaihtoja siististi. Kierränpä niitä lankoja miten päin vaan värin vaihtumiskohdassa, niin ruma tulee. Jos jätän kiertämättä, tulee reikä. On se nyt kumma, kun ei osaa tehdä edes raitoja pyörönä. Näissä sukissa tein vaihdot jalkapohjassa, ettei näy.

Lisäksi meni hermot, kun tein näitä kahta yhtäaikaa magic loopilla ja raita-vaiheessa langat olivat heti sotkussa keskenään. Siis kolmas heikkous: huonot hermot.

Taitaa olla parempi lopettaa tämä postaus ennenkuin heikkouksia löytyy lisää :)

/Neulemaakari

PS. Seuraavat sukat on työn alla, ne ovat Circle socks. Ohjeesta poiketen neulon nekin varpaista ylöspäin. Ehkä näissä kokeilen sitä tomato heelia uudestaan.