Joulupajatoimintaa..

Yleensä minulle aina käy niin, että marraskuun lopulla huomaan joulun lähestyvän armotonta vauhtia, ja haluan kuitenkin antaa mahdollisimman monelle rakkaalle ihmiselle jotain itsetehtyä joululahjaksi. Tästä seuraa jumiutuneita hartioita ja ganglion pullistelua ranteessa. Mutta tänä vuonna aion pystyä parempaan, olen jo aloittanut.

Kun näin Modassa 4/2009 ohjeen #17, tiesin oitis, että tuollaisen teen anopille joululahjaksi. Ohjekuvassa ollut värikin sattui olemaan Juuri Oikea, joten tilasin beigeä villamattolankaa Kauhavan Kangas-Aitalta. Tein peitosta yhtä mallikertaa leveämmän, muutoin ihan ohjeen mukaan. Harvoin tulee mitään kudottua 12mm puikoilla, joten alkuun tuntui melkoisen kömpelöltä tikuttaa moisilla pökkelöillä.

Siinä vaiheessa, kun peitolla alkoi olla puoli metriä pituutta, sen pyörittely alkoi käydä vähän raskaaksi, ja siinä neuloessa tuli myös testattua peiton kelpoisuus vilukissalle.. Lämmittää mainiosti, ihan liiaksikin näin heinäkuussa. Olen lopputulokseen tyytyväinen, kehtaan lahjoittaa anopille. Arvosana 9+.

Tilasin samaa lankaa pari kartiota myös viininpunaisena, joten langat on valmiina toiseenkin torkkupeittoon. Siihen tulen varmaankin käyttämään eri mallineuletta, mutta katsotaan nyt. Onhan tässä jouluun vielä hyvin aikaa..

Yritinpä ottaa itsestäni kuvaa torkkupeittoon viehkosti kietoutuneena käyttäen kameran 10s itselaukaisinta. Se olikin hankalampi homma saada pideltyä tuo vetelähkö, liki 2 kiloinen peitto harteilla samalla, kun koittaa ampaista kameran eteen oikeaan kohtaan.

Nyt heinäkuun aikana olen saanut valmiiksi myös topin Velvet bilberry -värisestä Colinette Jitterbugista. Toppi on neulottu pyörönä kädenteille saakka ja ainoa jippo siinä on nuo ruudut oikealla kyljellä.

Koska tämä on tuntumalla työn edetessä ns. suunniteltu, niin tiesinhän minä, ettei se voi aivan täydellisesti onnistua. Siitä tulikin hieman makkarankuorimainen. Mutta enpä tätä ollut varsinaisesti kesätopiksi ajatellutkaan, vaan esim. (pitkähihaisen) T-paidan päällä käytettäväksi, joten ehkä niihin keleihin mennessä ehdin palautua hitusen pienempiin mittoihin.

Koska väri on niin mun makuun, annan tälle paljon anteeksi, arvosana 9-. Ehkäpä täytyy tilata Jitterbugia juuri tässä värissä tarpeeksi pitkähihaiseen puseroon.

Viime postauksessani meinoottelin jo virkkaamaan ryhtymistä, mutta se sitten jäi, kun tuli muita loma-askareita. Vastikään Käsityösiskon blogissa näkemäni virkattu liina myös herätteli virkkausinnostusta, mutta en silti ihan vielä ole tarttunut koukkuun.

Sen sijaan eilen sain valmiiksi Noro Blossomista (väri 12) tunikan. Ohjeena hyvin väljästi seurailtu Drops 0-538:ia. Olen aikaisemmin tehnyt Noro Blossomista eräänlaisen tunikan, joka venähti pesussa mekoksi. Se on varmaan muista ihmisistä aivan kauhean näköinen, mutta ah, niin mukava päällä.

Siksipä halusin ottaa uuden yrityksen Blossomilla, tällä kertaa vähän tiukemmalla käsialalla, jotta pusero ehkä kestäisi pesua löprähtämättä mekoksi. Mutta jos venähtää, niin tulen todennäköisesti siltikin käyttämään tätä. Tykkään. Itse puserohan on yksinkertaisuuden huipentuma, mutta värit viehättää kovin. Jaa, että miksi sen toinen hiha on noin omituisessa asennossa..?